Se on sairasputki osunut nyt pitkästä aikaa meidän kohdalle. Ei olla kunnolla kipeinä oltu sitten toissa vuoden mutta nyt tulee osumia täydeltä laidalta.
Miljahan oksensi jo pari viikkoa sitten mutta sai saman taudin ja alkoi oksentamaan torstaina uudestaan. Perjantaina olisi ollut lähtö Orimattilaan mummulle ja papalle mutta sitä piti siirtää parilla päivällä. Lauantaina Milja olikin jo terve ja ulkoilemaankin lapset laitoin ja lupasin, että sunnuntaina pääsevät vihdoin mummulle ja papalle.
Sunnuntaiaamulla aamupalan jälkeen kävi matka Orimattilaan. Lapset onnellisia ja kova kiire saada meidät kotimatkalle :) Päivällä olivat leikkineet ja käyneet leikkipuistossa, illemmalla saunoivatkin.
Me siivosimme kellaria ja pyykkiäkin tuli pestyä monta koneellista. Jo melko aikaisin illalla istuttiin soffalle katsomaan telkkaria ja rentouduttiin. Telkkarista tuli kadonneen jäljillä ja silmät alkoi jo lupata kun klo 20.45 soi puhelin. Teolla oli paha olo ja halusi kotiin. Ei kun ylös sohvalta ja Orimattilaa kohden :) Miljakin halusi kotiin, vaikka ensin meinasi jäädä yhdeksi yöksi. Ikävä ehti iskeä jo ennenkuin ehdimme lähteä.
Teo alkoikin oksentamaan jo kotimatkan aikana, onneksi varauduimme astialla.
Jäin Teon kanssa nukkumaan sohvalle ja pinnistelin, jos olisin Oscar-gaalasta nähnyt edes pienen pätkän. Uni kuitenkin tuli, mitä nyt muutaman tunnin välein heräsin auttamaan ja lohduttamaan Teoa pahoinvointinsa kanssa. Ja siinä samassa hässäkässä näinkin gaalasta sen verran, että Cameron Diaz ja Jennifer Lopez jakoivat (muistaakseni) parhaan puvustuksen Oscarin. Siihen se filmi sitten loppuukin taas. Klo 04 Teon olo viimein helpottui.
Piiiip, piiiiip, piiiiip, piiiiip! Herätyskello soi klo 07. EN JAKSA!! Kyllä oli töissä väsynyt meininki ja palleassa ikävä pallukka. Mutta sen takia en kehdannut pois lähteä, vaikka selkästi en ollut kunnossa.
Jukkakin soitti, että kuumetta pukkaa, 38,5. On nyt nukkunut koko päivän, kuumetta ollut hetkellisesti melkein 40 astetta :( Teollekin on nyt noussut kuumetta iltaa vasten, 38,5. Arvasin, kun posket oli niin punaiset.
Eli minä olen nyt sitten ainoa, joka ei ole sairastunut (koputan puuta). Toivotaan, että koko poppoo olisi terveenä jo viikonloppuna, koska meillä on Jukan kanssa liput GoExpo-messuille. Siellä on kyllä kaikkea mielenkiintoista retkeilystä, urheilusta ja ulkoilusta yleensäkin laidasta laitaan. Samassa on myös kuva ja kamera-messut ja Horse Fair. Viimeinen ei kiinnosta ainakaan Jukkaa, sen tiedän ;)
maanantai 27. helmikuuta 2012
torstai 16. helmikuuta 2012
Teo hammaslääkärissä, Miljan kanssa hiihtelyä :)
Tänään käytiin Teon kanssa hammaslääkärissä. Kutsu oli tullut oikomishoidon puolelta ja tällä käynnillä otettiin muoteilla valut, että hammasteknikko voi tehdä kipsimallinnoksen pojan purukalustosta. Hieman Teo sitä jännitti mutta kerroin oman kokemukseni pohjalta, että mihinkään ei satu ja että tahnakin maistuu mintulle, niin jännitys hälveni.
