Lahti KV 28.-29.4.2012

Tulos: Nuo ERI, NUK2

Eli käytiin Murun kanssa näyttelyssä Lahdessa ja koiruus sai ERInomaisen arvostelun.
Kilpailuluokassa jäätiin kakkoseksi. Mutta tosi hyvin koira liikkui ja tuomari tykkäsi kovasti sen ystävällisestä luonteesta :) Tuomarina toimi Säde Hohteri

Tässä arvostelu, kera kuvan:

"Aavistuksen matala. Miellyttävä pää ja ilme. Hyvä pigmentti. Erinomaiset korvat. Hyvä kaula. Hieman etuasentoiset lavat ja suorat olkavarret. Hyvät takakulmaukset. Hyvä ylä- ja alalinja. Hyvä häntä. Liikkuu edestä hieman tassut sisäänpäin, sivuliikunta tasapainoista. hyvä väri ja turkki."

Hauska Taikuri Luttinen!

   Lapset olivat yötä Herralassa lauantaina ja sunnuntaina siellä esiintyikin Taikuri Luttinen! Äitini vei Teon ja Miljankin taikoja katsomaan :) Lapsilla olikin superhauskaa! Ja Taikuri Luttinen oli ottanut molemmat mukaan avustajikseen.
   Miljasta olin oikein ylpeä, koska juuri perjantaina oltiin Jukan kanssa päiväkodilla Miljan kehityskeskustelussa ja siellä vieläkin ihmeteltiin, kun Miljaa ei ihan kaikkeen saada osallistumaan.
Kyse on hippaleikeistä ja yleensäkin vauhdikkaammasta liikunnasta, missä saattaa tulla kosketuksia. Milja ei siis pidä kontaktilajeista, tytöllä on aika laaja "turva"rinki.
   Minustahan tämä ei ole ollenkaan ihmeellistä, sillä olen ollut ihan samanlainen. Olen jopa ollut yhdelle ihmiselle puhumatta 7 vuotta, koska koski minuun yllättäen. Olin alle kouluikäinen, eikä tämä ihminen mitään pahaa ollut tekemässä.. oli vaan nostanut minut tuolilta äitini syliin mutta enpä siitä tykännyt. Suu meni suppuun useaksi vuodeksi :D Eli ymmärrän Miljaa täysin ;)

  Mutta aiheeseen! Taikuri Luttinen oli kysynyt kahta avustajaa, tyttöä ja poikaa. Teo ja Milja olivat halunneet lavalle. Teolle laitettiin vaalea kihara peruukki päähän ja Miljalle pellen nenä. Tarkasti en tiedä, mitä lavalla tapahtui mutta lapsilla oli ollut oikein hauskaa :) Reippaita mukuloita.
Laitan kuvankin tähän. Se tosin on kännykällä otettu ja ihan takarivistä mutta kyllä nuo muksut siitä tunnistaa. Todisteaineistoa ;)

Pyörätkin kaivettiin esille eilen ja pyöräiltiin Kotipokille ruokaostoksille. Miljakin oli taas oikein riepas mutta kyllä tuo 12" pyörä alkaa olla ihan liian pieni. En ole isompaa ostanut, koska neitokainen on vakaasti päättänyt, ettei pyörällä ajaminen ole ollenkaan välttämätön taito :D
Nyt kuitenkin on melkein pakko ostaa 16", koska nykyisestä ei saa enää satulaa nostettua. Eiköhän tuo tänä kesänä opi ajamaan, hiljaa hyvä tulee :)

Murun terveyskatsastus

   Murulla on ollut terveyspainotteinen kevät! Lonkkakuvat otettiin n. kuukausi sitten ja niistä odotetaan tuloksia. Eläinlääkäri ei osannut varmaksi sanoa mutta sanoi, että kyllä ne vähintään B-lonkat pitäisi olla. Jopa A:t. Kyynärät oli 0:t myös hänen mukaansa.
Virallisia tuloksia tietenkin vielä odotetaan Kennelliitolta mutta ihan hyvät tulokset tulevat :)
   Ja tottakai, kun mun koirasta on kyse, niin pitäähän siinä jotain "vikaakin" olla - eihän se muuten vois mun koira ollakaan ;) Eli kuvauksissa ihmettelivät, miksi koirasta ei saatu suoraa kuvaa. Tarkemman tutkinnan jälkeen kuvista näkyykin, että neidin viimeinen lannenikama on epämuodostunut! Eläinlääkäri sanoi, ettei sillä pitäisi olla mitään vaikutusta jalostukseen mutta pyydettiin siitäkin Kennelliiton lausuntoa. Eurasiereilla tämä ei ole rodunomaista, kun taas saksanpaimenkoirilla aika yleinenkin vaiva.
   Kyselin sitten, että mitenkä tämä epämuodostunut nikama tulee vaikuttamaan jatkossa Murun elämään, niin ei välttämättä mitenkään tai sitten voi lihaksissa esiintyä jumeja ja koiraa pitää silloin hieroa. Ja koira saattaa kulkea vinossa. Tämä olenkin huomannut mutta olettanut Murun väistävän hihnaa.
 Alla on kuvat neidin lonkista ja kyynäristä, kuvaan nuolilla merkitty lantionikamat - vihreä = normaali nikama ja punainen = epänormaali nikama

Eilen käytiin sitten tarkistuttamassa silmät, polvet ja sydän. Kaikki on kunnossa :)

Enää ei taida sitten puuttuakaan kuin kilpirauhaskoe mutta sen ottamista en ole vielä edes suunnitellut, sen verran on nyt palanut rahaa näihinkin.

