Suokaa niin anteeksi...

   ... että en ole ehtinyt päivittää tänne yhtään mitään! Koiranpennut vievät kaiken liikenevän ajan ja lisäksi pitäisi vielä töissäkin käydä!
    Lapset on tosi innoissaan koiranpennuista ja Milja ei millään tahdo ymmärtää, että ne todella lähtevät jo ennen joulua uusiin koteihin. Pennuille tuli eilen 4vk ikää eli ollaan jo yli puolessa välissä tätä urakkaa. Voi mikä surku tulee, kun ne lähtevät, NYYH!
Meillä on tällä hetkellä avoimet ovet. Pennuille tekee hyvää tavata nyt mahdollisimman paljon vieraita ihmisiä vauvasta, vaariin :)
 
   Milja on kunnostautunut myös koulussa ja ei nyt voi sanoa, että ihan sillä oikealla tavalla. Neito jäi eilen taas laiskaan tekemään tekemättömiä läksyjään. Huoah. Kun ei niitä voi muistaa?? Reppu lentää kaaressa verannan lattialle, tosin joskus se tuodaan sentään sohvalle asti. Sitten tyttö keskittyy täysin piirtämään ja värittelemään. Kuvat on alkaneet saada koristeeksi nyt myös kimalteita ja "jalokiviä".
Milja on käytännössä vallannut askarteluillaan puolet sohvasta ja kun se sohva ei ole mikään pieni!
Jukkaa hirvittää, kun siellä on kaikkea pikkutilpehööristä erikeepperiin :D

Lasten koulukuulumisia

   Miljalla on nyt ollut kokeita. Äidinkielen kokeet nyt ei tietenkään voi vielä mennä nappiin, kun ei tyttö osaa kunnolla vielä lukeakaan mutta melko hyvin kuitenkin. Aina vaan vielä ei usko lukemisiaan ja epäilee, että eihän siinä nyt niin voi lukea :)
  Matematiikan koe sen sijaan meni ihan odottamattoman hyvin suorastaan! 29½p/30p. Tosi hyvin.
En todella odottanut tuollaisia pisteitä, kun ihan vain muutamaa viikkoa aikaisemmin Milja vielä kyseli, että no mikä toi merkki noiden numeroiden välissä on - tarkoittaen +-merkkiä :)
Kyllä se fiksu likka on mutta nuo piirtely- ja vaatesuunnitteluhommat meinaa viedä ajatukset mukanaan :)

Teo porskuttaa aina yhtä varmasti. Matematiikka ja äidinkieli sujuu aina yhtä hyvin, muutamasta kokeesta tuli "vain" hyvä mutta lohdutin, että ei aina välttämättä saa kiitettävää ja että tuokin on tosi HYVÄ. Niinhän siinä sanotaan :) Ja kun mitä pitemmälle koulua käy, sitä enemmän joutuu tekemään töitä parempien arvosanojen eteen.

Lapset ovat olleet haltioissaan koiranpennuista. Milja on usein auttamassa pentujen punnituksessa ja Teokin haluaa niitä halia ja sylitellä. On ne vaan ihania! Viime yön syötöllä huomasin, että keltaisen tytön toinen silmä on jo aukeamassa :) No mutta pentublogissa enemmän näistä.
http://nalanpaaperot.blogspot.fi/

 Muuta asiaa Miljasta...
 Mikähän ihme tuota tyttöä vaivaa?? Oonan synttäreillä alkoi viimeksi oksentamaan 14.10 ja viime yönä taas.
Viime keväänähän oli se kamala putki, kun oli yhteensä 5 kertaa vatsataudissa. Onko tämä nyt sitten normaalia??

   Alan olemaan aika varma, että tämän on pakko olla jotain ruokaperäistä! Keliakia testeissä käytiin jo, niissä ei näkynyt mitään hälyttävää. Varmaan pitää tilata lääkäri ja vaatia lisäselvityksiä.
Miljan piti tänään lähteä ensimmäiselle partioretkelleen, joka kestää koko viikonlopun mutta eihän sitä voi sinne päästää :( Onneksi tyttö ei ole kauhean pettynyt, järkeilee aina jotenkin positiivisesti nämä asiat :)

Pentukuulumisia...

   Päivitystä pennuista paaperoblogissa! Väsy alkaa painaa, kun vauvojen kanssa herään syömistouhuihin tunnin välein myös öisin. Paljon vaativampaa porukkaa kuin ihmisvauvat!
Nyt viikonloppuna saa Jukka heräillä pari yötä, niin ehkä tämäkin zombie herää eloon ;)

http://nalanpaaperot.blogspot.fi/

Nalan pennut syntyneet!

   Nala synnytti tänään 8 ihanaa paaperoa! 3 pikkuprinssiä ja 5 pikkuprinsessaa :) Aivan ihania pötkylöitä, jotka imevät jo tarmokkaasti. Emä ja pennut voivat hyvin :)

Nala ja 8 pientä paaperoa :)

Tämä pikkuinen paapero löysi heti "maitohanan".

Metsä täynnä suppilovahveroita!! Nala viimeisillään!

  Kävin eilen Murun kanssa metsälenkillä ja otin tietysti myös muovipussin mukaan. Ei tarvinnut pettyä, metsä on pullollaan suppilovahveroita. Muovipussillisen niitä ehdin keräilemään, ennenkuin alkoi hämärtää, sitten oli pakko jättää loput metsään :)
   Oi kun ehtisi vielä käydä, on se niin rentouttavaa touhua!

   Nalan tiineys alkaa olla lopuillaan. Tänään alkoi 60. vuorokausi eli luulen, että huomenna tai ylihuomenna alkaa tapahtumaan :)
   Nala kävi toissapäivänä myös vaa'alla ja painoa on nyt 53kg. Hurjat 11kg on siis kokonaisuudessaan tullut painoa lisää. Myös maitoa on alkanut herua, synnytys ei siis voi olla kaukana! Jännää!!

Nalan tiineysvuorokausi 57, painoa on kertynyt 11kg.
Selkä menee jo notkolleen.

Avasin Nalan pennuille ihan oman blogin, sieltä voi käydä lukemassa juttua astutuksesta alkaen. Blogia kirjoittelen ainakin pentujen luovutukseen asti. Alla linkki blogiin :)

http://nalanpaaperot.blogspot.fi/

Nalan tiineysröntgen

   Tänään on Nalan 54. tiineysvuorokausi ja käytiin röntgenissä. Röntgenin voi ottaa n. 49vrk päästä astutuksesta, jolloin pentujen luut on jo alkanut luutumaan ja ne näkyvät kuvissa. On pieniä kalloja ja selkärankoja "vetoketjuja" :)
   Seitsemän pientä kalloa lääkäri löysi mutta sanoi, että selkärangat viittaisi kahdeksaan pentuun.
Kotona tutkin kuvia, jotka tulivat sähköpostiin ja itse löysin myös sen kahdeksannen kallon.
Tuija, Nalan kasvattaja kuitenkin varoitti, että pitää silti varautua pahimpaan, sillä joku on voinut jäädä toisten taakse, eikä näy kuvissa.
Alla kuvaa :)

Kahdeksan pientä kalloa ja "vetoketjua"

Lääkäri kehui Nalaa, että kylläpä oli helppo potilas. Antoi väännellä ja käännellä vaikka mitenkä päin :)

Vaatesuunnittelua ála Milja

   Alkaa Miljalla hahmottumaan urasuunnitelmat! Tyttö on innostunut vaatteita suunnittelemaan.
Kynät sauhuaa ja vessapaperia kuluu, kun Milja suunnittelee ja väkertelee vaatteita barbien päälle.
Seuraava vaihe on se, että pitäisi jostain käsityölehdestä löytää suunnilleen samanlainen kaava Miljan suunnittelemalle vaatteelle ja haetaan kangaskaupasta sitten kangasta, mikä on tietenkin suunnitelman mukaista myöskin :)
   Aika hyvin, kun tyttö on vasta 7v. On ihan innoissaan. Läksytkin hutaistaan vaan koulun jälkeen nopeasti, että päästää taas suunnitelmien pariin.

 Alla Miljan tyylinnäyte.

"Tähän upeaan coctail-asuun materiaaliksi on valittu käytännöllistä ja ihanan pehmoista Lotus wc-
paperia. Punainen ja violetti väri toimivat mukavasti tehosteina ja tuovat asuun sähäkkyyttä.
Muodikasta kiiltoa asuun tuo kiiltävä teippi, joka on kietaistu vyöksi. Yläosan kaitaisurusetti kiertää hartioiden takaa ulottuen myös alemmaksi selkää luoden lämmittävän vaikutuksen."

Lyhyt esittely uudesta lemmikistä!

   Tänään meille kotiutui 4-vuotias urosiguaani "Pippuri". Löysin Pippurin facebookin matelijapalstalta ja otettiin se sitten meille :) Pituutta sillä on tällä hetkellä n. 1m ja toivottavasti ½ metriä tulee vielä lisääkin.
  Äkillinen idea tämä ei mitenkään ollut. Ollaan iguaanin hankkimista pohdittu jo pari vuotta mutta ei ole tullut sopivaa kohdalle. Nyt sitten löytyi tällainen Pippuri :)



Pippuri
 

Lapsilla koulumenestystä ja vähän eläinjuttujakin :)

   Lapsien koulu on alkanut tosi hyvin! Teolla on jo kokeita ollut, Miljalla ei vielä mutta edistystä on tapahtunut :)

   Teon kokeet on mennyt tosi hyvin. Matematiikasta räpsähti 10- ja ympäristöopistakin kiitettävä!
Äidinkielen koetta ei ole vielä saaneet takaisin, eikä englannin sanakoetta mutta hyvin on kuulemma mennyt. Englannista odottaa täyttä kymppiä. Hyvä Teo!