Hienot hampaanjäljet jäi muotteihin ja myöhemmin, huhti-toukokuussa tulee uusi kutsu ja kuullaan, että tarvitaanko oikomishoitoa nyt vai vasta myöhemmin. Teolla on nyt hieno hammasrivi mutta kulmurit vielä puuttuu ja ne ei mahdu samaan riviin muiden hampaiden kanssa. Äidin poika :D Itselläni ensin kasvoivat kulmurit ja toiset etuhampaat ei sitten enää mahtuneetkaan - tuloksena draculan hampaat. Toivottavasti Teolla sentään tulee sieltä ihan oikean kokoiset hampaat, koska itselläni nuo myöhemmin tulleet hampaat on ns. tappihampaat. Eli pyöreät ja noin lyijykynän lyijyn paksuiset. Ne muotoiltiin oikomisen jälkeen uuteen uskoon muovin avulla. Kaikkea ne pystyy tekemään mutta hyvä niin :)
Miljan kanssa käytiin ihan äsken Launeen perhepuistossa hiihtelemässä. Milja sai Kirsi-mummon työkaverilta uudet sukset ja käytiin niitä kokeilemassa. Hyvät oli ja mäenlaskukin sujui taas tosi upeasti. Ensimmäistä kertaa kuulin, että Milja sanoi tykkäävänsä hiihtämisestä. Milja onkin kiinnostunut liikunnasta nyt enemmän ja Jukankin kanssa on pari kertaa käynyt lenkillä :) Milja on kyllä viimeisen vuoden aikana paljon reipastunut ja avautunut!
Miljan vanhat sukset saa ihana veljentyttäreni Mella 2,5v., joka on ilmoittanut haluavansa hiihtää. Nuo ovat siitä hyvät, että ollaan otettu ne kenkäsiteet niistä pois ja vaihdettu ihan oikeat siteet niihin. Onhan se mukavampi hiihtää kunnon tukevilla monoilla! Lainaan ne sinne ajattelin antaa, jos vaikka sitten Oona innostuisi ja suksille olisi tarvetta siellä päin :)
Omiin suksiini sen sijaan petyin pahasti, kun huomasin, että toinen kärki on repsahtanut auki!!! Viime talvena sukset ostin ja vajaa 50km olen niillä hiihtänyt eli en siis juuri mitään. Ja ihan tarkoituksella ostin kilpasukset, että niillä hiihtelisin useamman vuoden. Ja pöh. On mulla onneksi vanhat sukset tuolla mutta niihin olen iskenyt jo jotain pitoteippiä ja sitä liisteriä en ole millään saanut irti. En edes kunnon voiteenpoistoaineella.
Kait se pitää perinteiseen vaihtaa ja sen takia ne kakkossuksiksi jätinkin mutta luistelutyylistä tykkään enemmän. Olis kiva, että olis sekä pertsan-, että luistelutyylin sukset.
Se pitää vissiin nyt alkaa sitten harjottelemaan ens vuoden Finlandia-hiihtoon! Tälle vuodelle ei enää ehdi, eikös ne ole nyt tulevana viikonloppuna :D
Hienot hampaanjäljet jäi muotteihin ja myöhemmin, huhti-toukokuussa tulee uusi kutsu ja kuullaan, että tarvitaanko oikomishoitoa nyt vai vasta myöhemmin. Teolla on nyt hieno hammasrivi mutta kulmurit vielä puuttuu ja ne ei mahdu samaan riviin muiden hampaiden kanssa. Äidin poika :D Itselläni ensin kasvoivat kulmurit ja toiset etuhampaat ei sitten enää mahtuneetkaan - tuloksena draculan hampaat. Toivottavasti Teolla sentään tulee sieltä ihan oikean kokoiset hampaat, koska itselläni nuo myöhemmin tulleet hampaat on ns. tappihampaat. Eli pyöreät ja noin lyijykynän lyijyn paksuiset. Ne muotoiltiin oikomisen jälkeen uuteen uskoon muovin avulla. Kaikkea ne pystyy tekemään mutta hyvä niin :)
Miljan kanssa käytiin ihan äsken Launeen perhepuistossa hiihtelemässä. Milja sai Kirsi-mummon työkaverilta uudet sukset ja käytiin niitä kokeilemassa. Hyvät oli ja mäenlaskukin sujui taas tosi upeasti. Ensimmäistä kertaa kuulin, että Milja sanoi tykkäävänsä hiihtämisestä. Milja onkin kiinnostunut liikunnasta nyt enemmän ja Jukankin kanssa on pari kertaa käynyt lenkillä :) Milja on kyllä viimeisen vuoden aikana paljon reipastunut ja avautunut!
