Sitä sun tätä, syyslomaa.

   Niin se elämä vaan jatkaa eteenpäin, vaikka välillä suru-uutisia tuleekin. Arki rullaa entisenlaisena. Töitä riittää kahdeksalle kädelle, jos vaan jaksaa ja ehtii tehdä! Onneksi messukausi on hiipumaan päin ja voi alkaa tekemään ihan normaalin pituisia työpäiviä. Ja pitääkin hidastaa, koska lapset alkaa jo kysellä, että täytyykö sun äiti taas mennä töihin. Se on merkki - nyt hidastetaan reilulla kädellä :) Eilen vielä tein pitkän päivän, kun lapset ovat Herralassa viettämässä syyslomaa ja ei tarvi murehtia heitä.
   Nyt on siis lapsien syyslomaviikko meneillään ja lapset ovat olleet käytännössä koko viikon poissa kotoa. Lauantai-aamuna vein heidät Orimattilaan mummulle ja papalle ja hain tiistaina pois. Otin ihan tarkoituksella keskiviikkovapaan töistä, että lapset saavat olla edes yhden yön ja päivän kotona. Katkaistiin viikkoa.
   Lapset hain siis jo tiistaina Orimattilasta kotiin ja lupasin puuhata heidän kanssaan mitä haluaisivat. Teon kanssa ehdittiin jo illan aikana pelata x-boxia ja Miljan kanssa jatkettiin keskiviikkona piirtelyillä. Ulkoillakin ehdittiin ja istusteltiinkin pitkin nurmikkoa kevätkuukien sipuleita. Oli siinä satsissa ainakin krookuksia ja helmililjoja, myöskin jotain kevätsahrameja ja isotähdikkejä. Kahdesta viimeisestä en mene takuuseen :)
   Keskiviikkoiltana vein lapset vuorostaan Herralaan mummon ja vaarin luokse. Siellä ovat vieläkin, tänään haen illalla pois. Haluavat käydä siellä saunassa.
   Illalla pitäisi käydä pyörähtämässä naapurissa, joka pitää Halloween pirskeet. Ei varmastikaan olla pitkään on päässyt syysflunssa yllättämään. Karita tulee lapsien seuraksi siksi aikaa.
   Lauantaina lapset lähtevät sitten taas reissuun, kun meilllä on Miljan kummisedän syntymäpäiväpirskeet illalla. Teo menee Jerrylle yöksi ja Mlja Alexandralle. Kyllä ovat innoissaan. Jerryllä vielä järjestetään Halloween-juhlat,  joten lauantai-aamuna pitäisi lähteä kaupoille etsimään Teolle jotain naamiaisasustettakin :)
   Sunnuntaina sitten vain ollaan! Tai no ehkä pyykkiä on pakko pestä mutta ei anneta sen häiritä :)

Milja leipoi veikeitä sämpylöitä, koristelussa käytetty kurpitsansiemeniä :)

   Tähän loppuun lisään vielä iloisen kuvan Miljan leipomista sämpylöistä, kyllä on veikeitä :)

Surullisia uutisia, synkkä mieli :(

   En ole juuri jaksanut kirjoitella, kun ajatukset harhailevat jossain kaukana..
   Sunnuntaina sain isältäni puhelun.. Mummi oli nukkunut yön aikana pois. Ilman tuskia, ihan vaan nukahtanut.
Tuntuu niin kurjalta.. Ei kuule enää sen ihmisen ääntä, ei voi halata ja sanoa, että nähdään taas :(
Itkettää... Hyvää matkaa taivaankotiin mummi, olet rakas <3
   Keskiviikkona sähköpostiini saapuu viesti, otsikkona "surullisia uutisia". Tiedän ketä uutinen koskee, enkä haluaisi avata mailia. Toini-täti on nukkunut pois edellisenä iltana :( Uutinen ei tullut täysin yllätyksenä, koska täti oli kesästä asti sairastanut mutta kuitenkin liian aikaisin. Enkeleitä myös sinun matkallesi täti <3
   Toisen tätini Paulan näin keilahallilla, kun haettiin Teo kaverinsa synttäreiltä. Oli hyvä halata Paulaa ja saatiin juteltuakin hieman. Sanoi, että Toinin oli hyvä päästä jo lopulta pois, oli niin kovia kipuja. Olisi ollut kärsimystä elää pidempään. Järjellistä mutta kumpa asiat olisivat menneet toisin..
   Tämän enempää en asiasta jaksa kirjoittaa.
Seuraavalla kerralla kuullaan varmasti jo iloisempia asioita.