Lauantaina on kevään ensimmäiset näytttelyt Lahdessa, jännittävää nähdä onko neiti yhtään kehittynyt tuomareiden silmissä :D

Kanivauvojen vaikea alkutaival

   10pv sitten meille syntyi 5 kpl kanivauvoja. Alkuun emo näytti hoitavan niitä hyvin mutta yhtenä aamuna näin sen haudanneen poikaset puruilla. Mitään hätää ei olisi ollut, jos häkissä olisi ollut tavallista kutterinpurua mutta käytän kaneilla alusina uuneissa poltettavaa pellettiraetta hyvän imevyyden ja hajuttomuuden vuoksi. Kastuessaan se pikkuhiljaa muuttuu pieneksi puruksi mikä pakkaantuu sitten tiiviimmin kuin tavan puru.
   Jouduin kaivamaan poikaset ylös ja näyttikin siltä, ettei emo siitä häiriintynyt. Poikasia en sen enempää tutkinut mutta 5 kpl niitä löysin. Illalla ruokaa viedessäni katsoin, että pesä oli päällisin puolin ihan ok. Emo oli rauhallinen.
   Seuraavana aamuna jouduin taas kaivamaan vaavit ylös. Yksi oli jo erillään porukasta takapuoli vähän purun seasta pilkistäen ja kylmettynytkin. Otin poikaset emolta pois ja lähdin lämmittelemään viilennyttä poikasta. Teo lämpimissä käsissä ja muiden kainalossa poikanen lämpisikin nopeasti. Heti poikasen lämmittyä vein niitä emolle takaisin ja näytin niitä sille. Luulin, että se alkoi nuolemaan poikasia mutta se purikin yhdeltä poikaselta toisen korvan irti! Näin jouduin ottamaan 4vrk ikäiset poikaset pois emoltaan, jos halusin niille edes minkäänlaisia eloonjäämisen toiveita.
  
   Kaninpoikasia on aika hankala saada pysymään hengissä, jos joutuvat täysin orvoiksi. Koska emo on meillä kuitenkin täysissä sielun ja ruumiin voimissa, ruokinta hoidetaan niin, että iltaisin laitan emon selälleen jalkojeni päälle ja poikaset sitten möyrimään mahan päälle ja imemään maitoa. Voi mikä kuhina.
Kaninpoikasten ruokinta kissanpentuihin verrattuna on onneksi helppoa. Kissanpentuja pitäisi ruokkia 7 kertaa päivässä mutta kanilapset syövät vain 1-2 krt yön aikana ja vain 5min. kerrallaan.
   Selviä persoonallisuuseroja näkee heti. Yksi imee rauhallisesti yhtä nisää ja vaihtaa ehkä toiseen. Toinen taas ei malta edes etsiä, vaan muksahtaa tämän tästä pois emon mahan päältä :D Hauskaa katsottavaa.
Hyvän ruokailuhetken jälkeen poikaset majoittuvta taas vihreään kantikkaaseen Tupperwaren kulhoon, keittön kaappien päälle. Siellä niillä on lämmin ja siellä ne ovat kissoilta turvassa.
   Pari päivää menee hyvin näin mutta sitten näyttää siltä, ettei poikaset saa enää emolta tarpeeksi ruokaa. Vaeltavat nisältä nisälle levottomina ja paino ei ole noussut. Ruokinta on jatkunut tähän päivään asti kissanpennuille tarkoitetulla korvikemaidolla ja pienenpienellä tuttipullolla. Hui, kun se oli ensin pahanmakuista ja sain ujutettua maitoa vain tippa kerrallaan. Eilen illalla sitten sain parille menemään jo 5ml!
Ei kuulosta paljolta mutta se on niin pienelle paljon. Paino on nyt alkanut nousta uudelleen, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Pienin on jo ponnistanut 56 grammasta n. 80 grammaan ja suurin on kerännyt alun 80 gramman lisäksi myös lisää painoa ja painaa nyt n. 105 grammaa.

   Laitan tähän yhden kuvan, missä poikaset on juuri otettu emolta pois ja ikää niillä on 4vrk. Tummalla näkee haavan, mikä sillä on päässä, kun emo puri korvan irti. Mutta siitä tulee vielä hieno persoonallinen yksikorvainen luppa, kunhan kasvaa aikuiseksi ;)




Tässä esittäytyy pentue Kirjavaiset :D


   Kanivauvat on nyt 10 pv vanhoja ja edelleen terhakoita ja syöttäessä vastaanhangoittelevia palleroisia eli näyttäisi siltä, että ne selviävät vaikeasta alusta huolimatta :)
Kunhan silmät aukeavat, niin laitan lisää kuvia.