Kun linja-auto oli purettu, alkoi telttojen pystytys. Huoltohenkilökuntaan kuuluvana olisin saanut nukkua sisätiloissa ja Teo myös mutta en minä 830km matkustanut nukkumaan sisätiloihin... kotonakin saa nukkua sisällä! Siis telttaa pystyttämään myös minulle ja Teolle. Ensimmäinen päivä meni lähinnä tavaroita purkaessa ja leiripaikkaa tutkiessa. Ensimmäinen yö meni hyvin.
Perjantainaamuna lähdettiin kohti Norjaa. Ennen Norjaa kävimme katsomassa Karhunpesän. Se on kivi, minkä sisään pääsee kömpimään. Kiven sisällä oli seinämissä isoja reikiä, miten lie ovatkaan syntyneet! Hienon näköinen kyllä oli :) Mutta ennenkuin Karhunpesälle pääsi, piti kiivetä 283 porrasta ylös, huh!
Rajan yli menimme Karigasniemen kautta. Norjan puolella tie oli kiemurtelevaa ja tie kiersi vuonojen reunoja. Välillä tuntui hurjaltakin, kun siellä oli tietyöosuuksia, joissa linja-auto hädin tuskin mahtui kulkemaan ja ikkunasta katsottaessa alhaalla häämötti jyrkkä pudotus vuonon reunalta alas. Norjan rannikolla oli kova ukkonen ja retkievääksi keitimme nakkikeiton tuiskussa ja tuulessa. Vettä satoi vaakasuorassa ja märkä olisi ollut olo ilman kunnon sadevaatteita!
Vasta klo 21 löysimme sopivan leiriytymispaikan joltain pieneltä levähdysalueelta. Paikka oli todella kaunis! Levähdysalueen vieressä oli pieni lampi ja tien toisella puolella tunturin vieressä tunturijärvi. Leävhdysalueelle juuri ja juuri mahtui linja-auto, 10 telttaa ja nuotiopaikka. Taas teltat pystyyn ja nuotio palamaan. Iltapalaksi mansikkarahkaa ja makkaraa. Koko illan ja yön satoi vettä mutta ei häiritsevästi.
Lauantaiaamuna sade loppui ja herättiin hentoon auringonpaisteeseen. Aamupuuron jälkeen matka jatkui ja Suomen puolelle saavuttiin Nuorgamin kautta. Paluumatkalla Lapin Hämeeseen kävimme kuvaamassa myös Kaunispään hienoja maisemia.
Retki Norjan puolelle ei mielestäni ollut täysin onnistunut. Sen olisi mielestäni voinut suunnitella paremmin ja ottaa asioista ja levähdyspaikoista enemmän selvää. Matkassa oli aika monta pienempää partiolaista ja heille linja-autossa istuminen kävi pitkäksi. Vanhemmat jaksaa ihailla maisemia mutta ei ne lapsia niinkään kiinnosta.
Sunnuntaina oli Kiilopää-tunturin valloitus tai oikeammin huiputus! Jokainen otti alhaalta kiven mukaansa ja se sitten jätettiin sinne Kiilopään huipulle. Tätä sanotaan huiputukseksi :)
Kiilopään huippu on noin 550m korkeudessa ja matkaa alhaalta ylös oli n. 2km. Kilpailuhenkisenä poikana Teo kiiruhti ylös kolmantena kahden muun pojan kanssa.
Maisemat Kiilopäällä oli hienot mutta tuuli oli laella melkoinen! Olisi pienemmän vienyt mennessään :D
Maanantaina oli leppoisaa oleilua, saunomista, uimista tunturipurossa ja pelailua leirimaisemissa mutta tiistaina päästiin itse asiaan eli kullanhuuhdontaan! Se vasta olikin mukavaa touhua ja olisin jaksanut keikutella vaskoolia varmastikin koko päivän. Teo oli varma, että löytää ainakin kaksi sangollista kultaa mutta sai huomata, ettei sitä ihan niin paljon löydy ;)
Teo teki tarkkaa työtä vaskoolin kanssa ja löysin kultahippuja kahteenkin kertaan. Neuvoja tekniikasta löytyi vierustovereillekin :) Itsekin löysin hippuja mutta ne oli paljon pienempiä hippuja kuin Teolla. Hiput laitettiin pieneen putkiloon ja tummaa alustaa vasten katsottaessa ne kimaltelevat selvästi keltaisina. Hieno juttu, että onnistuttiin tässä tärkeässä tavoitteessa :)
Keskiviikkona alkoi leirin purku ja siihen menikin koko päivä. Linja-auto starttasi kotimatkalle klo 19.30. Kahden elokuvan jälkeen Teo nukahtikin ja nukkui koko matkan Lahteen asti pysähtymisiä lukuunottamatta. Kotona Lahdessa oltiin aamulla kahdeksan aikaan.
 |
| Teo Kiilopään huipulla |
 |
| Maisemaa Kiilopäältä |
 |
| Teo taitaa vaskoolin käytön :) |
 |
| Hiput putkilossa! |
 |
| Kultasaalis!! |
 |
| Kullanhuuhdonta oli tosi hauskaa :) |
