Päivystyslääkärikäynti Teon kanssa.

   Pyörähdettiin eilen Teon kanssa lääkäripäivystyksessä Lahden kaupunginsairaalalla. Teon piti mennä kaverinsa Mikon kanssa heiltä suoraan partioon. Poika kuitenkin soitti, että ei voi sinne mennä, kun leuanalunen on taas turvoksissa. Turposi syönnin jälkeen.
   Taustaa: Vajaa puoli vuotta sitten lapset söivät iltapalaa ja sen jälkeen Teo alkoi valitella, kun leaunalustaa särkee. Katsoin ja oikea leuanalusta oli turvonnut kaksinkertaiseksi. Soittelin sairaalalle ja kyselin, että miltä kuulostaa, tarviiko syöksyä sinne. Yhdisti sairaanhoitajalle, joka ei vastannut. Keskus jätti soittopyynnön mutta sairaanhoitaja ei koskaan soittanut. Annoin särkyyn Panadolia ja koska turvotus ei aiheuttanut hengenahdistusta, niin päätin katsoa aamuun.
   Aamulla turvotus oli melkein kokonaan laskenut ja aloin sitten googlaamaan oireita (kätevää, eikö ;D ) Oireiden perusteella oletin, että kyseessä on leaunalussylkirauhasen tukkeutuminen. Siinä jonkinlainen sylkikivi hiekanmurusen kokoisesta aina peukalonpään kokoiseen mönttiin tukkii sylkirauhasen ja koska sylki ei pääse suuhun, niin rauhanen turpoaa. Ei vakavaa ja yleensä menee ohi itsestään. Jos tukkeuma ei itsestään lähde pois, niin lääkäri poistaa tukkeuman. Esiintyy pääasiassa 25-40-vuotiailla ja on miehillä yleisempi. Lapsilla erittäin harvinainen. Koululääkärillä asiasta mainitsin mutta juuri tuon harvinaisuuden pohjalta tyrmäsi oletukseni ja epäili ehkä flunssaa/angiinaa. Epäilin vahvasti, koska kurkku ei ollut sisältäpäin kipeä, eikä angiina tule heti syömisen jälkeen 2 minuutissa. Mistä lie paperinsa hakenut, ehkä rajan takaa ;)
   No - me siis Teon kanssa lähdettiin lääkäriin hakemaan vastausta. Ilmoittautumista vastaanottava naishenkilö mietti ja pohti, että  onko tilanne niin akuutti, että tarvitaan lääkäriä. Laittoi meidät kuitenkin ensin sairaanhoitajalle, joka myös tarkistaisi tilanteen. Sairaanhoitaja kävi sitten lääkärin juttusilla ja lääkäri halusi asian tarkistaa.
   Lääkärille pääsyä jouduttiin odottelemaan sitten kaksi tuntia ja lääkäri totesi juuri niinkuin olin itse päätellyt. Eli kyseessä on tosiaan lapsilla erittäin harvinainen sylkirauhasen tukkeuma. No eihän lääkäri asialle mitään voinut ja turvotus oli jo muutenkin laskemaan päin mutta olen tyytyväinen, että saatiin vahvistus ja tietenkin myös Teolle rauhallinen mieli. Teokin nyt tietää, että kyse ei ole mistään henkeä uhkaavasta asiasta.
   Myös opettajalle laitoin Wilmaan viestiä, että jos tällaisia oireita ilmenee ja jos ei ole kovaa kipua tai muuta vastaavaa, niin ei tarvi ambulanssia alkaa soittelemaan.
Jatkossa jos oireita alkaa tulemaan usein, pitää ottaa yhteys oman alueen terveyskeskukseen, missä pohditaan jatkotoimia. Toivotaan, että tämä olisi nyt tässä.
   Että tällainen ilta meillä eilen :)

Joulu alkaa jo jännittämään...