   Myös Milja on edistynyt paljon ja osaa jo lukea sellaisia sanoja, joiden kirjaimet on opeteltu. Tähän voisi laittaa vaikka uuni, sauna, Anniina.
Lisäksi matematiikkaan on jaksanut tulosten arvailun sijasta keskittyä paremmin ja muistaa, että + lisälaskua ja - on vähennyslaskua. Loistavaa Milja!

   Tyytyväinen siis saa olla lasten koulumotivaatiosta ja edistymisestä :)


   Sitten eläimiin...

   Nalalla on tiineysviikkoja takana jo viisi! Eli kolmen viikon päästä aletaan jo elämään jännittäviä aikoja. Jukan on kohta rakennettava pentulaatikko ja pitää kerätä pyyhkeitä ja peittoja, lakanoita ja sanomalehtiä!
   Masu pullottaa jo selvästi, minkä voi todeta eilisen metsäretken jäljiltä otetusta kuvasta. Kyljet pullottaa. Kasvattaja totesi, että aika iso masu on jo ja että pentuja voi hyvinkin tulla yli kymmenen!


Nalan masu jo pullottaa!! Tiineyttä takana 5vk.

   Metsäretkellä tosiaan koirien kanssa kävin ja löysin sieltä elämäni ensimmäiset suppilovahverotkin. Tai no en ihan itse, satuin törmäämään toiseen sienestäjään, joka oli hyvin avulias ja viisasi minua sienien etsinnässä :) Siinä niitä kerätessä vierähtikin kolme tuntia!

   Murustakin sain pitkästä aikaa hyvän kuvan, joten pistetään söpöliinistäkin kuva :D

Muru-murmeli. Muru onkin saanut uuden taluttajan.
Milja on innostunut tarttumaan hihnan toiseen päähän :)

Ja Miljan pikkulemmikistäkin kuva. Tämä kuitenkin päästettiin hetken päästä takaisin etsimään talvehtimispaikkaa.



Lenkiltä löytyi pienen pieni sammakko :)
 

Nala saa pentuja!!!

   Äsken käytiin Nalan kanssa ultrassa. Kuvissa näkyi pienen pieniä myttyjä, ainakin 7kpl. Saattaa olla enemmänkin pentuja mutta voivat jäädä toistensa taakse piiloon. Vaikka kyllä seitsemän olisi aika passeli määrä. Mittaa pennuilla tällä hetkellä n. 2-3cm.
Nyt voi siis alkaa jännäämään tulevaa synnytystä. Pentuja odotellaan viikolle 43 eli syyslomaviikolle :)

Taas on hölkkäilty :)

   Eilen oli taas perinteinen Herralan Hölkkä, järjestyksessään 39. Ensi vuonna on isot kemut, kun on 40-vuotis juoksu!
Sää oli mitä mahtavin! Aurinko paistoi ja oli raikas juoksusää :)

   Jukka, minä ja Teo lähdettiin hölkälle. Milja jäi tällä kertaa vaarin kanssa liikennettä ohjaamaan, viime vuonnahan Milja patikoi Kirsi-mummon kanssa 5km :). Meillä oli matkaa 10km ja Teolla 3,5km.

   Muksut lähtivät matkaan 5min. ennen aikuisia, etteivät jäisi lähdössä aikuisten jalkoihin.
Teo veti taas hyvin! Aikaa meni 00.17.26min. Se on melkoista kyytiä, alle 6min./km. Yrittäkääpäs itse, minä en olisi pysynyt perässä ;)
Teo oli sarjassaan (pojat 12v.) neljäs! Kyllä poikaa vähän harmitti. Jo kolmas kerta, kun tuli neljänneksi.
Kolmas sija jäi vain 20 sekunnin päähän ja Teo sanoikin, että meni kolmanneksi tulleesta jo aikaisemmin ohi mutta sitten lopussa toinen oli vahvempi.
No, Teolla on vielä 3 vuotta aikaa kisailla tuossa samassa sarjassa, HYVÄ TEO!

   Jukka ja minä siis lähdettiin kympille. Jukan tiesinkin menevän menojaan, koska on jo pitkään urheillut säännöllisesti. Itse lukeudun enemmän kausiluontoiseen urheiluun, vaikka koitankin koko ajan pyristellä säännöllisempää liikuntaa kohti. Työ vaan tuntuu syövän tahtia, mikä tulee muuttumaan tänä syksynä, koska olen radikaalisti vähentänyt ylitöitä :)
   Jukan aika oli 00.54.39. Tosi hyvä! Viime vuoden ajasta jäi hieman. Viime vuoden aika oli 00.50.07. Juoksu oli kulkenut mukavasti.
   Minun juoksu oli itsensäkidutusta melkein alusta asti mutta sen jo tiesinkin. Ei ehkä olisi ollutkaan, jos olisin vaan mukavasti hölkötellyt koko matkan MUTTA - asetin aikarajaksi 1 tunnin, niin siihen sittenhän sitä piti rutistaa.
Kieli vyön alla sitä juostiin ja yhden tosi jyrkän mäen heittäydyin sitten kävelemään n. 9km kohdalla.
Aika maalissa 01.02.00 tasan eli 2 minuuttia meni yli tavoiteajan. Olen silti ihan tyytyväinen aikaan. Parannusta viime vuoteen tuli 8 minuuttia :)

   Palkintojenjaon jälkeen hölkässä on aina arpajaiset, mihin automaattisesti osallistuvat kaikki juoksijat. Pöytä notkuu palkintoja ja nimiä nostetaan tasaiseen tahtiin. Itse saa valita, mitä haluaa ottaa. Nopeat syövät hitaat. Palkintopöytä kannattaa käydä tutkimassa tarkkaan ennen arpajaisia, että tietää sitten mitä palkintoa kohti hyökkää ;)
   Itse olen sieltä aina ottanut kuntoiluvälineitä. Ne tuppaavat maksamaan kaupassa paljon ja niistä on paljon hyötyä ja kivaa tekemistä. Toissa vuonna nappasin mukaani 16kg kahvakuulan. Minua se ei kovin ole hyödyttänyt, koska se on niin painava, että melkein lähden sen mukaan mutta Jukka sillä on kuntoillut. Viime vuonna ei arpaonni suosinut.
   Tänä vuonna pääsin valitsemaan palkintoa ja otin Gymstickin hulavanteen. Tosi hauska ja vinkeä kuntoiluväline!! Painoa sillä on 750 grammaa eli kyllä sillä vatsalihakset saa kipeäksi, kun 15 minuuttiakin yhtämenoa hulailee :)
Itsellä hulaaminen on sujunut aina, nyt Milja ja Teokin innostuivat. Kaupasta ostettavilla lasten hulavanteilla hulaaminen ei taas onnistu lainkaan, koska ne on niin hentosia ja kevyitä. Jukka ei luvannut hulata :DD
   Teo pääsi ihan viimeisten joukossa palkintoa valkkaamaan ja koska t-paidat oli liian isoja ja reppu ei kiinnostanut, niin valitsi Solmasterin pesuainepakkauksen. Siinä on 5 pulloa kaikennäköisiä pesu- ja viimeistelyaineita. Lupasin sen ostaa Teolta pois, niin saa sitten taskurahaa. Kova kauppamies tuo Teo vaan on, eka pyynti pesuainepakkaukselle oli 50€ ;D

Jukka ei palkintojen makuun päässyt eikä Milja tietenkään, koska ei osallistunut juoksuun. Ensi vuonna Miljakin lupasi osalllistua, niin pääsisi ehkä palkintojen makuun.

Nalalla astutus TÄNÄÄN :)

   Käytin Nalan eilen progesteroni- ja papatesteissä. Papa näytti, että munasoluista lähes kaikki olisi kypsiä eli ovulaatioaika saattaisi tulla viimeistään parin päivän sisällä. Progesteroniarvo 5,5 sitten kertoi, että ovulaatio olisi juuri eilen ja parhaita päiviä astutukseen olisi keskiviikosta lauantaihin.
   Ei tullut uros Lahdesta, eikä Iisalmesta vaan Oitista. Hieno uros, joka tottelee nimeä Myzak.
Komea, tumma, iso uros. Säkä on 80cm. Ei siis mikään pikkuinen nalle, vaan ihan oikea karhu ;)

   Iisalmen uros hiipui aikataulujärjestelyihin ja Lahtelaisen uroksen kanssa oltiin jo tehty alustava sopimus mutta kasvattaja viime hetkellä sopi Myzakin omistajan kanssa, että saadaan käyttää sitä.
Sopii tummana ja suurena uroksena Nalalle paremmin kuin Lahtelainen koira, vaikka vatsassa kyllä myllertää peruminen. Olihan se tottakai pettymys heille, ettei sitten Nalaa sinne vietykään. Mutta koska pennut rekisteröidään Nalan kasvattajan kennelnimelle ja kasvattaja haluaa yhden pennunkin, niin katsoin parhaaksi käyttää kasvattajan suosittelemaa koiraa.

   Tänään siis Oittiin klo 18 ja katsotaan antaako neiti astua ollenkaan, leikkiikö vaikeasti tavoiteltavaa vai tarjoutuuko heti.

Voihan jännitys!!