Koirataistoa!

   Aina vaan käy rajummaksi meidän elämä tai ainakin siltä tuntuu! Jos ei ole käärme kadoksissa tai kissa tipu katolta, niin ainakin koirat keksii tapella keskenään. Ja ei ollutkaan sitten ihan pientä kähinää, vaan ihan tappomeiningillä mentiin.

   Lyhyesti kerraten... Lauantai-iltana pistettiin meidän kukoilta päät poikki ja annettiin koirille yksi paloiteltuna. Kummallekin omia paloja, niin ei tullut kähinää. Lauantaina sitten Muru löysi yhden syömättömän siiven nurmikolta ja alkoi sitä kaluamaan. Myös Nala halusi sen ja kävi vanhemman oikeudella (oletetulla) sen Murulta viemässä. Muru oli asiasta eri mieltä ja nappasi Nalaa kuonolle. Nalalla jäi kieli hampaiden väliin verta tirskahtaen ja siitä seurauksena hirmuinen taisto. Nala ei onneksi täysillä painanut päälle, sillä sain sen pidettyä ihan hyvin "kurissa", murina ja ärinä oli valtava ja hampaat kuitenkin irvessä. Mutta mitä pikkuinen Muru?? Jukka piteli sitä käytännössä niin, että sillä ei edes jalat ylettänyt maahan ja silti ihan täysillä kimppuun. Siinä oli lempinimensä "Ruttu" mukaan pieni kuono niin rutussa kuin olla ja voi ja valkoiset hampaat loisti päästääkseen puremaan!

   "AUTS! SE OLI MUN JALKA!"... Se olikin seuraava huuto, kun Jukalta hieman lipesi ote, niin Muru hyökkäsi Nalan jalkoihin ja haukkasi minun jalkaani kiinni. Kun koirat oli saatu erotettua toisistaan, Nala tarhaan ja Muru muuten vaan, niin mietiskelin Jukalle, että tulikohan oikein naarmu, kun niin pakottaa...
Ulkohousut oli ehjät mutta pohkeen molemmin puolin oli neljän kulmahampaan ja kahdeksan etuhampaan jäljet, kaksi kulmahammasta oli uponnut pohjaan asti tehden pari ikävän näköistä reikää. Toinen rei'istä oli sen verran iso, että laastarit ei verenvuotoa tyrehdyttäneet, joten jouduin laittamaan sideharsotaitoksia ja siteen kinttuni ympärille.
   Maanantaina kävin jalkaa lääkärissä näyttämässä mutta ihan sama tuomio oli kuin Miljan hiiri-episodissa... tule uudestaan, jos tulehtuu.
   Koirat ovat - ainakin tällä hetkellä, taas parhaat kaverukset. Yöt ovat tarhassa keskenään ja jakavat saman kopin mutta päiväksi olen nyt ottanut Nalan verannalle, niin voin olla varma, ettei kärhämää synny päivän aikana.

Kuka niitä siellä on erottelemassa toisistaan?? Kotiin tullessa toinen olisi vain märkä läiskä :( Nala on kuitenkin Murua reilut 20kg painavampi ja jos saa kunnolla kiinni, niin nirri on pienemmältä pois. Toisaalta... Muru taas ehtii pienenä ja nopeana tikata useamman kerran. Tiedä sitten miten lopulta kävisi, enkä halua tietääkään!




Viikko puremasta, joten kuva ei tee oikeutta ;) Ei ole pystynyt sheivaamaan! Mutta tuollainen reikä siihen tuli ja on niin kipeä!

 

Työtä, työtä, yötä myöten työtä...