   Huomaakohan aikuiset muissa perheissä lasten käytöksestä, että joulu alkaa jännittämään?? Meillä huomataan. Teo alkaa käymään pikkuhiljaa ylikierroksilla, kun joulu lähestyy. Tämä heijastuu myös suoraan käytökseen!
Ei tarvinnut eilen kuin huomauttaa, että ulkohousut pitäisi muistaa riisua pois jo verannalla, eikä tulla likaamaan sohvaa. Voi jeestas sentään kuinka pienen miehen mielessä kuohahti. Jäi seisomaan keittiöön ja tiuskaisi perääni, että "Sä et rakasta mua!". Minä siihen, että mitä ihmettä sieltä suusta tuli ulos?? Sitten poika hiljeni...
   Eipä uskaltanut Jukalle kertoa, mitä oli mulle tiuskassu ja paineli hampaidenpesun jälkeen sänkyynsä. Menin vähän ajan kuluttua perässä keskustelemaan asiasta, että siltäkö oikeasti tuntui ja niin tuntui. Kerroin Teolle, että tuollaiset sanat on sellaisia, jotka loukkaavat, vaikka ne vaan tiuskaistaisi suusta ulos sen enempää miettimättä.
Mutta kun hän vaan ei voi muistaa niitä housuja ottaa pois, kun ei niitä ole ennenkään otettu ja lisäksi minä olin sanonut Teon mielestä liian kovasti.
   No asiasta keskusteltiin ja riita sovittiin. Teolle kerroin, kuinka rakas ja ihana poika hän on <3 Sitten puhuttiin, että vaikka kuinka kiukuttaisi, niin silloinkin pitäisi miettiä, ettei ihan kaikkea mieleen tulevaa pidä sanoa, koska voi loukata toista pahasti. Vaikka tiedän, että ei niin todella tarkoita, niin silti se tuntuu pahalta. Lisäksi kerroin, että mekään ei aina voida olla niin ihania mutta on meidän asia huomauttaa, jos joku asia vaati korjaamista. Lupaisin kuitenkin itsekin huomioida puhetyyliäni, ettei tulisi liian kärkkäästi sanottua. Teo sanoi sitten, että tietäisi mikä sattuisi meihin eniten, että jos sanoisi vihaavansa meitä. Mutta sitä ei  halua meille sanoa :) Kaupanpäälle halattiin isosti <3
   Äkkipikaisuuden taustaksi tuli ilmi iltasuukkojen lomassa jännitys tietystä joululahjasta. Teo on jo muutaman viikon kärttänyt x-boxille peliä, jonka nimi on Skylanders. Se on jonkin sortin tasohyppelypeli, missä on myös jotain ulkoisia hahmoja jne. En ihan tarkkaan tiedä mutta ihan kivalta peliltä vaikuttaa. Hintaa löytyy mukavat 70e ja ollaan Jukan kanssa luvattu sitä harkita mutta ei ennen joulua ainakaan. Teo tietää jo, että me ostetaan lahjat jouluna ja on ihan varma, että sitä ei löydy joulupaketista. Ja se sitten harmittaa.
   Yhtä asiaa Teo ei vaan tiedä. Sitä, että kyseinen peli on jo postissa ja olen sitä menossa tänään noutamaan :D
Voi kun sen voisi pojalle kertoa, niin joulun ahdistus ja uhmailu olisi tipotiessään mutta jännitetään yhdessä jouluun asti ;)

   Ilmeisesti blogilla on myös uusia lukijoita, tervetuloa lukemaan meidän kuulumisiamme :)
Omaksi ilokseni ja Sinikkaa ja Hanskiakin varten tätä blogia oikeastaan aloin kirjoitella.
Täältä on helppo viikottain lueskella meidän tekemisiä ja ajatuksia. Kun aina ei roikuta puhelimessakaan ja vaikka matka kyläilyyn ei ole pitkäkään, niin aina siinä aikaa välissä vierähtää.
En ole koskaan tykännyt kirjoittaa päiväkirjaa mutta tämä tuntuu aika omalta jutulta. Tämä on niin mukava, kun saa lisättyä valokuviakin :)
Siinä sitten pälkähti mieleeni, että eipä tuonne Jyväskyläänkään päin ole tullut matkustettua aikoihin ja Toini ja Veikkokaan ei meidän elämästä taida tietää juuri sen enempää kuin Hanski on heille kertonut.
Että kyllä tätä blogin linkkiä saa levitellä kaikille tutuille, jos ketä vaan kiinnostaa lueskella :)

   Nyt täytyy alkaa töitäkin tekemään, kirjoittelen tätä töiden lomassa.
Ja vaikka olis muitakin asioita vielä, niin taidan tehdä niistä oman kirjoituksensa, tässäkin jo pitkästi tekstiä.
Joten heippa hei! :)

Rauhallisempi joulukuu tiedossa :)