Miljan vanhat sukset saa ihana veljentyttäreni Mella 2,5v., joka on ilmoittanut haluavansa hiihtää. Nuo ovat siitä hyvät, että ollaan otettu ne kenkäsiteet niistä pois ja vaihdettu ihan oikeat siteet niihin. Onhan se mukavampi hiihtää kunnon tukevilla monoilla! Lainaan ne sinne ajattelin antaa, jos vaikka sitten Oona innostuisi ja suksille olisi tarvetta siellä päin :)
Omiin suksiini sen sijaan petyin pahasti, kun huomasin, että toinen kärki on repsahtanut auki!!! Viime talvena sukset ostin ja vajaa 50km olen niillä hiihtänyt eli en siis juuri mitään. Ja ihan tarkoituksella ostin kilpasukset, että niillä hiihtelisin useamman vuoden. Ja pöh. On mulla onneksi vanhat sukset tuolla mutta niihin olen iskenyt jo jotain pitoteippiä ja sitä liisteriä en ole millään saanut irti. En edes kunnon voiteenpoistoaineella.
Kait se pitää perinteiseen vaihtaa ja sen takia ne kakkossuksiksi jätinkin mutta luistelutyylistä tykkään enemmän. Olis kiva, että olis sekä pertsan-, että luistelutyylin sukset.
Se pitää vissiin nyt alkaa sitten harjottelemaan ens vuoden Finlandia-hiihtoon! Tälle vuodelle ei enää ehdi, eikös ne ole nyt tulevana viikonloppuna :D
lauantai 11. helmikuuta 2012
Messilän Pikkukylä katsastettu, hauskaa oli!!
Tänään taas keksittiin tekemistä koko perheen kanssa! Eilen illalla jo tarkensin muille, että heti aamusta ei luvata mennä kavereille, koska tehdään jotain yhdessä. Kaverit toki ovat tervetulleita menoon mukaan. Tosin arvelin, että edellisen laavuretken jälkeen Teon kaverit ei ainakaan uskalla lähteä mukaan :D
Olen töissä tehnyt paljon kylttejä Messilään ja varsinkin uuden Pikkukylän puolelle, joten tiesin mitä odottaa ja että voisi olla kiva paikka. Matkaakaan ei meiltä paljon kerry, joten sinne siis!
Pikkukylä on Messilässä aloittelijoille ja pienille laskijoille tarkoitettu alue, missä on kaksi mäkeä. Toinen on pulkalla/liukurilla laskettavaksi tarkoitettu mäki, toinen puoli on sitten ihan lasketteluun ja lautailuun tarkoitettu alue. Laskettelupuolella rinteessä on kolmea eri tasoluokkaa: on ihan normaali laskettelurinne, pujottelurinne ja sitten hieman kumpareisempaa edistyneille. Minusta hintakaan ei päätä huimaa, 6e/ 6 tuntia tai 10e/ 10 tuntia. Mieluummin maksan ulkoilusta tuon hinnan kuin Hoplopin huonosta sisäilmasta ;)
Teo lähti mäkeen lumilaudalla mutta sehän on harjoituslauta, eikä meinannu luistaa kuin rinteen yläosassa. Rinne oli hieman jyrkempi ylhäältä ja tasoittui alaspäin tultaessa. Varmaankin harkittu juttu, kun on pieniä laskijoita, jarruttaminen käy helpommin. Vaikka tosi hienosti siellä ihan pikkuruiset natiaisetkin laskivat niin suksilla kuin laudoillakin!
Teo vaihtoi muutaman laskun jälkeen minisuksiin mutta lopulta pulkkamäki voitti kiinnostuksen ja otettiinkin kisaa Jukan ja Teon kanssa.