   Voihan jännitys!!
   Nyt se on päätetty, Nala yritetään astuttaa! Kiirettä pukkaa, koska väärän tiedon vuoksi luulin, ettei sen pentuja saada rekisteriin. Kasvattaja kertoi, että pitää olla vähintään kaksi EH arvosanaa näyttelystä mutta Nalalla on vain yksi. MUTTA jos se yksi EH onkin saatu AVO-luokasta, niin se riittää.
   Lisää kiirettä pukkaa, koska neidillä alkoikin juoksut jo viime sunnuntaina! Odotin niitä alkavaksi vasta ensi kuussa mutta koska Murulla oli juoksut hieman aiemmin, niin Nalankin juoksut sitten kiirehtivät. Lisäksi Nalalla pitäisi olla silmätarkastus voimassa ennen astutusta, no ei ole. Ja sain ekan vapaan ajan keskiviikoksi ja pitää ajaa Helsinkiin asti. Ja jos tärpit on jo ennen keskiviikkoa, niin pitäisi löytää vielä ihan lähistöltä uros hoitamaan asia. HUOH! Stressiä pukkaa mutta hyvää stressiä :D
   Nalalle on suunniteltu oikein komiaa urosta Iisalmesta. Tämä komistus tottelee nimeä Sulo. Sulo on mahtava ja lempeä jättiläinen ja olisi tosi hienoa, jos astutus onnistuisi.
Toisen vaihtoehdon löysin ihan tästä Lahdesta mutta sinne soittelen vasta tänään! Tämä siis, jos Nala näyttää merkkejä siitä, että tärpit olisikin jo ennen keskiviikkoa.

Eli aika kintaalle menee tämä juttu ihan vaan väärän tiedon vuoksi :D



Nala <3

14.08.2012 Koulut alkaa!!

   Pari päivää sitten alkoi koulu! Kyllä sitä onkin jo odotettu. Varsinkin Milja on jännittänyt mutta ihan innokas Teokin on palaamaan koulun penkille. Ehkä nyt olisi minullakin aika palata blogin viikottaiseen päivitysrytmiin ;)

   Ensimmäinen koulupäivä alkoi Miljalla perhosten pörrätessä mahassa. Koulumatkan taittoa odotettiin innolla, koska Milja kulkee kouluun linja-autolla, ihan niin kuin Teokin. Ja voi että, kyllähän siellä linkussa olikin tuttuja :)

   Koulun pihalle oli kerääntynyt koulunsa aloittavia ekaluokkalaisia n. 80! Milja on luokalla 1d. Luokassa on paljon vanhoja tuttuja Launeen päiväkodin esikoulusta, joten ihan vieraaseen porukkaan ei tarvinut mennä.
   Opettajana toimii Pirkko-Sisko Muurinen-Rehn ja hän oli laittanut pulpettien päälle nimilaput ja jokaisen oppilaan piti etsiä oma paikka. Miljan nimi oli etupulpetissa mutta luokassa kuulemma vierailee joku hiirulainen, joka saattaa yht'äkkiä vaihtaa nimien paikkaa ja istuinpaikka muuttuu.
Ihan hyvä juttu :) Opettaja tuntui napakalta mutta lämminhenkiseltä :)

   Heti ekana päivänä Milja sai Aapisen! Ja sitä sitten ihmeteltiin kotona. Teo osasi omasta kokemuksesta kertoa kaikkien kirjassa seikkailevien eläinten nimet. On Ansa-orava, Ossi-jänis ja Alaskaa ja Hugoa jne.
Teokin sai matematiikan kirjan ja ei kun päällystämään!

   Olen kahtena viime päivänä kulkenut Miljan kanssa kouluun ja takaisin. Ollaan katseltu, että missä kohtaa pitää painaa nappia, kun pitää jäädä koulun päässä pois ja missä painetaan kotiin päin tullessa.
Onneksi yleensä samalta pysäkiltä lähtee useampia lapsia ja sama koulusta päin. Lisäksi tuosta meidän pysäkiltä tulee kyytiin yksi Linnea. Milja saa varmaan hänestä mukavan kaverin, joka asuu lähempänä. Kaikkia lapsia ei tiedä, vaikka asuisivat kuinka lähellä. Kaikki ei ole ollut hoidossa tai sitten ovat ollut toisessa hoitopaikassa. Mutta ihan kiva, että lähempänäkin on tyttöjä.
Kesän aikana Milja onkin tutustunut Teon kaverin Samun siskoon Nettaan :) Samu ja Netta asuvat yhden kadun päässä.

   Tänään Milja meni sitten itse linja-autolla ja minä vakoilin pusikossa! :D Ihan hienosti tyttö pärjäsi ja kun itse en ollut paikalla, niin juttu toisten linkussa kulkevien tyttöjen kanssa lähtikin käyntiin. Kyllä se siitä :)
Huomenna ehkä vielä vakoilen mutta taidan Miljaa vähän jekuttaa, enkä kerro ;)

Alapuolella kuvia meidän ihanista ja reippaista koululaisista, koulumatkasta ja Miljan luokasta :)

Meidän ihanat koululaiset, niin se aika rientää!!

Milja koulun pihalla. Opettaja huutelee 1d-luokan oppilaita kasaan.

Milja pääsi ekana päivänä etupulpettiin :)



Milja läksyjä tekemässä. Milja huudahti läksyjen jälkeen, että "Ihanaa, kun pääsee huomenna taas kouluun!"

Miljalla kouluuntulotarkastus

   Miljalla oli tänään kouluuntulotarkastus. Terveydenhoitaja totesi tytön terveeksi ja iloiseksi :)
Pituutta Miljalla on tällä hetkellä 120cm ja painoa 19,3kg. Hoikkanen on mutta painoa on pituuteen nähden tullut nyt enemmän. Viime tarkastuksessa mentiin käyrällä -18 mutta nyt enää -14.
 Näkö ja kuulo oli hyvät ja kädentaidot oli kuten odottaa saattaa erinomaiset 7-vuotiaaksi.
Verenpaine oli alhainen, yläpaine 91 ja alapaine 56, syke 98.
Eli suolaa kielelle, jos heikottaa ja suolapähkinöitä suositeltiin varsinkin hellepäiville.
Ehkä tämän takia Miljalle maistuukin enemmän sipsit kuin karkit, sama juttu minulla :)

   Itsekin kävin toissapäivänä lääkärissä pahenevien kylkikipujen takia. Yskiä uskalsi lopulta vain kyykyssä, joten mars lekurille.
Lääkäri antoi kolme vaihtoehtoa:

1) kylki on pahasti venähtänyt
2) olen yskinyt kulkiluun poikki
3) ilmarinta

Ilmarinta merkitsee ilman pääsyä keuhkopussionteloon. Ilmarinta syntyy yleisimmin yskimisen tai fyysisen rasituksen yhteydessä. Vaatii aina sairaalahoitoa.

   Lääkäri kuunteli keuhkot ja kokeili kylkiluita. Oikea kylki oli ja on edelleenkin todella kosketusarka! Sain lähetteen keuhkoröntgeniin ja verikokeisiin. Toivoin parasta!
   Lääkäri soitti vastaukset samana päivänä ja onneksi ei ollut kahta jälkimmäistä, vaan olen yksinkertaisesti reväyttänyt kylkeni pahasti yskiessäni. Ja on se kipeä!! Nukkumaan ei pysty oikeastaan kuin selällään ja aina herää, jos yrittää kääntyä kyljelleen. Ja viime yönä heräsin siihen, kun Jukka nukkuessaan potkaisi kylkeeni, AUTS! Johan osasi ottaa kipeää :(
   Mutta tärkeintä ettei ole mitään vakavaa :) Paraneminen saattaa kestää 8 viikkoa ja jos ei ala kipu talttumaan, niin pitää mennä uudestaan tarkastukseen.

Saariselkä 13.-21.6.2012

   Kerrassaan hieno reissu tuli tehtyä Teon ja partiolaisten kanssa Saariselän maisemiin! Keskiviikkoiltapäivällä klo 18 linja-auto lähti Launeen kirkon pihalta kohti Saariselkää. Ilman kommelluksia ei perille päästy, vaan linja-auton jousitus meni rikki Rovaniemellä. Korjaamo sattui onneksi olemaan muutaman kilometrin päässä, joten istuskelu napapiirin Shellillä jäi pariin tuntiin. Leiripaikalla partiolaisten Lapin Hämeessä olimme aamulla klo 10.
   Kun linja-auto oli purettu, alkoi telttojen pystytys. Huoltohenkilökuntaan kuuluvana olisin saanut nukkua sisätiloissa ja Teo myös mutta en minä 830km matkustanut nukkumaan sisätiloihin... kotonakin saa nukkua sisällä! Siis telttaa pystyttämään myös minulle ja Teolle. Ensimmäinen päivä meni lähinnä tavaroita purkaessa ja leiripaikkaa tutkiessa. Ensimmäinen yö meni hyvin.
  
   Perjantainaamuna lähdettiin kohti Norjaa. Ennen Norjaa kävimme katsomassa Karhunpesän. Se on kivi, minkä sisään pääsee kömpimään. Kiven sisällä oli seinämissä isoja reikiä, miten lie ovatkaan syntyneet! Hienon näköinen kyllä oli :) Mutta ennenkuin Karhunpesälle pääsi, piti kiivetä 283 porrasta ylös, huh!
   Rajan yli menimme Karigasniemen kautta. Norjan puolella tie oli kiemurtelevaa ja tie kiersi vuonojen reunoja. Välillä tuntui hurjaltakin, kun siellä oli tietyöosuuksia, joissa linja-auto hädin tuskin mahtui kulkemaan ja ikkunasta katsottaessa alhaalla häämötti jyrkkä pudotus vuonon reunalta alas. Norjan rannikolla oli kova ukkonen ja retkievääksi keitimme nakkikeiton tuiskussa ja tuulessa. Vettä satoi vaakasuorassa ja märkä olisi ollut olo ilman kunnon sadevaatteita!
   Vasta klo 21 löysimme sopivan leiriytymispaikan joltain pieneltä levähdysalueelta. Paikka oli todella kaunis! Levähdysalueen vieressä oli pieni lampi ja tien toisella puolella tunturin vieressä tunturijärvi. Leävhdysalueelle juuri ja juuri mahtui linja-auto, 10 telttaa ja nuotiopaikka. Taas teltat pystyyn ja nuotio palamaan. Iltapalaksi mansikkarahkaa ja makkaraa. Koko illan ja yön satoi vettä mutta ei häiritsevästi.
   Lauantaiaamuna sade loppui ja herättiin hentoon auringonpaisteeseen. Aamupuuron jälkeen matka jatkui ja Suomen puolelle saavuttiin Nuorgamin kautta. Paluumatkalla Lapin Hämeeseen kävimme kuvaamassa myös Kaunispään hienoja maisemia.
Retki Norjan puolelle ei mielestäni ollut täysin onnistunut. Sen olisi mielestäni voinut suunnitella paremmin ja ottaa asioista ja levähdyspaikoista enemmän selvää. Matkassa oli aika monta pienempää partiolaista ja heille linja-autossa istuminen kävi pitkäksi. Vanhemmat jaksaa ihailla maisemia mutta ei ne lapsia niinkään kiinnosta.