   Tänään juttelin pomon kanssa jo aiemmasta ehdotuksestani työskennellä vain puolipäiväisesti joulukuussa.
Olisin töissä vain Miljan esikouluajan 8.30-12.30. Saa sitten Miljakin lyhyempiä hoitopäiviä.
Se olikin itseasiassa toivottavaa, että saan ylityöt pidettyä pois :) Tosi mukavaa!!
Koko syksy on taas ollut niin hektinen, että on mukava viettää kiireettömämpää joulukuuta. Saa valmistella joulua perheen kanssa ihan rauhassa.
   Mitä kaikkea sitä keksiikään, kun pääsee töistä niin aikaisin!! Pieniä suunnitelmia on jo... Uimahallissa ainakin käydään useamman kerran kuin normaalisti! Ihanaa pulikoida altaissa ja istua saunassa. Lapset varmaan repeää liitoksistaan ;) Elokuvissakin haluan Teon ja Miljan kanssa käydä, varmaankin joulun alla menee joku jouluisampi elokuva.. Mitähän vielä.. Milja varmasti haluaa tehdä jouluaskarteluja jne.
  Koirien kanssa pääsee myös tekemään pitempiä lenkkejä maastoon ja tapaamaan koirakavereita :) Murukin pääsee taas likaamaan juuri pestyn raikkaalle tuoksuvan turkkinsa pyörimällä jossain peuran papanoissa :D
   Perjaina on pakko mennä ostamaan ulkovalosarjoja ja ripotella niitä pihalle tunnelmaa luomaan. Ehkä se lumikin sieltä tulee lähiaikoina, niin joulumieli alkaa pikkuhiljaa hiipimään meillekin päin. Kyllä, joulumielen pitää olla kohdillaan jo heti joulukuun ensimmäisenä päivänä :D 
   

Jyväskylä KV 19.-20.11.2011

   Nyt on Murun ensimmäinen virallinen näyttely takana ja se meni oikein hienosti :) Toivoin, että arvostelu olisi vähintään ERI (erinomainen) ja se olikin mutta lisäksi tyttö nappasi myös sijoituksen ollen 4. paras narttu!
Siis niin hieno fiilis!
 Vaikka seisomista ei juuri ole harjoiteltu, niin se osaa seisoa luonnollisesti ihan oikeassa asennossa, en sitä lähde korjaamaankaan mutta kotona usein riiputtaa häntäänsä ja kehässä hännän pitää pysyä selän päällä.
Joku erilainen fiilis Murulla kuitenkin on noissa mätsäreissä ja näyttelyssäkin nyt, sillä häntä oli reippaasti selän päällä koko ajan, ei ollut mitään ongelmia. Kehäkäyttäytyminen meni muutenkin hyvin, juoksi nätisti, ei temponut eteenpäin ja antoi tuomarin tutkia itseään ujostelematta :)
   Tuomarina toimi Kroatialainen Tino Pehar ja kommentit Murusta oli:

"Hieman matalajalkainen, todella hyvä pää, feminiininen olemus, hyvänmuotoiset silmät, hyvä pigmentti, todella hyvä etulinja, oikea hännänasento, todella hyvät kulmaukset, todella hyvät liikkeet ikäisekseen."

Näin hienoin sanoin kommentoi Murusta :)
Jos saan metsästettyä kuvan Murusta kehässä, niin laitan tännekin :)


Oli tosi mukava nähdä myös Murun kaksi siskoa, Ruu - joka lauantaina oli paras narttu mutta sunnuntaina ei sijoitusta taas ollenkaan ja Mao, Murun vaalein sisko, joka oli niin nätti kuin vaniljajäätelötötterö :)

Tuomarilinjat ovat hauskoja viitaten tuohon Ruuhun. Lauantaina siis Ruu oli narttujen paras ja sai SERTinkin mutta tämä sunnuntain tuomari taas piti sitä liian pitkäselkäisenä. Sai se Erinomaisen arvostelun mutta jäi kuitenkin sijoittumatta. Että näin se arvostelukin menee ihan tuomarin mieltymysten mukaan :)

Talvi hoi, missä olet!!??

