Käärmejahtia ja tuoretta leipää...

   Lauantaina huomasin, että Lyylin terraarion kansi oli siirtynyt paikoiltaan ja kaivoin koko terran läpi, vaikka tiesin etten sitä sieltä löydä. Lyyli oli TAAS ottanut ritolat. Siinä sitten iltamyöhällä aletaan käärmettä etsimään... Lipastojen alta, sohvan alta ja sohvatyynyjen rakosista, pakastimen alta, hiiriterrojen takaa ja joka paikasta, mihin se voisi piiloutua. Piti siis ajatella kuin käärme ;) No ei löytynyt Lyyliä ja oletimme sen ehkä kiemurtelevan esiin, kun nälkä yllättää. Toisaalta pelkäsimme pahinta, sillä Pikachu ja Muru ovat sen luokan saalistajia, että Lyyli olisi ollut pieni suupala vain.
   Jukka kiipesi jo ylös nukkumaan ja minä jäin töllöttämään telkkaria. Sammutin kaikki valot ja otin sohvalla hyvän löhöasennon, taisin vähän torkahtaakin. Havahduin taas akvaarion suodattimen pörinään, alkaa olla tukossa, pitää häiritsevää ääntä. Nousin sammuttamaan suodatinta ja akvaarion luona haistoin käärmeen...
En kuitenkaan asiaa sen paremmin noteerannut ja siirryin takaisin sohvalle. Hetken päästä asia kuitenkin alkoi vaivaamaan minua. Sytytin valot ja aloin tutkimaan akvaarion ympäristöä.
Hah, heti löytyi todistusaineistoa käärmeen liikehdinnästä! Se oli luonut nahkansa ja vanha nahka roikkui cd-telineen ympärillä.. Olin ihan varma, että Lyyli olisi pienessä mytyssä cd-levyjen välissä mutta ei.
   Sitten silmiini osui oranssi hahmo lasin läpi. Lyyli oli akvaariossa!! No ensin en tiennyt, että oliko se enää edes elossa. Käärmeet ovat kyllä hyviä uimareita mutta minulla ei ollut mitään tietoa, kuinka kauan käärme akvaariossa oli ollut. Oletin sen olevan hengissä, kun näkyi liikettä mutta myös suodattimen aiheuttama virtaus olisi sitä voinut liikuttaa... Ei kun akvaariota purkamaan! Lamppu pois ja peitinlasi pois. Heti, kun nostin lasia, singahti käärme ulos akvaariosta. Oli pakko ottaa kiinni siitä nopeasti ja se tärppäsikin pikkiriikkiset hampaansa etusormeeni kiinni. Ei sattunut ollenkaan, tuntui vain pieni tökkäisy. Lopulta kun sain sen käsiini, niin se kietoutui käteni ympärille kuin turvaa hakemaan. Oletus on varmaankin väärä :) Käteni oli lämmin ja käärmeellä oli silminnähden kylmä ja se tuntuikin todella kylmältä. Siinä käden ympärillä se sitten kuitenkin hetken päästä rauhoittui ja päästin sen terraansa takaisin. Kannen päälle asetin 5kg lisäpainoja ja toivotin käärmeelle hyvät yöt :D
    Käärmejahti sai minut sen verran hereille, että unentulo siirtyi ainakin tunnilla. Vilkaisin kelloa, se näytti jo melkein 01.00. Aamulla piti herätä klo 06.00 leipomaan Herralan VPK:n perinteisiin syysmyyjäisiin.. zzz...zzz....
   Herätyskello soi aamulla klo 06.00. Ihan pikkusen olis vielä nukuttanut mutta ei auttanut enää nukkua. Tapani mukaan leivoin myyjäisiin leipiä. Tällä kertaa valkosipulileipää ja auringonkukka-kurpitsansiemenleipää sekä lisäksi muutaman pussillisen ihan perussämpylöitä. Ai-ai, kylläpä tuli makoisat tuoksut koko taloon niitä paistellessa :P