   Taas se on viikko vierähtänyt, hieman enemmänkin mutta ei ole ehtinyt kirjoittaa, kun työt painavat päälle!
Olemme Jukan kanssa molemmat nyt aika lailla töissämme kiinni ja ylitöitä pitäisi tehdä hanakasti. Lapsetkin pitäisi hoitaa... Parhaillaankin kirjoittelen tätä töissä ;)
   Olemme ratkaisseet pulman niin, että aamulla tietysti menemme ihan normaalisti töihin. Jukka jää ylitöihin suoraan ja minä lähden lasten kanssa kotiin. Teen ruuan samalla, tehdään Teon läksyt ja kuulostelen Miljankin päivän kulkua. Sitten kun Jukka tulee kotiin, niin tapahtuu vuoronvaihto. Minä lähden töihin, kello hiipii sitten puolen yön paikkeille, ennenkuin kotiudun. Ja aamulla alkaa sama ruljanssi.
    Näin on menty jo kohta kaksi viikkoa ja varmaan ainakin vielä ensi viikko.
Onhan tässä paljon hommaa mutta kun saa pari tuntia olla kotosalla lasten kanssa, niin ei yhtään väsytä niin paljon, kuin että olisi yhtä pötköä 15 tuntia tuijottamassa tietokonetta. Kättä tosin alkaa jo välillä särkemään, kun napsuttelee koko päivän hiirellä.
   Viime viikko kului siis töiden parissa mutta viikonloppuna ehti silti tehdä kaiken näköistä.
Milja lähti perjantaina suoraan hoidosta hoitokaverinsa Alexandran kanssa mökille Sysmään. Lauantaina kävi hetken kääntymässä kotona, kun Axu kävi kaverinsa synttäreillä mutta sitten takaisin mökille. Sillä välin, kun Axu oli synttäreille, me ehdimme käydä uima-hallissa. Olipa mukavan lämmintä vettä, 28 astetta ;) Milja uiskenteli kellukkeiden varassa jo rohkeasti ja Teo sukelteli kovasti. Teon seuraan lyöttäytyi myös varsin puhelias ja reipas tyttö, joka keksi jos jonkin näköisiä vesitemppuja. Teo jo välillä kyllästyi, kun mitään ei voinut tehdä ilman, että tyttö touhusi mukana :D
   Sunnuntai oli Virenojalla Match Show, johon suunnattiin Murun kanssa. Kovin paljon se ei enää arastellut muita koiria mutta ei sitä kiinnostanut niihin tutustuakaan. Oli ihan ok, että oltiin vaan kahdestaan :)
Tuomarin antoi koskea hyvin, eikä yhtään ujostellut. Juoksi ja seisoi nätisti mutta jäätiin ilman gloriaa tällä kertaa. Mutta kävi hyvästä harjoituksesta, koska marraskuussa olisi sitten ensimmäinen tosi koitos edessä, nimittäin ihan ihka oikeat kansainväliset koiranäyttelyt Jyväskylässä, mistä sitten saadaan oikein kirjoitettu lausunto Murun hienoudesta. Sillä hienohan se on, sanoo tuomari vaikka mitä ;) Jyväskylään ovat tulossa myös ainakin Murun siskot Ruu, Mao ja Minni.
   Miljan hain maanantaina Sysmästä pois. Vaikka oli lämpimässä hallin altaassakin viihtynyt, niin oli sitä läträtty ja uitu ihan järvessäkin. Ihan vain kirjoittaminen järvivedessä uimisesta saa ihoni kananlihalle. Vesi oli ollut + 10 asteista. Saunaan, uimaan, saunaan, uimaan.... kolme tuntia jaksoivat likat mulia päivittäin, huh.
Ja hauskaa oli!
   Jukka etsi tänään päivällä taas Lyyliä antaakseen sille ruokaa. Ei näkynyt Lyyliä, ei. No tällä kertaa löytyi kuitenkin terrastaan, kansi on kyllä nyt tiukasti kiinni. Se oli tehnyt tilaa uima-altaansa alle ja nökötti siellä kerällä. Ei vissiin suostunut syömään, on jotenkin vieläkin hermostunut edellisestä reissusta. Tai sitten on vihoissaan, kun jäi kiinni :D