Miljan kanssa mentiin ensin pulkkamäkeen ja jo ensimmäisen laskun jälkeen neiti ilmoitti, että IHAN TYLSÄÄ! Eipä ollut yllätys, Miljalle on aina ensimmäinen kerta kivulias :D
Sen jälkeen Milja hyppi isoissa lumikinoksissa ja tutki alueella olevaa lumilinnaa. Lumilinna oli hienosti suunniteltu turvalliseksi kovilla muoviputkilla, joiden läpi lapset pääsivät ryömimään ilman romahdusvaaraa :)
Alueella oli myös lumikaruselli, jossa ilmeisesti piti mennä suksilla mutta hyvin se haalarintakamuskin näytti liukuvan. Milja sitten ehdotti, jos hänelle laitetaan minarit jalkaan ja hieman epäilevänä ne laitoin. Mutta mitä! Milja heti tykkäsi minareista ja karuselliin vaan!
Sen jälkeen Milja halusikin minareilla rinteeseen. Ihan ihmettelin, kuinka luontevasti Milja minisuksilla liikkui, vaikka on ihan kauhusta jäykkänä, jos tavalliset sukset lähtevät luistamaan. Tosi hienoa, että Milja uskalsi :)
Ja sitten laskettiinkin monen monta kertaan.
Nuotiopaikalla paistettiin lopuksi makkaraa ja juotiin kuumaa kaakaota. Oli tosi kiva reissu taas :)
Olen töissä tehnyt paljon kylttejä Messilään ja varsinkin uuden Pikkukylän puolelle, joten tiesin mitä odottaa ja että voisi olla kiva paikka. Matkaakaan ei meiltä paljon kerry, joten sinne siis!
Pikkukylä on Messilässä aloittelijoille ja pienille laskijoille tarkoitettu alue, missä on kaksi mäkeä. Toinen on pulkalla/liukurilla laskettavaksi tarkoitettu mäki, toinen puoli on sitten ihan lasketteluun ja lautailuun tarkoitettu alue. Laskettelupuolella rinteessä on kolmea eri tasoluokkaa: on ihan normaali laskettelurinne, pujottelurinne ja sitten hieman kumpareisempaa edistyneille. Minusta hintakaan ei päätä huimaa, 6e/ 6 tuntia tai 10e/ 10 tuntia. Mieluummin maksan ulkoilusta tuon hinnan kuin Hoplopin huonosta sisäilmasta ;)
Teo lähti mäkeen lumilaudalla mutta sehän on harjoituslauta, eikä meinannu luistaa kuin rinteen yläosassa. Rinne oli hieman jyrkempi ylhäältä ja tasoittui alaspäin tultaessa. Varmaankin harkittu juttu, kun on pieniä laskijoita, jarruttaminen käy helpommin. Vaikka tosi hienosti siellä ihan pikkuruiset natiaisetkin laskivat niin suksilla kuin laudoillakin!
Teo vaihtoi muutaman laskun jälkeen minisuksiin mutta lopulta pulkkamäki voitti kiinnostuksen ja otettiinkin kisaa Jukan ja Teon kanssa.
Miljan kanssa mentiin ensin pulkkamäkeen ja jo ensimmäisen laskun jälkeen neiti ilmoitti, että IHAN TYLSÄÄ! Eipä ollut yllätys, Miljalle on aina ensimmäinen kerta kivulias :D
Sen jälkeen Milja hyppi isoissa lumikinoksissa ja tutki alueella olevaa lumilinnaa. Lumilinna oli hienosti suunniteltu turvalliseksi kovilla muoviputkilla, joiden läpi lapset pääsivät ryömimään ilman romahdusvaaraa :)
Alueella oli myös lumikaruselli, jossa ilmeisesti piti mennä suksilla mutta hyvin se haalarintakamuskin näytti liukuvan. Milja sitten ehdotti, jos hänelle laitetaan minarit jalkaan ja hieman epäilevänä ne laitoin. Mutta mitä! Milja heti tykkäsi minareista ja karuselliin vaan!