   Sunnuntaina oli Kiilopää-tunturin valloitus tai oikeammin huiputus! Jokainen otti alhaalta kiven mukaansa ja se sitten jätettiin sinne Kiilopään huipulle. Tätä sanotaan huiputukseksi :)
Kiilopään huippu on noin 550m korkeudessa ja matkaa alhaalta ylös oli n. 2km. Kilpailuhenkisenä poikana Teo kiiruhti ylös kolmantena kahden muun pojan kanssa.
Maisemat Kiilopäällä oli hienot mutta tuuli oli laella melkoinen! Olisi pienemmän vienyt mennessään :D

   Maanantaina oli leppoisaa oleilua, saunomista, uimista tunturipurossa ja pelailua leirimaisemissa mutta tiistaina päästiin itse asiaan eli kullanhuuhdontaan! Se vasta olikin mukavaa touhua ja olisin jaksanut keikutella vaskoolia varmastikin koko päivän. Teo oli varma, että löytää ainakin kaksi sangollista kultaa mutta sai huomata, ettei sitä ihan niin paljon löydy ;)
  Teo teki tarkkaa työtä vaskoolin kanssa ja löysin kultahippuja kahteenkin kertaan. Neuvoja  tekniikasta löytyi vierustovereillekin :) Itsekin löysin hippuja mutta ne oli paljon pienempiä hippuja kuin Teolla. Hiput laitettiin pieneen putkiloon ja tummaa alustaa vasten katsottaessa ne kimaltelevat selvästi keltaisina. Hieno juttu, että onnistuttiin tässä tärkeässä tavoitteessa :)
   Keskiviikkona alkoi leirin purku ja siihen menikin koko päivä. Linja-auto starttasi kotimatkalle klo 19.30. Kahden elokuvan jälkeen Teo nukahtikin ja nukkui koko matkan Lahteen asti pysähtymisiä lukuunottamatta. Kotona Lahdessa oltiin aamulla kahdeksan aikaan.

Teo Kiilopään huipulla

   Tämä oli pieni referaatti meidän seikkailusta ja jos yksityiskohtaisesti siitä kirjoittaisin saisin nitoa sen kansien väliin. Kuvia tuli räpsittyä hieman vajaa 2000 ja niistä pitäisi valita tänne vain parhaat. Kuinkahan se on mahdollista!! Laitan tähän nyt muutaman kuvan ja teen jossain välissä ehkä uuden välilehden koko reissua varten, missä voi sitten käydä katsomassa kuvia :)

Maisemaa Kiilopäältä

Teo taitaa vaskoolin käytön :)

Hiput putkilossa!

Kultasaalis!!

Kullanhuuhdonta oli tosi hauskaa :)

  

Kesäflunssa

   Nyt taas kysyn, että oliko pakko juhlia mekko päällä, kun päivälämpötila ei ollut edes 10 astetta??!!
No oli, koska se mekko oli katsottu valmiiksi jo kauan ennen juhlia.
   Nyt sitten kärsitään! Kurkussa Texasin kokoinen kaktus, mikä varmaan aiheuttaa korviin tämän ikävän paineen, hirveä yskä ja aivastelu ---> niistämistä, päätä jomottaa ja aamulla mittasin 36,8 astetta lämpöä.
Eli ei ole kovinkaan terve olo. Oli kuitenkin pakko tulla pyörähtämään täällä töissä, pääsenhän täältä sitten pois.
   Viikonlopuksi pitäisi tervehtyä, että päästään Erämessuille Riihimäelle. Sieltä voisi löytyä Lapin reissulle yhtä ja toista tarpeellista :)

Naisten 10

   Tulihan käytyä taas Naisten 10:llä Helsingissä! Pereinteisesti oltiin reissussa VPK:n naisten kanssa ja mukana olikin nyt mukavasti porukkaa, 8 naista. Hauskasti vielä kaikki oli äiti-tytär-pareja :)
   Sunnuntaiaamuna klo 11 lähdettiin reissuun Herralan palotallilta. Mennään aina miehistönkuljetusautolla, minä olen ollut kuskina Helsinkiin päin ja Ritva ajelee sitten takaisin.
   Tänä vuonna naisia oli lenkillä yli 18 000! Ilma oli vähän turhan kuuma tai sitten kunto liian huono ;)
Onneksi matkalla on kaksi juomapistettä ja maustekurkkuja oli tänäkin vuonna joku jakamassa.
  
   Startti tapahtui klo 13, ensin lähti juoksijat. Hölkkääjät, joiden mukana mekin lähdettiin, lähtivät 5 minuuttia perään. Ensimmäinen kilometri on aina melkein kävelyä, koska naisia on niin paljon. Kahden kilometrin kohdalla saa jo hölkkäillä aika vapaasti, joskus tulee kapeampia kohtia, missä on pakko kävellä.
   Kahden kilometrin kohdalla iski minulle myös armoton nälkä, mikä on ihan vakio lenkillä ollessani. Varsinkin jos kotiin on matkaa enää yksi kilometri, matkalla ei ole väliä, vaan nälkä tulee aina juuri ennen kotia. Kait se on jokin assosiaatio "kohta saa syödä!" :D Onneksi Minnalla oli proteiinipatukka taskussa, jonka sain tankata. N. 4 kilometrin kohdalla tuli ne ihanat suolakurkut ja kun 4,5 kilometrin kohdalla sai vielä kulauttaa pari mukia vettä kurkkuun, niin johan alkoi juoksu kulkemaan!!
   5 kilometrin kohdalla otin selkääni Minnan repun. Minnan piti antaa se puolessa matkassa äidilleen mutta Tiinahan oli pitkine koipineen kirmannut jo meidän edelle, enkä uskonut saavamme häntä enää kiinni. No, reppu toi mukavasti lisäpainoa ja alamäissä lisää vauhtia.
   7 kilometrin kohdalla oli viimeinen juottopiste. Taas vettä kurkkuun, niskasta paidan sisään ja käsivarsiin myös. Johan viileni olo hetkeksi! Viimeisellä kolmella kilometrillä oli yksi todella pitkä ja jyrkkä ylämäki, en tykännyt yhtään :D Kaksi viimeistä kilometriä olikin sitten alavaa laskettelua maaliin, loppukirin paikka!!
   Maalissa odottaa yleensä evästarjoilu tuotenäytekasseineen mutta koska tänä vuonna unohdin maksaa koko Naisten 10:n, niin käveltiin vaan Minnan kanssa odottelemaan toisia tapaamispaikalle. Äidiltä sitten nappasin jotain evästä, sillä jaksaisi Mäntsälään :)
  
   Kotimatkalla tiemme käy perinteisesti Mäntsälän kautta, missä käymme tankkaamassa lenkille jätetyt kalorit. Aikaisemmin kävimme Neliapilassa, joka taitaa olla jo toisella nimelläkin mutta muutama viime vuosi ollaan käyty syömässä Rossossa. Siellä on kyllä makoisat ruuat!
   Ruoka ei pettänyt taaskaan, valkosipulibroileri maistui todella ihanalta ja annos oli juuri sopivan kokoinen. Ei tullut ähky mutta jotain olisi voinut vielä napostella. Kyytipojaksi otin yhden lonkeron :)
   Mäntsälästä matka jatkui Herralaan, missä pakkasin kimpsuni ja kampsuni sekä lapset autoon ja lähdettiin kotia kohti.
   Ensi vuonna taas uudestaan ja kuten joka vuosi lupaan, niin ensi vuonna sitten olen siellä juoksijoiden sakissa ;D

Kuva napattu iltalehden sivuilta.

Esikoulutodistus haettu!

   Eilen oli Miljan kevätjuhla. Jo ajoissa alettiin katselemaan mitä sitä pistettäisiin päälle ja miten ne hiukset nyt sitten laitettaisiin :) Vaatetus oli pinkkipainotteista päästä varpaisiin ja hiukset letitettiin napakasti ranskanletille. Milja on kyllä melkolailla kuin miniminä, ihan kuin katselisi itseään lapsena :) Omenapuun alla käytiin ottamassa valokuvia asustuksesta :)

   Kevätjuhlan teema oli merihenkinen. Pojat olivat merirosvoja ja tytöt merenneitoja. Hauskaa oli niin esiintyjillä kuin yleisölläkin :) Esitysten jälkeen jaettiin esikoulutodistus ja jokainen sai ruusunkin. Todistuksenjaon ja kukituksen yhteydessä esikoulunopettajat tietysti myös kättelivät ja halasivat. Tytöt olikin innokkaita halaajia mutta pojat vähän ujostelivat, katse kääntyi maahan tai tuli jopa tuhahduskin. Se oli kuitenkin sellainen hämmentyneen ylpeä tuhahdus :D
Lopuksi kaikille jaettiin mehujäät.