Sainhan viimein räpsittyä kuvia :)

   Kovan kaivamisen ja täydellisen savisten vaatteiden jälkeen pikkuisia kaninpoikia löytyi 3kpl. Ihania kämmenelle mahtuvia lumipalloja! Kaksi tyttöä ja yksi poika.
   Ihan käsikirjoituksen mukaan ylöskaivaminen ei sujunut. Olin ihan varma, että poikaset ovat niin peloissaan, että pysyttelevät pesän suojissa. Ne olivat suorastaan järkyttyneitä pesään tunkeutuneesta kädestä ja kun sain yhden ulos, niin ampaisivat kaksi muutakin juoksemaan.
Kaksi muuta sain hienosti häkkiin mutta yksi poikanen juoksi suoraan toisen naaraan pesään. Vieras naaras kävi tutkimassa tunkeilijan mutta onnekseen tämä oli urospuolinen, niin ei käynyt mitään haistelua kummempaa. Naaraspoikasen tämä vieras naaras olisi tappanut.

   Mutta lopulta sain viimeisenkin poikasen ylös kuopasta ja sisälle häkkiin, emonkin toin sisälle. Ja niin oli koko perhe onnellisesti kasassa.
   Tein uusia laskelmia ja nämä poikaset ei ulkonäkönsä, eikä kokonsakaan puolesta voi olla vielä 7vk vanhoja. Ovat vasta n. 3vk eli juuri siinä iässä, kun poikaset yleensäkin lähteä pesästä maailmaa tutkimaan.
Eli saamme nauttia näiden vekkuleiden seurasta vielä 4vk, ennenkuin kaksi niistä lähtee ehkä uuteen kotiin.
Ehkä siksi, että välttämättä niitä ei kukaan halua. Kaneja on näin syksystä liikkeellä mahdottoman paljon.

Aika pieni palleroinen :)

Yksi tyttöpupu jää kotiin emonsa seuraksi.

 Hiiren poikasista nappasin myös yhden kuvan. Hiirivauvoja syntyi 9kpl ja pientä vikinää kuuluu aika-ajoin. Sisu istuu häkin vieressä lipomassa huuliaan, että nam nam, jos saisi yhden maistaa :)

Vauvauutisia!

   Odotetusti mutta maahan piilotetusti meille on ilmestynyt ulkotarhaan leijonanharjatyttö- Tikulle poikasia! Teo eilen koulun jälkeen soitti, että luola on auki ja että siellä olisi ollut ainakin 5 poikasta. Määrä ei ole ihan varma, koska en vielä ole ehtinyt kaivaa vauvoja ylös mutta itsekin näin niitä varmasti 3kpl :)
Oli ne kyllä suloisen näköisiä! Valkoisia pieniä vipeltäjiä ja niillä oli harmaat/mustat korvat. En ihan varmaksi nähnyt, kun livahtivat heti pesäkolon suojiin.
   Tänään ne otan ylös sieltä. Näin emon peittävän pesäluolan 31.7. eli poikaset ovat mahdollisesti jo 7vk vanhoja ja valmiita vieroitettavaksi emostaan. Kauan on pitänyt poikasia jemmassa, vaikka varmasti ne öisin ovat jo siellä temmeltäneet. Päivät sitten nukkuneet pesän suojissa.
Viikon päästä ne voisi jo luovuttaa eteenpäin mutta raaskiiko sitä vielä, kun vasta itsekin on ne tavannut :D
Olen myös ajatellut, että tytöt voisin pitää emonsa seurana ja laittaa vain pojat eteenpäin... Nämä ovat niin pieniä, että niitä voisi olla melkein tusina, kun belgianjättejä voisi olla vain yksi ;)

Myös hiiriäiti on toissayönä pyöräyttänyt meille yhdeksän hiirenpoikasta :) Pesästä kuuluu välillä aikamoinen vikinä ja Sisu on heti päivystämässä ja ihmettelemässä houkuttelevia ääniä. Jos sieltä jotain kiinni saisi :)

Täytyy ottaa tänään kaikista vauvoista kuvia ja laittaa tännekin :)

Saunailtaa, käärme, elokuvia...