Sen jälkeen Milja halusikin minareilla rinteeseen. Ihan ihmettelin, kuinka luontevasti Milja minisuksilla liikkui, vaikka on ihan kauhusta jäykkänä, jos tavalliset sukset lähtevät luistamaan. Tosi hienoa, että Milja uskalsi :)
Ja sitten laskettiinkin monen monta kertaan.
Ai tämä tyttökö pelkää suksia?? Ei ainakaan minareita!! :) |
Teolla alla tosi hauska liukuväline, tollanen olis kiva saada kotiinkin! |
Näin siinä vissiin oikeaoppisesti kuuluu mennä... |
Välillä voi käydä näinkin :) |
Takapuoli luistaa hyvin! |
Pulkkakin toimi karusellissa mutta kellahti usein kumoon! |
Rinteen keskellä oli tosi käytännöllinen hissi, niin ei lasten tarvinnut suksineen tampata ylös :) |
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Milja sairastaa, naapurin koirat häiritsevät :(
Oksennustauti rantautui meille toissä yönä 3.30, kun Milja huusi sängystään, että "Äiti, voitko tulla tänne!" Sänky oli oksennuksessa.
Neiti pesulle ja majoitus sohvalle. Sängyn putsaukseen ja lakanat pesukoneeseen. Tilanne näytti rauhottuvan ja keittelin Jukalle aamukahvit.
Aamulla soitin terveyskeskuksesta ajan sairaanhoitajalle, joka kirjoittaisi minulle sairaslomaa töistä. Ei saisi sanoa mutta tuli oikeastaan tosi hyvään saumaan. Töissä on taas kiire ja pomon tajuntaan ei millään meinaa mennä, että hiljennän työtahtia radiakaalisti eli en ole töissä iltaisin enää viiden jälkeen.
Milja oksensi kerran vielä ennen sairaanhoitajan visiittiä ja sitten viimeisen kerran vielä ennen klo 18. Siinä välissä oli ehtinyt jo nostaa kuumetta 38,4 astetta ja tyttö nukkuikin monta tuntia. Iltaan mennessä kuume oli jo sitten laskenut 37, 3 :)
En voi ilokseni sanoa, että naapuriin on tulossa kahdeksas koira :( Siitä jo heille kommentoinkin, että toivottavasti haukkuu vähemmän kuin aikaisempi revohka.. Joku 12-vuotias pelastuskoira Tallinnasta.
Ei siinä mitään, vaikka koiria olisi kymmeniä mutta niitä voisi kouluttaa ja sosiaalistaa sen verran, etteivät ihan kaikkea ohimenevää liikettä ja rasahdusta pelkäisi ja sitä myötä myös räksyttäisi.
Vaikka koiraa ei koko loppuelämässään käytettäisi lenkillä, niin pennun kanssa kannattaisi tehdä muutama hihnalenkki. Oikeasti puhutaan n. kymmenestäkin hihnalenkistä ihmisten ilmoilla, niin pentu huomaa, että muut ihmiset ei syö elävältä ja että ne on ihan ok. Suotavaa tietysti olisi koiran lenkitys muulloinkin kuin pentuna ;)
Mahtaa olla koirilla kiva elämä, kun stressitaso on koko elämän ajan tasolla 100 :(
Vaikka eihän ne paremmastakaan tiedä.
Varmasti naapurit rakastavat koiriaan mutta kyllä ne niille melkoisen karhunpalveluksen on tehneet..
Neiti pesulle ja majoitus sohvalle. Sängyn putsaukseen ja lakanat pesukoneeseen. Tilanne näytti rauhottuvan ja keittelin Jukalle aamukahvit.
Aamulla soitin terveyskeskuksesta ajan sairaanhoitajalle, joka kirjoittaisi minulle sairaslomaa töistä. Ei saisi sanoa mutta tuli oikeastaan tosi hyvään saumaan. Töissä on taas kiire ja pomon tajuntaan ei millään meinaa mennä, että hiljennän työtahtia radiakaalisti eli en ole töissä iltaisin enää viiden jälkeen.
