Koirataistoa!

   Aina vaan käy rajummaksi meidän elämä tai ainakin siltä tuntuu! Jos ei ole käärme kadoksissa tai kissa tipu katolta, niin ainakin koirat keksii tapella keskenään. Ja ei ollutkaan sitten ihan pientä kähinää, vaan ihan tappomeiningillä mentiin.

   Lyhyesti kerraten... Lauantai-iltana pistettiin meidän kukoilta päät poikki ja annettiin koirille yksi paloiteltuna. Kummallekin omia paloja, niin ei tullut kähinää. Lauantaina sitten Muru löysi yhden syömättömän siiven nurmikolta ja alkoi sitä kaluamaan. Myös Nala halusi sen ja kävi vanhemman oikeudella (oletetulla) sen Murulta viemässä. Muru oli asiasta eri mieltä ja nappasi Nalaa kuonolle. Nalalla jäi kieli hampaiden väliin verta tirskahtaen ja siitä seurauksena hirmuinen taisto. Nala ei onneksi täysillä painanut päälle, sillä sain sen pidettyä ihan hyvin "kurissa", murina ja ärinä oli valtava ja hampaat kuitenkin irvessä. Mutta mitä pikkuinen Muru?? Jukka piteli sitä käytännössä niin, että sillä ei edes jalat ylettänyt maahan ja silti ihan täysillä kimppuun. Siinä oli lempinimensä "Ruttu" mukaan pieni kuono niin rutussa kuin olla ja voi ja valkoiset hampaat loisti päästääkseen puremaan!

   "AUTS! SE OLI MUN JALKA!"... Se olikin seuraava huuto, kun Jukalta hieman lipesi ote, niin Muru hyökkäsi Nalan jalkoihin ja haukkasi minun jalkaani kiinni. Kun koirat oli saatu erotettua toisistaan, Nala tarhaan ja Muru muuten vaan, niin mietiskelin Jukalle, että tulikohan oikein naarmu, kun niin pakottaa...
Ulkohousut oli ehjät mutta pohkeen molemmin puolin oli neljän kulmahampaan ja kahdeksan etuhampaan jäljet, kaksi kulmahammasta oli uponnut pohjaan asti tehden pari ikävän näköistä reikää. Toinen rei'istä oli sen verran iso, että laastarit ei verenvuotoa tyrehdyttäneet, joten jouduin laittamaan sideharsotaitoksia ja siteen kinttuni ympärille.
   Maanantaina kävin jalkaa lääkärissä näyttämässä mutta ihan sama tuomio oli kuin Miljan hiiri-episodissa... tule uudestaan, jos tulehtuu.
   Koirat ovat - ainakin tällä hetkellä, taas parhaat kaverukset. Yöt ovat tarhassa keskenään ja jakavat saman kopin mutta päiväksi olen nyt ottanut Nalan verannalle, niin voin olla varma, ettei kärhämää synny päivän aikana.

Kuka niitä siellä on erottelemassa toisistaan?? Kotiin tullessa toinen olisi vain märkä läiskä :( Nala on kuitenkin Murua reilut 20kg painavampi ja jos saa kunnolla kiinni, niin nirri on pienemmältä pois. Toisaalta... Muru taas ehtii pienenä ja nopeana tikata useamman kerran. Tiedä sitten miten lopulta kävisi, enkä halua tietääkään!




Viikko puremasta, joten kuva ei tee oikeutta ;) Ei ole pystynyt sheivaamaan! Mutta tuollainen reikä siihen tuli ja on niin kipeä!