   Taas on yksi viikko takana! Viikolla ei mitään kummallisia tapahtunut, töitä, Teon partiota, Miljan kaveri kyläilemässä jne.
Viikonloppuna oli suunnitelmia, toiset toteutuivat ja toiset muuttuivat.

   Lauantaina oli VPK:n naisten saunailta. Usein ajellaan Ritvan mökille Kuorttiin mutta tällä kertaa jäätiin lähemmäs. Saunominen tapahtui Reinin Merjalla Heinäsuolla. Pääsimme oikein savusaunaan! En ole koskaan ollut ja oli se ihan hieno kokemus. Ensin alkuun silmiä alkoi kirvelemään mutta se meni äkkiä ohitse.
Lisäksi käytiin pulahtamassa uima-altaassa, jonka vesi oli kylmää, suorastaan hyistä, vain 10 asteista!
Koko kesänä en ole käynyt uimassa järven lämpimissäkään vesissä, niin sitten kastautumaan tuonne, HUIH!
Mutta uskalsin kuitenkin :)
   Kyllä siellä jo mietittiin, että kun kostealla ja kylmällä nurmikolla paljain varpain vilistettiin, niin kuinka monelle tulee flunssainen olo.. No minulla nyt tuntuu kurkku aika karhealta ja ääni on hieman matalana :( Toivottavasti menee ihan tällä ohi, paljon vain kuumaa juotavaa!
   Nähtiin siellä pieni kyykin, tosin hengetön jo. Aika saman kokoinen meidän Lyylin kanssa, ehkä vähän lyhyempi. Naaraaksi veikkaisin, koska häntä kapeni niin nopeasti kloaakkiaukon jälkeen mutta toisaalta meneekö se ihan noin kyykäärmeellä, sitä en tiedä.

   Teolla piti olla partion laavuretki sunnuntaina mutta hiukan ennen sitä Jerry soitti ja kysyi Teoa kaveriksi.
Pojilla on ollut reilun kahden viikon tauko leikeissä, kun Jerry oli Thaimaassa lomailemassa kaksi viikkoa.
Nyt pitää sitten olla kuin paita ja peppu taas yhdessä ja päivittää kuulumisia. Jerry ja Teo on kyllä niin kavereita, että Jerry toi Teolle tuliaisiakin Thaimaasta :) Tosi mukava poika se Jerry :)
Ei Teoa kuulunutkaan koko päivänä kotiin, Miljan ja koirien kanssa sitten heitettiin iltalenkki sinne päin ja haettiin Teo kotiin.
Eiköhän niitä laavuretkiä taas tule uudestaankin :)

Miljallakin oli omat puuhansa sunnuntaina. N. klo 12 aikaan jo lähti Iidalle leikkimään ja sen jälkeen lähtivät katsomaan Nalle Puhin elokuvaa :) Elokuva oli mennyt hienosti, leikit ennen sitä vähän kehnommin.
Iidan äidin kanssa siitä juteltiin, että kun tytöt nahistelevat ja väittelevät ihan koko ajan. Samanmoista on meno päiväkodissakin. Kavereita olisi muitakin mutta tytöt hakeutuvat silti toistensa seuraan ja sama väittely jatkuu.
Eiköhän ne taas näin heti maanantaiaamusta ala samaiset touhunsa esikoulussa ;)

   Nyt tulevalla viikolla tuleekin lähinnä ravattua siivoilemassa kirpputoripöytää. Varasin kahdeksi viikoksi Lanttilasta pöydän ja toivotaan, että talvitamineet menisi jo hyvin kaupaksi :) Nyt on aika sopiva aika alkaa niitä myymään..

Herrala Hölkkä

Eilen reippailtiin koko perhe Herrala Hölkässä! Minä ja Jukka lähdimme 9,5km, Teo lähti juoksemaan 3,5km ja Milja käveli mummon kanssa 5,5km, kun ei löydetty ketään seuraksi 3,5 kilometrille.