   Kotona kuvattiin taas! Pitihän nyt kuva ottaa todistuksen ja ruusun kanssa. Uskovat sitten muutkin, että esikoulu on käyty kunnialla läpi ;)

   Teosta oli myös napsaistava pari kuvaa. Pojan hiukset on kasvaneet valtoimeksi ja sovitin hänelle sitten Jukan hattua. Sopii kuin nakutettu! Teo tykkäsi itsekin ja tänään käydään ostamassa jätkälle oma hattu. Hiukset tosin lyhenevät ensi tiistaina, koska pikkuisen tuota päätä voisi siistiä. Ei paljon mutta vähän, Teolle sopii pitempikin hius todella hyvin :) Mutta eiköhän se hattu näytä ihan yhtä siistiltä silti ;) Teo on kyllä iloinen poika, jo kuvaa katsoessa tulee hyvälle tuulelle! Teossa on iloista karismaa, mikä tarttuu epäsuorassakin yhteydessä.

   Molemmat lapset on kyllä niin ihania ja iloisia ja nauravaisia! On mukava ja hauska kesä edessä!


Poseerauksia omenpuun alla ennen kevätjuhlaa.



Esikoulutodistus haettu :)

Jukan hattu istuu Teolle kuin nakutettu!



Tämä iloisuus tarttuu ihmisiin kaikkialla, missä Teo onkaan :)

Milja kävi tutustumassa kouluun!

   Niin se aika vain menee ja Miljakin on jo niin iso neiti, että tänään käytiin tutustumassa kouluun!!
Me hoidettiin tämä homma ihan niinkuin oltaisiin jo koululaisia ja lähdettiin aamulla linja-autolla liikenteeseen. Sehän tulee olemaankin normaali osa Miljan koulumatkaa, niinkuin Teollakin on ollut.

   Koulun ovessa oli neljä eri väristä lappua, eri kuvilla varustettuina ja sieltä piti etsiä Miljan nimi. Milja menee luokalle 1d. Opettajan nimeä en muistanut katsoa ollenkaan, eikä Miljakaan sitä muistanut.
Launeen päiväkodin esikoulussa olevista Länsiharjun kouluun menevistä lapsista kaikki on laitettu samalle luokalle, niin on sitten kavereita samalla luokalla, eikä joudu heti vieraaseen porukkaan.

   Kun oli tarkistettu lapun väri, piti mennä sen väristä lappua pitelevän opettajan luokse ja hetken päästä opettaja jakoi kaikille omalla nimellä varustetun "mitalin" kaulaan. Opettaja oli reipas ja jämäkkä eli juuri sen oloinen kuin pitääkin. Uskon, että saa luokan pysymään kurissa :) MUTTA uskon myös, että Miljan kanssa saattaa tulla kahnauksia jossain vaiheessa, jos on oikein vaativa. Milja saattaa sulkeutua, tosin voi olla, että kaikki meneekin hyvin ja opettaja osaa aistia kunkin oppilaan mielentilan ja oman tilan tarpeen. Milja ainakin nyt tykkäsi opettajasta kovasti :)
  
   Ensimmäisen tunnin jälkeen lapset pääsivät kokemaan kouluruokailun. Itse pitää ottaa tarjotin ja ruokaa. Ruokaa ei annostele kukaan ja saa ottaa sen verran kuin maistuu. Milja kehui ruokaa oikein maukkaaksi! Ruokailu sujui reippaasti ja ruuan jälkeen pääsi välitunnille.
   Välitunnin jälkeen lapsilla alkoi vielä toinen tunti, siellä oli ainakin piirretty, Miljalla oli piirrustus mukana. Toisen tunnin jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Tietysti linja-autolla :)

   Tutustuminen sujui tosi hyvin ja Milja on niin innoissaan, että voivottelee syksyyn olevan vielä niiiiin kauan aikaa! Mutta vietetään nyt kesää ensin, kyllä sinne kouluun ehtii ja ehtii vielä sen syksyn aikana kyllästyä niihin läksyihinkin ;)

Tampere KV 13.5.12, NUO H

   Tekstejä tulee nyt muutama uusi peräjälkeen, että skrollailkaa alaspäin vaan :) Miljan kuva valkovuokkojen keskellä taitaa olla viimeisin uusin lisäys perjantain jälkeen.

   Käytiin siis Murun kanssa Tampereella näyttäytymässä. Se meni ihan penkin alle, tuomari ei tuntunut tykkäävän neidistä yhtään! Tai no tykkäsihän se sen käytöksestä, mikä on tosi  hyvä juttu, koska eurasier saattaa olla tosi pidättyväinen vieraita kohtaan. Itseasiassa yksi koira sai hylätyn, koska ei antanut tuomarin koskea ollenkaan.
   Koko matka meni muutenkin huonosti, vaikka tällä kertaa mulla oli jopa rahapussikin mukana toisin ku Jyväskylän reissussa! Tampereelle mennessä kohtasin salamavalon ja takasin päin lähtiessä otin lähikontaktia Nesteen bensatankin kanssa. Että sylettää :( En ajele ylinopeutta koskaan ja nyt just ennen tolppaa vaihtu 70km - merkki. No kun siinä oli jo 120km ajellut, niin en sitä ehtinyt noteeraam ja niin vaan ottivat kuvan. Toivotaan, että päääsen varoituksella, koska mittari näytti vain 80km tunnissa.
   No sitten se pirun bensatankki. Ajoin tankille huomatakseni, että se puoli ei toimikaan. Kiepsautin auton ympäri ja uppista!  Kuinka olivat laittaneet sen katoksen tolpan niin lähelle sitä korokkeen reunaa, että puskurin etukulma otti siihen kiinni. Ja käännös oli sen verran vauhdikas, etten ehtinyt reagoimaan mitenkään ja nyt on puskurin kulmassa hieno vaalean vihreä pusu ja pieni naarmukin!
Että sellanen reissu tällä kertaa! Onneksi tämä oli kevään viimeinen näyttely meilllä, koska multa loppuis rahat, jos joka kerta tulis sakot ja pusu :D

   No mutta tuomarin selostukseen. Laitan tähän kahden eri tuomarin arvostelun Murusta, niin näkee kuinka eri vinkkelistä ne voi samaa koiraa katsella.
Laitan ensin tämän Tampereen näyttelyn H:n  (hyvä) arvoisen arvosanan ja sen jälkeen sen Lahden ryhmänäyttelyn arvostelun, mistä Muru sai SERTinkin.

Tanya Ahlman-Stockmari, Suomi:
"Yleisvaikutelmaltaan matalaraajainen narttu. Oikeinsijoittuneet korvat. hyvä pää ja ilme. Rintakehä saisi olla pidempi ja etukulmauksia enemmän. Erinomainen häntä ja käytös. Ei tänään parhaassa karvapeitteessä mutta laatu oikea. Liikkuu hyvin takaa. Matalaraajaisuus pudottaa palkintosijaa. Samoin kirsupigmentti tulisi olla parempi."

Joseph van Hummelen, Belgia:
"1 ½ -vuotias hyväntyyppinen narttu. Oikeanlaiset korvat, hyvät silmät. Hyvä kuono. Saksipurenta. Täysi huulien pigmentti. Hyvä eturinta, syvä ja (joku sana, mistä en saa selvää). Suorat jalat, hyvä luusto, oikeanlaiset jalat. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä hännänasento. Erinomaiset liikkeet."

Eli näin erilaiset arvostelut. Tosin kaikissa arvosteluissa mitä Muru on saanut, on kehuttu päätä ja ilmettä. Myös luonteesta on tykätty.

Miljan 7v. Hoplop-synttärit

   Miljan 7v. synttäreitä vietettiin viime perjantaina Hoplopissa. Mukana menossa olivat Miljan hoitokaverit Iida, Riia, Emilia ja Olivia. Alexandra oli ikävästi kuumeessa ja ei päässyt juhlimaan.
Joukon jatkona oli myös Teo, joka saikin juosta tyttöjä karkuun hyvän tovin.
   Tarjoilut oli katettu Rohkeat Riikinkukot - huoneeseen. Kattauksessa oli sipsejä, popcorneja, karkkia, limsaa, mehua ja jäätelöpalloja. Eikä siihen oikeastaan muuta tarvikaan, koska eihän nuo mukulat pysty keskittymään syömiseen, kun pitää juosta ja kiipeillä, riippua ja roikkua jne.
   Lahjaksi Milja sai 2kpl miniSnookseja, asfalttiliidut, jotka olikin jo ihan lopussa, sekä legopakkauksen. Lahjat oli oikein mieluiset :)
    Leikit sujuivat hyvin ja alkujahtauksen jälkeen Teokin sai olla rauhassa. Teon seuraan lyöttäytyikin n. 4-vuotias pieni mies ja heillä leikit meni tosi hyvin :) Osa tytöistä istui umpinaisen helikopterikopin sisällä ja vähän ajan kuluttua Jukka huomasi, että tytöt juoksevat ilman paitoja!! Sukkahousutkin oli otettu jalasta pois, joten tytöillä oli suunnilleen vain pikkuhousut jalassa! No kun on niin kuuma! No olihan sielllä kopissa kuuma, kun sinnekin johti vain pieni putki mitä pitkin sinne ryömittiin.
Kyllähän ne puki päällensä pienen kehotuksen ja sääntöjen kertaamisen jälkeen :D
  Kameraa en Hoploppiin ottanut, koska meno siellä on niin vauhdikasta ja lapset ympäri leikkialuetta :)
 

MAKEANMAISTUVAA ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE!

Miljan kanssa käytiin keräämässä ihania valkovuokkoja vaasiin kaunistamaan kotia <3

Pikakatsaus menneisiin päiviin :D

   Muru kävi kääntymässä Lahden ryhmänäyttelyssä 6.5. Menestys oli taattu, koska oli ainoa rotunsa edustaja :D No mutta sehän ei ole meidän vika, jos muut ei viitsi tulla!! Heh, :D Tuloksena tietysti narttujen paras ja rotunsa paras. Mutta mielissäni olin, että tuomari antoi sille SERTin. Vaikka koira voittaisi, niin sitä ei ole pakko antaa. Tuomarin lausunto koirasta oli hieno, ei mitään negatiivista mutta koska kokonaisuudessaan en ole sitä vielä suomentanut, niin sitä ei ole nyt tässä selostaa.
Vielä 2 SERTiä ja meidän neidistä tulisi Suomen muotovalio!

