Niin se joulu vaan meni ja joulupukkikin oli erityisen antelias tänä vuonna! Kiitos kaikille, jotka oli meitä kortilla muistaneet :) Itse olen tosi huono lähettämään kortteja mutta kyllähän se on totta, että on mukavaa kortti saada..
Meillä meinasi tulla joulun kanssa lopulta kiire, kun aatto oli lauantaina. Ei muuten olisi tullutkaan mutta minä menin vielä aattonaattona töihin. Ajoissa menin, niin pääsin jo puolen päivän aikaan livahtamaan pois. Sitten vielä hetkeksi kaupoille. Illalla piti lämmittää sauna, että joulupukki saattoi tulla käymään ;)
Tosiaan, meillä jaetaan lahjat jo aatonaattona siitä syystä, että aattoaamuna melko aikaisin lähdetään Hollolan kirkon hautausmaata kohden kynttilöitä sytyttelemään ja sieltä suoraan Herralaan minun vanhemmilleni. Jos lahjat avattaisiin vasta aattoaamuna, ei lapset ehtisi yhtään leikkiä saamillaan lahjoilla. Olisi se vähän kökköä avata lahjat ja sitten heti tukka putkella matkaan. Aatonaattona saunan jälkeen (miten se pukki aina sattuu tulemaan juuri saunomisen aikana??) jaetaan lahjat ja lapset ehtivät leikkiä koko illan ja me ehditään Jukan kanssa vielä valmistelemaan aattoaamun matkatavaroita.
Lahjat... lahjoja oli paljon ja ne oli tarkoin harkittuja. Teo sai Sky Lander-pelinsä ja ensin tuli riemunhuuto ja sitten tulivatkin onnenkyyneleet, kyllä oli lapsi onnellinen halatessaan pakettiaan <3 Lisäksi paljon toivottu Pelicans-jääkiekkojoukkueen fanipaitakin löytyi paketista. Paita päälle ja pelaamaan!
Miljalla ei erityisiä toiveita ollutkaan mutta joulupukki oli muistanut ihanalla nuken kehdolla ja askartelu- ja käsityötarvikkeita tuli paljon. Jänniä koruhelmiä oli yhdessä paketissa. Ensin helmet asetellaan paikoilleen kuvion mukaan, sitten suihkautetaan vettä päälle ja helmet kiinnittyvät toisiinsa. Sitten kuviosta voi tehdä vaikka rannekorun. Hauska laite ja kovassa käytössä :)
Jukkakin sai mukavasti lahjoja, vaikka yksi lahja jo lekotteleekin terraariossaan :) Pukki muisti, että Jukka on kiinnostunut Rock-muusikkojen elämänkerroista ja yllättäen paketista löytyi Michael Monroen elämänkerta. Lisäksi paketista tuli Rock-henkisiä paitoja :)
Minäkin olin ollut kiltti mutta että niin kiltti, kuin joulupukki ajatteli - enpäs tiedä.. Paketista löytyi Sonyn SLT-A35 järjestelmä kamera!! Ja sitten olikin äidin vuoro pillittää :D Mitenkä tuo mies (siis pukki) osaakin yllättää?! Onhan niitä kameroita vilkuiltu aika-ajoin netistä ja olen miettinyt, että liikenisikö Hanskin ja Sinikan järkkäri joskus lainaan mutta olin kyllä ajatellut elää edellisen kameran kanssa vielä monta vuotta. Se on kyllä erinomainen pieneksi kameraksi ja sillä saa hyviä kuvia. Ja ihan oikean merkkinenkin! Tosin ihmettelen, jos joku ei ole kuullut minun sanovan, että Canonia en huoli :D Mutta kerrassaan hieno lahja, olen ikionnellinen. Järjestelmäkamera antaa aina enemmän mahdollisuuksia kuvaamiseen.
Siinä olikin vain murto-osa lahjoista. Jukan kanssa saatiin yleiskone! Se tulikin tarpeeseen, koska syksyn aikana meni rikki niin tehosekoitin kuin sauvasekoitinkin. Ne on aika tärkeitä laitteita meidän huushollissa, sillä aika usein tehdään iltaisin pirtelöä :) Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että yleiskoneella saa aikaiseksi tosi hyvän ja tasaisen lihapullataikinan!
Lisäksi tuli kirjoja, hassuja sukkia (ne on ihan mun suosikkeja) ja paljon paljon muuta. Eläimet sai omia lahjoja, joista Sisulle taisi eniten olla mieleen kissanminttu. Siinä onnellisena kieriskeltiin ja pyöriskeltiin.