Milja oksensi kerran vielä ennen sairaanhoitajan visiittiä ja sitten viimeisen kerran vielä ennen klo 18. Siinä välissä oli ehtinyt jo nostaa kuumetta 38,4 astetta ja tyttö nukkuikin monta tuntia. Iltaan mennessä kuume oli jo sitten laskenut 37, 3 :)
En voi ilokseni sanoa, että naapuriin on tulossa kahdeksas koira :( Siitä jo heille kommentoinkin, että toivottavasti haukkuu vähemmän kuin aikaisempi revohka.. Joku 12-vuotias pelastuskoira Tallinnasta.
Ei siinä mitään, vaikka koiria olisi kymmeniä mutta niitä voisi kouluttaa ja sosiaalistaa sen verran, etteivät ihan kaikkea ohimenevää liikettä ja rasahdusta pelkäisi ja sitä myötä myös räksyttäisi.
Vaikka koiraa ei koko loppuelämässään käytettäisi lenkillä, niin pennun kanssa kannattaisi tehdä muutama hihnalenkki. Oikeasti puhutaan n. kymmenestäkin hihnalenkistä ihmisten ilmoilla, niin pentu huomaa, että muut ihmiset ei syö elävältä ja että ne on ihan ok. Suotavaa tietysti olisi koiran lenkitys muulloinkin kuin pentuna ;)
Mahtaa olla koirilla kiva elämä, kun stressitaso on koko elämän ajan tasolla 100 :(
Vaikka eihän ne paremmastakaan tiedä.
Varmasti naapurit rakastavat koiriaan mutta kyllä ne niille melkoisen karhunpalveluksen on tehneet..
torstai 2. helmikuuta 2012
Eläinvauvoja
Heippa hei :)
On ihan pakko laittaa tänne pari eläinvauva kuvaa!! Viimeksi kerroin, että on hiirillä poikasia ja että kanikin pyöräytti poikasia. No, kanilla on vain yksi vauva mutta kyllä onkin pulleassa kunnossa, kun on ihan yksinään saanut tankata maitoa :D Kanivauva on nyt 1vk ja 4pv vanha, jos oikein lasken ja sen silmät on jo auenneet. Nyt sen voi jo ottaa vähäksi aikaa päivittäin käsittelyyn, niin se tottuu ihmisen tuoksuun ja ei tule villiksi. Toivotaan, että se olisi tyttö, niin jättäisin sen kotiin. Jos se on poika, niin myyn sen pois.
Hiirien kaikki yhdeksän poikasta voi hyvin ja paksusti. Yksi niistä on ihan selvästi pienempi. Hiirivauvojen väriskaala on ihan valkoisesta melkein mustaan. Kirjavia ei ole mutta kauniita beigen värisiä poikasia on muutama. Ja hauskasti, kun minulla oli alunperin yksi kiharakarvainen poika, niin se periyttää geeniä eteenpäin ja yhä suurempi ja suurempi osa poikueista on kiharakarvaisia. Kuvassa sen näkee hyvin. Näistä yhdeksästä poikasesta vain yksi on enää sileäkarvainen.
Töitäkin on taas tullut painettua siihen malliin, että nyt hidastan vauhtia. Ihan sama mitä sanovat töissä. Lapsilla alkaa jo olla ikävä ja itse en ole saanut huilata kotona kuin nukkuessani. Ei kiva. Kyllä ne muutkin niitä hommia osaa, nyt aion olla itsekäs ;)
Orimattilassakaan ei olla ehditty käydä sitten joulun!! Ihan liian pitkä aika ja nyt mennään jo aamupäivästä, eikä pidetä mitään kiirettä kotiinpäin. Ehkä Saan lämmittää saunankin siellä. Omaa saunaa ei pystytä lämmittämään ennenkuin sunnuntaina, koska silloin saadaan lisää puita.
Mitäs mieltä pakkasista?? Sinikka ainakin hytisee, eikä tykkää, sen tiedän :) Mutta miten siellä ylempänä taretaan? Mitä olen ihan pähkinöissäni, kun on vihdoin pakkasta. Ei haittaa yhtään, jo olen näitä kelejä odottanut kuukauden verran. Vaikka onhan tässä pakkasessa se huono puoli, että suksi ei todellakaan luista (vai voitelussako vika??) ja onhan se vähän liian kylmää keuhkoille lähteä hiihtelemään.