   Hei talvi, missäs luuraat? Marraskuu on jo puolessa välissä ja ei vaan näy lunta! Säätiedotustakin luin ja melkein koko loppukuu on plussan puolella. Parina hassuna päivänä saattaa olla aste pakkasta.
Tässä oikein turhautuu, kun tekis jo mieli hiihtämään. Koirienkin kanssa olis paljon kivempi ulkoilla, kun ei tassut kuraantuisi.
   Koirista puheenollen. Sain kummisedältäni ison läjän hirvenluita ja liharoippeita. Riittää riistalisäksi koirille 4kk, kun jakaa hyvin. Lisäksi siirsin nyt molemmat haukut taas pelkälle lihalle, kun Nalan korvat on taas niin likaset ja haisevat. Ihan uskomatonta, kuinka se haju voi olla niin voimakas koko koirassa! No, se ongelma on kohta takana päin, kun saavat oikeaa ruokaa. Lihaa ja luita se olla pitää :)

Nämä lihat on vaan murto-osa, mitä kaadetusta hirvestä saa. Pelkkä lihaosuus tästä ko. sorkkaeläimestä oli yli 200kg. Se on huima määrä se!

   Ensimmäistä kertaa hain lihaa ja luita myös tuosta Merosen Lihatilalta. Se on Lahden ja Orimattilan puolessa välissä. Possun lihaisat luut maksaa 0,50€/kg ja oikein rasvainen possunjauheliha 1€/kg. Ei ole hinnalla pilattu.
Otettiin 20kg luita ja 5kg jauhelihaa. Loput lihat on tilattava Kennelrehulta, kalkkunan jauhelihaa, naudanmahaa, maksaa ja raakaa lohta. Kaikkia 5kg. Huimalta määrältä kaikkinensa varmasti kuulostaa mutta rahaa tuohon koko lihasatsiin kuluu n. 55e ja molemmat koirat syövät siitä kuukauden. Jos ostaisin yhtään laadukkaampaa nappulaa koiralle, niin 2x15kg säkkiä kuukaudessa maksaisi helposti 100e. Ja markettiruuallakaan ei tuo juuri alemmaksi pääse.
Lisäksi liha maistuu koirille paljon paremmin, hampaat säilyvät valkoisina ja turkki kiiltää, kun saavat luita ja koirista ulostuleva jäte on minimaalinen :) Ja sehän tässä tietysti piti myös mainita, koska ero nappulaa syöviin koiriin on - en nyt halua sanoa, että käsin kosketeltava mutta hyvin konkreettinen :D
Niin ja arvelen, että Nalan korvat ovat puhtaat n. kuukauden sisällä ruokavalionmuutoksesta ja hajusta ei ole jälkeäkään.
   Murulla on sunnuntaina Jyväskylässä näyttely, saan siitä tuomarin diagnoosin :D Onko se nyt sitten kaunis vai ei.. Minusta se on kyllä todella upean näköinen koira :)

Kapatuosian näkötorni, Hollola KK

    Koska viikot on kuluneet töissä ja sairastaessa, niin päätettiin Jukan kanssa aamulla lähteä koko perheen voimin jonnekin ulkoilemaan :) Pienen pohdinnan jälkeen söimme aamupalan, pukeuduimme lämpimästi, pakkasimme lapset ja koirat autoon ja suuntasimme kohti Hollolan kirkonkylää, Kapatuosian näkötornille.
   Näkymät oli huikeat, vaikka ilma olikin melko utuinen. Miljaa kauhistutti tornin korkeus ja minua kauhistutti, ettei muksut tipahda ikkunoista alas :D Teo oli innoissaan. Kaikki ihasteltiin maisemia!

   Näkötornilta suuntasimme polkua alas leirikeskukselle päin ja päädyimme hiekkatielle, jota kävelimme takaisin pappilaan. Rannassa lapset tekivät lehdistä ja tikuista veneitä ja laskivat ne järveen. Koirat vähän kahlailivat ja hörppivät järvivettä.

   Rannassa oli myös iso puupuomi ja leikkimielisesti harjoiteltiin koirien kanssa agilityä. No eihän se mennyt ihan niinkuin piti. Tai no... Nalalla meni. Nala hyppäsi puomin yli niinkuin pitikin mutta Murulle puomi oli niin korkealla, että sen mielestä piti mennä ali :D

Näkötorni sijaitsee korkean mäen päällä.

Kapatuosian näkötorni

Koirat odottivat alhaalla.

Upea maisema



Isä ja tytär ihailemassa maisemia.



Kukkuu!!

Tornissa oli tosi jyrkät rappuset!