Jukkahan on liikkunut tasaisen varmasti nyt viimeisen vuoden aikana ja kyllä se kunto onkin kohdillaan, aika tosi hienosti 50min.! Eipä olisi uskonut miehestä, joka kaksi vuotta sitten ei vielä pysynyt Teon perässä ja oli sitä mieltä, että tervejärkiset ei harrasta juoksua :D
Jukka voitti arpajaisissakin monitoimityökalun :)

Teo... Huikean hieno juoksu! Teo juoksi poikien nuorimmassa sarjassa eli P-12 sarjassa ja oli neljäs!
Aika 17.35 ja jäi kolmannesta sijasta vain 20sekuntia. Onneksi Teolla on aikaa kilpailla tuossa sarjassa vielä 4 vuotta ;) Ensi vuonna sarjasta siirtyy isompia seuraavaan ikäryhmään, niin Teokin on jo varmaan palkinnoilla.
Teosta on hauskaa, kun monta vuotta vanhemmat pojat joutuvat tosissaan juoksemaan sitä karkuun.
Teon vauhti siis hurja, 5min./km!
Kokeilepas lähteä mukaan ;)
Teoakin onnisti arpajaisissa ja hän valitsi urheiluvälineen, josta on hyötyä meille kaikille :)


Milja lähti siis kävelemään mummon kanssa 5,5km. Aikaa meni 1.15 mutta maaliin asti käveli. Hyvä Milja :)
Mitallin sai maalissa mutta harmillisesti ei voittanut arpajaisissa mitään. Olisin niin toivonut, että arpajaisonni olisi Miljaa suosinut, koska niin reippaasti käveli koko matkan. Varmaan keksin jotain kivaa ;)
Kotimatkalla tyttö sitten nukahtikin autoon.

Oma lenkkini ei mennyt ihan niinkuin ajattelin. Lähdin kaverini kanssa matkaan ja vaikka kuinka yritin saada hoputettua toista hiukan kovempaa, niin se ei onnistunut.. Kaveri ei saanut hengitystään tasaantumaan tarpeeksi, joten juottopaikan jälkeen 4,5km kohdalla lähdin juoksemaan omia menojani.
Kelloa ei ollut, enkä tiennyt kuinka paljon aikaa oli mennyt mutta 6km kohdalla juna tuli vastaan. Kello oli siis n.12.45, aikaa lähdöstä. En enää ehtisi tuntiin.. Lopullinen aika 1.10. Ei hyvä :(
Lokakuussa on Orimattilassa Kehräämön kymppi, siellä otetaan revanssi ja katsotaan, kuinka se juoksu oikeasti sujuu :D

Hölkän jälkeen kävimme hakemassa Tarjalta 4 kukkopoikaa, jotka majoittuivat leikkimökkiin. Kasvavat vielä hetken ja täyttävät sitten meidän ruokapöytäämme.. Kaksi niistä on oikein hienonkin värisiä mutta kun kaupunkialueella ei voi kanoja pitää, niin ei ne tule meille jäämään. Kukot varsinkin paljastuisivat helposti, kun oppivat kiekumaan :D

Täydellisen kaunis sieni!

Eilen alkoi töissä iskeä väsymys ja päätin lähteä ulkoilemaan. Tuossa hallien välissä on pieni metsäkaistale, johon lähdin "samoilemaan".

Uiiii, sieltä löytyi ihanan täydellinen pieni vauvakärpässieni! Se oli niin kaunis, että oli pakko hakea kamera :D

Oli siellä sitten tattejakin, kävin keräämässä ne kahvitauolla :D

Tyrneistä satoa!