Teo tuolla huutelee, että joko saa ruokaa!! Makarronilaatikko on uunissa kera mutanttikanamunien, täytyy mennä tarjoilemaan. Niin, mutanttikananmunat on sellasia, missä on yhdessä munassa kaksi keltuaista sisällä. Enpä ole tuollaisiinkaan ennen törmännyt :D
Kuulumisiin taas ja pitäkää itsenne lämpiminä :)
On ihan pakko laittaa tänne pari eläinvauva kuvaa!! Viimeksi kerroin, että on hiirillä poikasia ja että kanikin pyöräytti poikasia. No, kanilla on vain yksi vauva mutta kyllä onkin pulleassa kunnossa, kun on ihan yksinään saanut tankata maitoa :D Kanivauva on nyt 1vk ja 4pv vanha, jos oikein lasken ja sen silmät on jo auenneet. Nyt sen voi jo ottaa vähäksi aikaa päivittäin käsittelyyn, niin se tottuu ihmisen tuoksuun ja ei tule villiksi. Toivotaan, että se olisi tyttö, niin jättäisin sen kotiin. Jos se on poika, niin myyn sen pois.
1vk 4pv. Tässä vaiheessa kaninpoikanen ei oikeastaan muistuta kania ollenkaan :) |
Kaninpesä. Kyllä tuossa karvakasassa kelpaa köllötellä. |
Hiirien kaikki yhdeksän poikasta voi hyvin ja paksusti. Yksi niistä on ihan selvästi pienempi. Hiirivauvojen väriskaala on ihan valkoisesta melkein mustaan. Kirjavia ei ole mutta kauniita beigen värisiä poikasia on muutama. Ja hauskasti, kun minulla oli alunperin yksi kiharakarvainen poika, niin se periyttää geeniä eteenpäin ja yhä suurempi ja suurempi osa poikueista on kiharakarvaisia. Kuvassa sen näkee hyvin. Näistä yhdeksästä poikasesta vain yksi on enää sileäkarvainen.
Hiirivauvoja. Ihan ylimmäinen ruskea poikanen on sileäkarvainen, | muut poikaset hauskasti kiharakarvaisia :) |
Töitäkin on taas tullut painettua siihen malliin, että nyt hidastan vauhtia. Ihan sama mitä sanovat töissä. Lapsilla alkaa jo olla ikävä ja itse en ole saanut huilata kotona kuin nukkuessani. Ei kiva. Kyllä ne muutkin niitä hommia osaa, nyt aion olla itsekäs ;)
Orimattilassakaan ei olla ehditty käydä sitten joulun!! Ihan liian pitkä aika ja nyt mennään jo aamupäivästä, eikä pidetä mitään kiirettä kotiinpäin. Ehkä Saan lämmittää saunankin siellä. Omaa saunaa ei pystytä lämmittämään ennenkuin sunnuntaina, koska silloin saadaan lisää puita.
Mitäs mieltä pakkasista?? Sinikka ainakin hytisee, eikä tykkää, sen tiedän :) Mutta miten siellä ylempänä taretaan? Mitä olen ihan pähkinöissäni, kun on vihdoin pakkasta. Ei haittaa yhtään, jo olen näitä kelejä odottanut kuukauden verran. Vaikka onhan tässä pakkasessa se huono puoli, että suksi ei todellakaan luista (vai voitelussako vika??) ja onhan se vähän liian kylmää keuhkoille lähteä hiihtelemään.
Teo tuolla huutelee, että joko saa ruokaa!! Makarronilaatikko on uunissa kera mutanttikanamunien, täytyy mennä tarjoilemaan. Niin, mutanttikananmunat on sellasia, missä on yhdessä munassa kaksi keltuaista sisällä. Enpä ole tuollaisiinkaan ennen törmännyt :D
Kuulumisiin taas ja pitäkää itsenne lämpiminä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)