   Kanit jatkavat lisääntymistä. Pikkuinen leijonanharjas Tiku pyöräytti 5 poikasta ja 4 niistä onkin jo varattu!
Yhtä en valitettavasti voi kenellekään antaa, koska sillä on jonkinlaisia neurologisia ongelmia, ehkä epilepsia tms... Kohtauksen tullessa pikkuisen pää alkaa vispaamaan toiseen suuntaan ja se ei pysty sillä hetkellä kulkemaan suoraan, vaan sinne mihin pääkin on menossa. Toisinaan se pystyy pyörimään vain paikallaan ympyrää. Nyt en ole melkein puoleen viikkoon huomannut oireita, seuraillaan tilannetta.

Tikun suloisia poikasia, ikää 4vk.

    Kannibaalikaniäiti- Kirsikan siirsin ulos. Se  pyöräytti ulkohäkkiin uudet poikaset, joita onkin hoitanut moitteettomasti. Poikasia tuli komeat 8kpl! Toivon, että viikonlopun aikana avaisivat silmänsä :)

Myös Popsi on saanut 5 poikasta. Ovat pari päivää nuorempia kuin Kirsikan poikaset.
Jätin poikaset epäonnistui. Odotus meni yliaikaiseksi ja syntyi yksi kuollut poikanen. Sillä oli jo täysi turkki päällä ja sen olisi pitänyt syntyä jo viikko sitten. En sitten tiedä, onko viime yönä tullut ulos lisää, koska aamulla en kaneja käynyt katsomassa. Mutta yksi on aika outo määrä tällaisella jättikanilla, realistisempi olisi vähintään 8 poikasta. Mutta ehkä siinä piileekin se vika, että näin kävi.

   Viime sunnuntaina meille tuli odotetusti uusi poika joukkoon. Rex-turkkinen kani nimeltään Leonardo. Se on kolmevuotias. Mutta sen seuraksi tulikin mukana myös tyttöystävä ja Milja nimesi sen Auroraksi.
Rex- kanit ovat turkiltaan poikkeavia. Turkki on samettisen pehmeää ja lyhyttä. Aivan kuin pehmolelua pitäisi sylissä! Siksi niitä kutsutaan kanimaailman kuninkaallisiksi :) Painoa näillä on n. 3kg.
Toivotaan, että lisääntyvät kuukauden päästä ;)




Rex-pari Aurora (vas.) ja Leonardo

 

   Ja kun sunnuntaina haen koiranäyttelyreissulla sen pandakarhumaisen Herra Jätin lauman jatkoksi, niin laskin, että meillä on kaikkiaan 22 kania! Ja poikasia näistä on 13kpl... Huh huh!



   Eläinpainotteista taas oli mutta seuraavassa kirjoitellaankin sitten Miljan 7-vuotis synttäreistä. Tänään olisi vuorossa kaverisynttärit ja ne vietetään Hoplopissa. Vauhtia siis riittää :)

Moikkelis moi!







Lahti KV 28.-29.4.2012

Tulos: Nuo ERI, NUK2

Eli käytiin Murun kanssa näyttelyssä Lahdessa ja koiruus sai ERInomaisen arvostelun.
Kilpailuluokassa jäätiin kakkoseksi. Mutta tosi hyvin koira liikkui ja tuomari tykkäsi kovasti sen ystävällisestä luonteesta :) Tuomarina toimi Säde Hohteri

Tässä arvostelu, kera kuvan:

"Aavistuksen matala. Miellyttävä pää ja ilme. Hyvä pigmentti. Erinomaiset korvat. Hyvä kaula. Hieman etuasentoiset lavat ja suorat olkavarret. Hyvät takakulmaukset. Hyvä ylä- ja alalinja. Hyvä häntä. Liikkuu edestä hieman tassut sisäänpäin, sivuliikunta tasapainoista. hyvä väri ja turkki."

Hauska Taikuri Luttinen!

   Lapset olivat yötä Herralassa lauantaina ja sunnuntaina siellä esiintyikin Taikuri Luttinen! Äitini vei Teon ja Miljankin taikoja katsomaan :) Lapsilla olikin superhauskaa! Ja Taikuri Luttinen oli ottanut molemmat mukaan avustajikseen.
   Miljasta olin oikein ylpeä, koska juuri perjantaina oltiin Jukan kanssa päiväkodilla Miljan kehityskeskustelussa ja siellä vieläkin ihmeteltiin, kun Miljaa ei ihan kaikkeen saada osallistumaan.
Kyse on hippaleikeistä ja yleensäkin vauhdikkaammasta liikunnasta, missä saattaa tulla kosketuksia. Milja ei siis pidä kontaktilajeista, tytöllä on aika laaja "turva"rinki.
   Minustahan tämä ei ole ollenkaan ihmeellistä, sillä olen ollut ihan samanlainen. Olen jopa ollut yhdelle ihmiselle puhumatta 7 vuotta, koska koski minuun yllättäen. Olin alle kouluikäinen, eikä tämä ihminen mitään pahaa ollut tekemässä.. oli vaan nostanut minut tuolilta äitini syliin mutta enpä siitä tykännyt. Suu meni suppuun useaksi vuodeksi :D Eli ymmärrän Miljaa täysin ;)

  Mutta aiheeseen! Taikuri Luttinen oli kysynyt kahta avustajaa, tyttöä ja poikaa. Teo ja Milja olivat halunneet lavalle. Teolle laitettiin vaalea kihara peruukki päähän ja Miljalle pellen nenä. Tarkasti en tiedä, mitä lavalla tapahtui mutta lapsilla oli ollut oikein hauskaa :) Reippaita mukuloita.
Laitan kuvankin tähän. Se tosin on kännykällä otettu ja ihan takarivistä mutta kyllä nuo muksut siitä tunnistaa. Todisteaineistoa ;)

Pyörätkin kaivettiin esille eilen ja pyöräiltiin Kotipokille ruokaostoksille. Miljakin oli taas oikein riepas mutta kyllä tuo 12" pyörä alkaa olla ihan liian pieni. En ole isompaa ostanut, koska neitokainen on vakaasti päättänyt, ettei pyörällä ajaminen ole ollenkaan välttämätön taito :D
Nyt kuitenkin on melkein pakko ostaa 16", koska nykyisestä ei saa enää satulaa nostettua. Eiköhän tuo tänä kesänä opi ajamaan, hiljaa hyvä tulee :)

Murun terveyskatsastus

   Murulla on ollut terveyspainotteinen kevät! Lonkkakuvat otettiin n. kuukausi sitten ja niistä odotetaan tuloksia. Eläinlääkäri ei osannut varmaksi sanoa mutta sanoi, että kyllä ne vähintään B-lonkat pitäisi olla. Jopa A:t. Kyynärät oli 0:t myös hänen mukaansa.
Virallisia tuloksia tietenkin vielä odotetaan Kennelliitolta mutta ihan hyvät tulokset tulevat :)
   Ja tottakai, kun mun koirasta on kyse, niin pitäähän siinä jotain "vikaakin" olla - eihän se muuten vois mun koira ollakaan ;) Eli kuvauksissa ihmettelivät, miksi koirasta ei saatu suoraa kuvaa. Tarkemman tutkinnan jälkeen kuvista näkyykin, että neidin viimeinen lannenikama on epämuodostunut! Eläinlääkäri sanoi, ettei sillä pitäisi olla mitään vaikutusta jalostukseen mutta pyydettiin siitäkin Kennelliiton lausuntoa. Eurasiereilla tämä ei ole rodunomaista, kun taas saksanpaimenkoirilla aika yleinenkin vaiva.
   Kyselin sitten, että mitenkä tämä epämuodostunut nikama tulee vaikuttamaan jatkossa Murun elämään, niin ei välttämättä mitenkään tai sitten voi lihaksissa esiintyä jumeja ja koiraa pitää silloin hieroa. Ja koira saattaa kulkea vinossa. Tämä olenkin huomannut mutta olettanut Murun väistävän hihnaa.
 Alla on kuvat neidin lonkista ja kyynäristä, kuvaan nuolilla merkitty lantionikamat - vihreä = normaali nikama ja punainen = epänormaali nikama

Eilen käytiin sitten tarkistuttamassa silmät, polvet ja sydän. Kaikki on kunnossa :)

Enää ei taida sitten puuttuakaan kuin kilpirauhaskoe mutta sen ottamista en ole vielä edes suunnitellut, sen verran on nyt palanut rahaa näihinkin.

Lauantaina on kevään ensimmäiset näytttelyt Lahdessa, jännittävää nähdä onko neiti yhtään kehittynyt tuomareiden silmissä :D

Kanivauvojen vaikea alkutaival

   10pv sitten meille syntyi 5 kpl kanivauvoja. Alkuun emo näytti hoitavan niitä hyvin mutta yhtenä aamuna näin sen haudanneen poikaset puruilla. Mitään hätää ei olisi ollut, jos häkissä olisi ollut tavallista kutterinpurua mutta käytän kaneilla alusina uuneissa poltettavaa pellettiraetta hyvän imevyyden ja hajuttomuuden vuoksi. Kastuessaan se pikkuhiljaa muuttuu pieneksi puruksi mikä pakkaantuu sitten tiiviimmin kuin tavan puru.
   Jouduin kaivamaan poikaset ylös ja näyttikin siltä, ettei emo siitä häiriintynyt. Poikasia en sen enempää tutkinut mutta 5 kpl niitä löysin. Illalla ruokaa viedessäni katsoin, että pesä oli päällisin puolin ihan ok. Emo oli rauhallinen.
   Seuraavana aamuna jouduin taas kaivamaan vaavit ylös. Yksi oli jo erillään porukasta takapuoli vähän purun seasta pilkistäen ja kylmettynytkin. Otin poikaset emolta pois ja lähdin lämmittelemään viilennyttä poikasta. Teo lämpimissä käsissä ja muiden kainalossa poikanen lämpisikin nopeasti. Heti poikasen lämmittyä vein niitä emolle takaisin ja näytin niitä sille. Luulin, että se alkoi nuolemaan poikasia mutta se purikin yhdeltä poikaselta toisen korvan irti! Näin jouduin ottamaan 4vrk ikäiset poikaset pois emoltaan, jos halusin niille edes minkäänlaisia eloonjäämisen toiveita.
  