Järvellä uittamassa lehtiveneitä.



Teon vene ei vielä ihan valmis.



Miljan lehti matkassa :)

Nala hyppää yli...

...Muru painelee ali!

   Autolle päin kulkiessa lapset poikkesivat hautausmaan puolelle, Milja halusi ottaa Helmi-mummin haudasta kuvia ja saikin kivoja kuvia. Kamerasta tosin löytyi myös liuta kuvia vieraiden ihmisten hautakivistä :D
Kotimatkalla Milja ikuisti matkan kirkolta kotiin kameralla. Ei tarvi enää karttaa, seuraa vaan seuraavassa kuvassa olevaa vihjettä ja löytää perille.

    Laitan vielä pari kuvaa, kun lapset juhlivat eilen illalla Halloweeniä. Ei mitään kaverijuhlia pidetty, ihan vain pukeutuivat rooliasuihinsa ja sytyteltiin Halloweenaiheisia kynttilöitä :)
Ja olihan meillä tietysti vähän herkkujakin!

Plunssaa, hautajaisia, synttäreitäkin! Niin... ja siivousta..

   Nyt ollaan jo marraskuun puolella ja pakkanen ja lumi antavat edelleen odottaa itseään. Olisin kyllä tyytyväinen, jos edes pienen lumivaipan saisi maan päälle. Olisi tuplasti valoisampaa :)
   Koko viime viikko on mennyt harakoille! Viime lauantai-aamuna heräilin ääneni kadottaneena ja kuumeisena, 38,2. Ei voinut olla totta! Monta viikkoa oltiin jo valmistauduttu Miljan kummisedän 35v. synttäreille ja nyt olen kipeä!! Hiukkasen otti päähän. Mutta ei voinut mitään, oli pakko soittaa onnittelut sängynpohjalta :/
   Koko alkuviikko jatkui samalla meiningillä, ääni poissa ja kuumeisena. Veto poissa. Tutuilla oli hauskaa kiusatessa, että kuinka perhe voi hyvin ja on tyytyväinen, kun äiti ei pysty huutamaan :D Hei, minähän muuten huudan tooosi harvoin ja silloinkin syystä. Aina monta kertaa lapsiakin varoitan ja sitten kun alkaa käämi kärähtämään, niin sanon, että nyt en muuten sitten enää kehoita - seuraavalla kerralla ei ole kenelläkään enää hauskaa. Ja lapset rauhoittuu. Eli kyllä ne on joskus vielä jatkaneet meuhkaamistaan, koska nykyään jo tietävät lopettaa ajoissa ;) Ei ole kenelläkään hauskaa, kun minä hermostun - minullakaan :)
   Torstaina oli Helmi-mummin hautajaiset. Oli niin surullista nähdä se arkku : ( Se konkretisoi kaiken... Jukka oli yksi arkkua kantamassa olleista miehistä. Kiitos Jukalle, että otti töistäkin vapaata, että pääsi tuekseni, se merkitsi kyllä paljon <3 Mummikin tykkäsi Jukasta tosi paljon, kutoi sille villasukkia ja lapasia. Aina huolissaan, jos Jukka ei ollutkaan mukana, kun käytiin kyläilemässä, "Jukan kanssahan me ainakin juodaan kahvit!" Ja sitten oli jo kahvinkeitin porisemassa :)
   Muru täyttää tänään 1 vuotta. Se on jo niin iso neiti ja suloinen karvakorva <3 Onnea Muru!!
Pitää tänään lähteä pellolle juoksentelemaan sen kanssa, niin saisi 1v. kuvan neidistä ;)
   Tänään olen pitänyt hirmuista siivouspäivää. Pitkät työpäivät sekä Jukalla, että itselläni ovat kasvattaneet meidän eteiseen pienen Mont Everestin kaikenlaista roinaa pyykistä cross traineriin!! Nyt on aika alkaa purkamaan läjää ja oikein isolla kädellä olenkin hommiin alkanut! Eteinen on jo raivattu sekä lasten lelulaatikot ja pelikaappi. Myös huonekalut ja terraariot on vaihtaneet paikkaa ja nyt olisi alakerrassa jäljellä enää pikkuroinan järjestelyä :) Mutta ei se siihen lopu - yläkerrassa on samanmoinen pommi räjähtänyt ja siihen isken kiinni viimeistään huomenna.
   Että heippa vaan, siivoilemaan : D !