Hieno sää oli eilen! Hyvä aika kerätä tyrnejä, joita tänä vuonna tulee PALJON. Yhtään en enää ihmettele tyrnin kallista hintaa, ne on kyllä niin hitaita kerätä! Keräämässä olivat myös äiti ja iskä mutta silti parin tunnin saalis vain n. 3l...
Edellisellä kerralla kerättiin iskän kanssa 4,5l, josta likistin 3l mehua ja tästä satsista meinasin tehdä hilloa.
On hyvää!
Marja on tosi kirpsakka mutta kun saa sokeria mukaan, niin oioi, on niin hyvää. :P
Ja tilkka tyrnimehua vishyveden sekaan, niin vie kielen mennessään!

Tyrneistä eläinmaailmaan...
Hiiriherroista toinen lähti uuteen kotiin ja toiselle on otettu kolme tyttöystävää :)
Yksi niistä on nyt hiiriherran kanssa yhdessä, kaksi muuta saavat tehdä poikasia vasta kahden kuukauden päästä.
Lapset tykkää taas pidellä hiiruja, täytyy pitää parempaa huolta, ettei Pikachu taas pääse herkuttelemaan!

Karkuri kotona :)

Niinkuin arvelinkin, että jos jättityttö Jättis on vielä elossa maastossa vietetyn yön jälkeen, niin eiköhän se ilmesty pihapiiriin köpöttelemään. No tulihan se. Oli palannut tarhansa viereen.
Märkä se oli  ja hieman järkyttyneessä mielentilassa mutta melko helposti se antoi Jukalle sitten kiinni :)

Koska en vielä eilen löytänyt halpaa asiansa ajavaa verkkoa, majoittui Jättis kellariin isoon häkkiin. Laitoin seuraksi Rumpalin, joten pieniä kaneja saattaa putkahtaa kuukauden päästä!
Ajatuksena lisääntymiselle lähinnä se, että alkaa olla niiden ensimmäisten poikasten aika ja oletuksena, että kun
astutuksen tekee pienempi uros, niin poikasia saattas tulla enemmänkin...
Jää nähtäväksi tuleeko poikasia näin syksyllä ja missä määrissä mennään..
Jättis siis on jäämässä ulkotarhaan talveksi mutta yksin sitä ei voi sinne laittaa, tarvitsee seuraa.
Poikaset toimittaisivat siis seuralaisen virkaa.

Voi surkeuksien surkeus!

Kyllä se Muru murunen vaan on peto, ei sille voi mitään! Eilen illalla oli koirat vapaana ja jätit aitauksessaan. Ei mitään ihmeellistä.
Mutta pari tuntia myöhemmin lähdin viemään koirille ruokaa, niin Murulla olikin jo mytty edessä. Meidän jättipoika Rusakko oli päässyt aitauksestaan karkuun ja joutunut Murun kynsiin. No se neiti ei kyllä aikaile, vaan oli jo alkanut sitten pupulla ruokailemaan. Nala istui vaan portaiden edessä ja odotti, että koska ruokakupit tulee.
Sitä ei tuntunut koko jänis kiinnostavan.

kateissa oleva jättityttö Jättis

Plääähhh... Mutta ei sekään riitä, vaan jättityttö Jättis on kateissa. Se on varmaan säikähtänyt ja puikkinut pakoon. Raatoa en ainakaan löytänyt mistään ja turkki päällä olevaa kania ei koirakaan niin nopeasti syö, siihen tarvitaan jo jonkin verran aikaa.
Toivotaan, että tyttö löytää takaisin kotiin, koska muuten se on ketunruokaa :/
Naapureitakin on jo infottu, että valkoinen jänis voi tulla vastaan, ottakaa kiiinni...

Näin siinä käy, kun ei pohjusta häkkiä verkolla ja kanit on niin kesyjä, etteivät koiriakaan pelkää.
Ei taida enää olla jättejä meillä :( Taas nämäkin opit maksoi melkoisen hinnan.
No talveksi en enää uusia jättejä ota, vaihdan jättien tarhaan ranksisPopsin poikasensa kanssa - sitä ennen tosin verkotan pohjan.

jättipoika Rusakko <3

Että kuinka harmittaa! Rauha Rusakkopojalle, olit niin suloinen ja utelias kaveri <3