   Kaninpoikasia on aika hankala saada pysymään hengissä, jos joutuvat täysin orvoiksi. Koska emo on meillä kuitenkin täysissä sielun ja ruumiin voimissa, ruokinta hoidetaan niin, että iltaisin laitan emon selälleen jalkojeni päälle ja poikaset sitten möyrimään mahan päälle ja imemään maitoa. Voi mikä kuhina.
Kaninpoikasten ruokinta kissanpentuihin verrattuna on onneksi helppoa. Kissanpentuja pitäisi ruokkia 7 kertaa päivässä mutta kanilapset syövät vain 1-2 krt yön aikana ja vain 5min. kerrallaan.
   Selviä persoonallisuuseroja näkee heti. Yksi imee rauhallisesti yhtä nisää ja vaihtaa ehkä toiseen. Toinen taas ei malta edes etsiä, vaan muksahtaa tämän tästä pois emon mahan päältä :D Hauskaa katsottavaa.
Hyvän ruokailuhetken jälkeen poikaset majoittuvta taas vihreään kantikkaaseen Tupperwaren kulhoon, keittön kaappien päälle. Siellä niillä on lämmin ja siellä ne ovat kissoilta turvassa.
   Pari päivää menee hyvin näin mutta sitten näyttää siltä, ettei poikaset saa enää emolta tarpeeksi ruokaa. Vaeltavat nisältä nisälle levottomina ja paino ei ole noussut. Ruokinta on jatkunut tähän päivään asti kissanpennuille tarkoitetulla korvikemaidolla ja pienenpienellä tuttipullolla. Hui, kun se oli ensin pahanmakuista ja sain ujutettua maitoa vain tippa kerrallaan. Eilen illalla sitten sain parille menemään jo 5ml!
Ei kuulosta paljolta mutta se on niin pienelle paljon. Paino on nyt alkanut nousta uudelleen, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Pienin on jo ponnistanut 56 grammasta n. 80 grammaan ja suurin on kerännyt alun 80 gramman lisäksi myös lisää painoa ja painaa nyt n. 105 grammaa.

   Laitan tähän yhden kuvan, missä poikaset on juuri otettu emolta pois ja ikää niillä on 4vrk. Tummalla näkee haavan, mikä sillä on päässä, kun emo puri korvan irti. Mutta siitä tulee vielä hieno persoonallinen yksikorvainen luppa, kunhan kasvaa aikuiseksi ;)




Tässä esittäytyy pentue Kirjavaiset :D


   Kanivauvat on nyt 10 pv vanhoja ja edelleen terhakoita ja syöttäessä vastaanhangoittelevia palleroisia eli näyttäisi siltä, että ne selviävät vaikeasta alusta huolimatta :)
Kunhan silmät aukeavat, niin laitan lisää kuvia.  

Sekalaista toimintaa :)

   Sairastelut jatkuvat :( Milja on ehtinyt sairastamaan oksennustaudin jo neljännenkin kerran ja jos vielä viidennen kerran aloittaa, niin sitten kyllä vien lääkärille asti ja vaadin lisätutkimuksia. Mutta netistä lueskellessani löysin muitakin perheitä, joissa vatsatauti on vieraillut vähintään kolme kertaa.
   Lauantai-iltana Teolle nousi kuumetta 38 astetta. Odotin sen seuraavana aamuna olevan taas huimissa lukemissa, enkä ollutkaan väärässä. Mittari näytti 41 astetta. Teolle nousee aina kuumeen sattuessa pelottavan korkeita lukemia :( Korkein mitattu kuume on ollut 41,5 astetta. Se mitattiin korvakuumemittarilla ja lainasinkin naapurilta ihan kainalomittarin mutta se ei huolta juuri alentanut, koska sekin näytti 41,3.
Silloin vietettiin pelottava yö. Teo kuiskaili olemattomille kavereille, jutteli ihan sekavia ja sai muutaman kauhukohtauksenkin. Aika karmaisevaa, kun lapsi huutaa äitiä silmät lautasen kokoisina ja vaikka istut lapsen edessä, niin lapsi katsoo suoraan lävitsesi. Koskea ei voi, koska kauhu pahenee.
   No onneksi nyt ei kuume yltynyt ihan niin pahaksi ja yökin meni rauhallisesti :) Maanantaiaamuna oli kuumetta enää 38,3 ja iltapäivällä ei yhtään. Tänään vietetään kotona vielä yksi kuumeeton päivä ja huomenna kouluun :)
  
   Teon koululla on torstaina koulun 140-vuotis juhla ja Teokin on esiintymässä siellä. Heidän luokkansa esittää lokkeja Ahdin parta -nimisessä näytelmässä. Mukavaa mennä katsomaan :)

   Kanikokoelmaankin on ehkä tulossa uusi jäsen, jos varaukseni vain onnistuu :) Alla kuva ja pieni selostus kyseisestä rodusta:

Saksanjättiperhonen l. saksanjättischeck on suuri pohjaväriltään valkoinen rotu, jolla on erivärisistä juovista ja pilkuista koostuva tarkoin määritelty kuvio. Kuvion väri saa olla musta, sininen, ruskea tai madagaskar. Ihannepaino yli 6,01kg.

Tämä olisi tulossa sulhoksi meidän Jättitytölle, niin sitten tuleekin isoja vauvoja :)

Yksi syy tämän kaverin ottoon on myös sen ihana väritys :)

  Hiirivauvoja on nyt kevään edetessä alkanut putkahtelemaan oikein kunnolla. Viime yönä syntyneiden poikasten lisäksi kasvamassa on myös kaksi muuta poikuetta ja neljäskin naaras näyttäisi olevan pyöristymään päin. Suloinen hiirivauvojen vikinä kuuluu kolmesta pesästä :)

Saavatkin lisääntyä nyt ihan niin paljon kuin ehtivät, niin ei sitten ole matelijoilla ruuan kanssa hätää, kun talvella hiirille tulee kuitenkin poikimistauko. Tai ainakin tämän talven perusteella oletan tulevan :)

Teo 9 v.

   Niin se vaan aika vierähtää ja Teokin täyttää jo 9 vuotta :) Kohtahan se saa jo meidät kiinni ;)

   Teo halusi pitää synttärit Megazonessa eli laserpyssyillä ampuilemaan ja niin taas köyhdytään! 2x20min., yhdeksän poikaa ja huone ilman eväitä 120€! Huh huh, aikamoinen hinta mutta toisaalta ei tarvitse keksiä niille sitten ohjelmaa. Viime vuonna pojat yltyivöt melkein nyrkkiotteluun. Kun toinen vähän leikin tiimellyksessä toista tönäisi, niin toinen oli heti mottaamassa takaisin. Ihme touhua! Mun hermot ei sitä kestä, tekisi heti mieli nostaa niskavilloista verannalle jäähdyttelemään.
   Synttäreille on kutsuttu siis kahdeksan poikaa. Teon luokalta Elias, Juuso, Mikko, Topias, Janne, Aki ja Saku, sekä Teon paras kaveri Jerry. Kaikki on ihan täpinöissään ja mukava, että kaikki pääsevät tulemaan.
Pojista saa jaettua hyvin kolme joukkuetta.
  
   Isovanhemmista ei aikataulut anna myöten kummaltakaan puolelta tulla tänä viikonloppuna, joten aikuiset kestitään seuraavana viikonloppuna. Sinikalla on viikonloppuna töitä, niin viitsi hoputtaa. Ei ole kiva tuijotella kelloa, että koska tarvii lähteä. Minun vanhempani taas ovat Turussa VPK:ten suomenmestaruus pilkkikilpailuissa. Saa nähdä, kuinka siellä käy. Äiti on sen kerran voittanut ja kerran vai kaksi ollut toisena. Neljänsiä sijoja taitaa olla usemapikin :) Kireitä siimoja vaan sinne Turkkuseen!

   Viime viikonloppuna oli Salpausselän kisat. Lapsilla oli kavereita kylässä, joten jouduin lähteä katsomaan ilotulitusta ihan yksin. Mytäjäiseten sillalta oli täysin esteetön näkymä ja ilma kirkas,  oli hienot ilotulitukset! Kamera tietysti mukana ja tässä kuvasatoa :)

Sairastetaan urakalla!

   Se on sairasputki osunut nyt pitkästä aikaa meidän kohdalle. Ei olla kunnolla kipeinä oltu sitten toissa vuoden mutta nyt tulee osumia täydeltä laidalta.

   Miljahan oksensi jo pari viikkoa sitten mutta sai saman taudin ja alkoi oksentamaan torstaina uudestaan. Perjantaina olisi ollut lähtö Orimattilaan mummulle ja papalle mutta sitä piti siirtää parilla päivällä. Lauantaina Milja olikin jo terve ja ulkoilemaankin lapset laitoin ja lupasin, että sunnuntaina pääsevät vihdoin mummulle ja papalle.
   Sunnuntaiaamulla aamupalan jälkeen kävi matka Orimattilaan. Lapset onnellisia ja kova kiire saada meidät kotimatkalle :) Päivällä olivat leikkineet ja käyneet leikkipuistossa, illemmalla saunoivatkin.
   Me siivosimme kellaria ja pyykkiäkin tuli pestyä monta koneellista. Jo melko aikaisin illalla istuttiin soffalle katsomaan telkkaria ja rentouduttiin. Telkkarista tuli kadonneen jäljillä ja silmät alkoi jo lupata kun klo 20.45 soi puhelin. Teolla oli paha olo ja halusi kotiin. Ei kun ylös sohvalta ja Orimattilaa kohden :) Miljakin halusi kotiin, vaikka ensin meinasi jäädä yhdeksi yöksi. Ikävä ehti iskeä jo ennenkuin ehdimme lähteä.
Teo alkoikin oksentamaan jo kotimatkan aikana, onneksi varauduimme astialla.
   Jäin Teon kanssa nukkumaan sohvalle ja pinnistelin, jos olisin Oscar-gaalasta nähnyt edes pienen pätkän. Uni kuitenkin tuli, mitä nyt muutaman tunnin välein heräsin auttamaan ja lohduttamaan Teoa pahoinvointinsa kanssa. Ja siinä samassa hässäkässä näinkin gaalasta sen verran, että Cameron Diaz ja Jennifer Lopez jakoivat (muistaakseni) parhaan puvustuksen Oscarin. Siihen se filmi sitten loppuukin taas. Klo 04 Teon olo viimein helpottui.
   Piiiip, piiiiip, piiiiip, piiiiip! Herätyskello soi klo 07. EN JAKSA!! Kyllä oli töissä väsynyt meininki ja palleassa ikävä pallukka. Mutta sen takia en kehdannut pois lähteä, vaikka selkästi en ollut kunnossa.
Jukkakin soitti, että kuumetta pukkaa, 38,5. On nyt nukkunut koko päivän, kuumetta ollut hetkellisesti melkein 40 astetta :( Teollekin on nyt noussut kuumetta iltaa vasten, 38,5. Arvasin, kun posket oli niin punaiset.
   Eli minä olen nyt sitten ainoa, joka ei ole sairastunut (koputan puuta). Toivotaan, että koko poppoo olisi terveenä jo viikonloppuna, koska meillä on Jukan kanssa liput GoExpo-messuille. Siellä on kyllä kaikkea mielenkiintoista retkeilystä, urheilusta ja ulkoilusta yleensäkin laidasta laitaan. Samassa on myös kuva ja kamera-messut ja Horse Fair. Viimeinen ei kiinnosta ainakaan Jukkaa, sen tiedän ;)
  

Teo hammaslääkärissä, Miljan kanssa hiihtelyä :)

   Tänään käytiin Teon kanssa hammaslääkärissä. Kutsu oli tullut oikomishoidon puolelta ja tällä käynnillä otettiin muoteilla valut, että hammasteknikko voi tehdä kipsimallinnoksen pojan purukalustosta. Hieman Teo sitä jännitti mutta kerroin oman kokemukseni pohjalta, että mihinkään ei satu ja että tahnakin maistuu mintulle, niin jännitys hälveni.
   Hienot hampaanjäljet jäi muotteihin ja myöhemmin, huhti-toukokuussa tulee uusi kutsu ja kuullaan, että tarvitaanko oikomishoitoa nyt vai vasta myöhemmin. Teolla on nyt hieno hammasrivi mutta kulmurit vielä puuttuu ja ne ei mahdu samaan riviin muiden hampaiden kanssa. Äidin poika :D Itselläni ensin kasvoivat kulmurit ja toiset etuhampaat ei sitten enää mahtuneetkaan - tuloksena draculan hampaat. Toivottavasti Teolla sentään tulee sieltä ihan oikean kokoiset hampaat, koska itselläni nuo myöhemmin tulleet hampaat on ns. tappihampaat. Eli pyöreät ja noin lyijykynän lyijyn paksuiset. Ne muotoiltiin oikomisen jälkeen uuteen uskoon muovin avulla. Kaikkea ne pystyy tekemään mutta hyvä niin :)

   Miljan kanssa käytiin ihan äsken Launeen perhepuistossa hiihtelemässä. Milja sai Kirsi-mummon työkaverilta uudet sukset ja käytiin niitä kokeilemassa. Hyvät oli ja mäenlaskukin sujui taas tosi upeasti. Ensimmäistä kertaa kuulin, että Milja sanoi tykkäävänsä hiihtämisestä. Milja onkin kiinnostunut liikunnasta nyt enemmän ja Jukankin kanssa on pari kertaa käynyt lenkillä :) Milja on kyllä viimeisen vuoden aikana paljon reipastunut ja avautunut!
   Miljan vanhat sukset saa ihana veljentyttäreni Mella 2,5v., joka on ilmoittanut haluavansa hiihtää. Nuo ovat siitä hyvät, että ollaan otettu ne kenkäsiteet niistä pois ja vaihdettu ihan oikeat siteet niihin. Onhan se mukavampi hiihtää kunnon tukevilla monoilla! Lainaan ne sinne ajattelin antaa, jos vaikka sitten Oona innostuisi ja suksille olisi tarvetta siellä päin :)
   Omiin suksiini sen sijaan petyin pahasti, kun huomasin, että toinen kärki on repsahtanut auki!!! Viime talvena sukset ostin ja vajaa 50km olen niillä hiihtänyt eli en siis juuri mitään. Ja ihan tarkoituksella ostin kilpasukset, että niillä hiihtelisin useamman vuoden. Ja pöh. On mulla onneksi vanhat sukset tuolla mutta niihin olen iskenyt jo jotain pitoteippiä ja sitä liisteriä en ole millään saanut irti. En edes kunnon voiteenpoistoaineella.
Kait se pitää perinteiseen vaihtaa ja sen takia ne kakkossuksiksi jätinkin mutta luistelutyylistä tykkään enemmän. Olis kiva, että olis sekä pertsan-, että luistelutyylin sukset.
Se pitää vissiin nyt alkaa sitten harjottelemaan ens vuoden Finlandia-hiihtoon! Tälle vuodelle ei enää ehdi, eikös ne ole nyt tulevana viikonloppuna :D

Messilän Pikkukylä katsastettu, hauskaa oli!!

   Tänään taas keksittiin tekemistä koko perheen kanssa! Eilen illalla jo tarkensin muille, että heti aamusta ei luvata mennä kavereille, koska tehdään jotain yhdessä. Kaverit toki ovat tervetulleita menoon mukaan. Tosin arvelin, että edellisen laavuretken jälkeen Teon kaverit ei ainakaan uskalla lähteä mukaan :D
   Olen töissä tehnyt paljon kylttejä Messilään ja varsinkin uuden Pikkukylän puolelle, joten tiesin mitä odottaa ja että voisi olla kiva paikka. Matkaakaan ei meiltä paljon kerry, joten sinne siis!

   Pikkukylä on Messilässä aloittelijoille ja pienille laskijoille tarkoitettu alue, missä on kaksi mäkeä. Toinen on pulkalla/liukurilla laskettavaksi tarkoitettu mäki, toinen puoli on sitten ihan lasketteluun ja lautailuun tarkoitettu alue. Laskettelupuolella rinteessä on kolmea eri tasoluokkaa: on ihan normaali laskettelurinne, pujottelurinne ja sitten hieman kumpareisempaa edistyneille. Minusta hintakaan ei päätä huimaa, 6e/ 6 tuntia tai 10e/ 10 tuntia. Mieluummin maksan ulkoilusta tuon hinnan kuin Hoplopin huonosta sisäilmasta ;)

   Teo lähti mäkeen lumilaudalla mutta sehän on harjoituslauta, eikä meinannu luistaa kuin rinteen yläosassa. Rinne oli hieman jyrkempi ylhäältä ja tasoittui alaspäin tultaessa. Varmaankin harkittu juttu, kun on pieniä laskijoita, jarruttaminen käy helpommin. Vaikka tosi hienosti siellä ihan pikkuruiset natiaisetkin laskivat niin suksilla kuin laudoillakin!
Teo vaihtoi muutaman laskun jälkeen minisuksiin mutta lopulta pulkkamäki voitti kiinnostuksen ja otettiinkin kisaa Jukan ja Teon kanssa.

   Miljan kanssa mentiin ensin pulkkamäkeen ja jo ensimmäisen laskun jälkeen neiti ilmoitti, että IHAN TYLSÄÄ! Eipä ollut yllätys, Miljalle on aina ensimmäinen kerta kivulias :D
Sen jälkeen Milja hyppi isoissa lumikinoksissa ja tutki alueella olevaa lumilinnaa. Lumilinna oli hienosti suunniteltu turvalliseksi kovilla muoviputkilla, joiden läpi lapset pääsivät ryömimään ilman romahdusvaaraa :)
   Alueella oli myös lumikaruselli, jossa ilmeisesti piti mennä suksilla mutta hyvin se haalarintakamuskin näytti liukuvan. Milja sitten ehdotti, jos hänelle laitetaan minarit jalkaan ja hieman epäilevänä ne laitoin. Mutta mitä! Milja heti tykkäsi minareista ja karuselliin vaan!
   Sen jälkeen Milja halusikin minareilla rinteeseen. Ihan ihmettelin, kuinka luontevasti Milja minisuksilla liikkui, vaikka on ihan kauhusta jäykkänä, jos tavalliset sukset lähtevät luistamaan. Tosi hienoa, että Milja uskalsi :)
Ja sitten laskettiinkin monen monta kertaan.
  



Ai tämä tyttökö pelkää suksia?? Ei ainakaan minareita!! :)



Teolla alla tosi hauska liukuväline, tollanen olis kiva saada kotiinkin!

Näin siinä vissiin oikeaoppisesti kuuluu mennä...

Välillä voi käydä näinkin :)

Takapuoli luistaa hyvin!

Pulkkakin toimi karusellissa mutta kellahti usein kumoon!

Rinteen keskellä oli tosi käytännöllinen hissi, niin ei lasten tarvinnut suksineen tampata ylös :)

Nuotiopaikalla paistettiin lopuksi makkaraa ja juotiin kuumaa kaakaota. Oli tosi kiva reissu taas :)