Jaahas, taas tuli tekstiä niin paljon, että kuinkahan jaksatte lukea!! Jos ette jaksa lukea, niin lukekaa vaikka joka toinen rivi...käy sukkelammin :D
Ja loppuun toivotamme koko perheen voimin
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012!!
torstai 29. joulukuuta 2011
torstai 22. joulukuuta 2011
Tule joulu kultainen :)
Saa tulla luminenkin joulu, en laita yhtään vastaan :D Taitaa jäädä kuitenkin haaveeksi tänä vuonna mutta ei anneta sen häiritä :)
Onpa ollut kiireinen joulukuu! Vaikka on ollut enemmän vapaata, niin johonkin se aika vaan hukkuu. On juostu ostoksilla, siivottu, käyty uimassa. On ollut lasten joulutapahtumia ja sitten on leivottu ja tehty jouluruokaa, koristeltu kotia ja joulukuusikin on jo sisällä... Kyllähän tätä riittää. Piparit on vielä leipomatta :)
Onpa ollut kiireinen joulukuu! Vaikka on ollut enemmän vapaata, niin johonkin se aika vaan hukkuu. On juostu ostoksilla, siivottu, käyty uimassa. On ollut lasten joulutapahtumia ja sitten on leivottu ja tehty jouluruokaa, koristeltu kotia ja joulukuusikin on jo sisällä... Kyllähän tätä riittää. Piparit on vielä leipomatta :)
Teolla ja Miljalla olikin tänä vuonna samana päivänä koulun ja päiväkodin joulutapahtuma. Ensin juostiin Teon tapahtumaan, mikä osoittautuikin enemmänkin myyjäisiksi. Ja niinkuin yleensäkin, niin eihän meillä ollut kuin pennejä taskuissa! Jukka siinä joi sitten kahvit ja minä, Teo ja Milja syötiin mokkapalat, nams. Lisäksi siellä sai pelailla koulun yläkerrassa pelejä ja ongintaakin oli järjestetty. Teo onki itselleen hienon taskulampun mutta Miljaahan ei onginta kiinnostanut - edes leikkimielessä :D Sitten kohti Miljan päiväkotia...
Miljan joulutapahtumassa olikin sitten tontturata. Milja puki jo kotona jalkaansa pienellä korolla varustetut juhlakengät ja ilmoitti, että siellä joutuu voimistelemaan temppuradalla mutta hän ei voi korkokengät jalassa, joten me muut hoidetaan sitten voimistelut :D No kyllähän se Miljakin sitten innostui ja korkkarit lensi jalasta!
Tontturadalle mahtui myös muuta toimintaa, kuten askartelua, piparkakkujen koristelua, kuluneen vuoden valokuvanäytös ja tietysti riisipuuroa mutusteltiin jokainen. Oli todella mukava ilta :)
Kuvissa näytteitä tontturadan voimisteluosuudesta.
Tosiaan, kotonakin on puuhailtu vaikka ja mitä! Siivoukset on täytynyt tehdä ennen koristeluita ja lapsetkin on jaksaneet auttaa hyvin. Sitten päästiin koristelemaan ja koristeita onkin sitten moneksi jouluksi eteenpäin... Hyvä ystäväni soitti yhtenä iltana, että Tiimarin varastolta sai ostaa ison muovipussillisen tavaraa ja maksoi vain 10€. Pussiin sai tunkea niin paljon tavaraa kuin vain sai ratkeamatta mahtumaan! Varasin rahan kahteen säkilliseen ja ystäväni vielä halusi jouluksi ostaa lapsille yhden säkillisen tavaraa. Että riittää koristeita hetkeksi aikaa eteenpäin!
Koristeita löytyy nyt sitten kissan kiipeilypuusta alkaen ja riitti niitä vielä kuuseenkin, mikä saatiin eilen pystytettyä. Vaari sen meille kiikutti :)
Kuusen koristelun jälkeen alkoi keittiötouhuilut. Minä aloitin joululaatikoiden valmistuksen. Maksalaatikkoa ja porkkanalaatikkoa tein itse. Lanttulaatikon ostin tänä vuonna kaupasta mutta myös tuuvingin tein itse. Jos tuuvinki on outo sana, niin se on juurikin sitä makeaa imellytettyä perunamuusia, jota löytyy joulupöydästä. Pappani aina sanoi tuuvingista että se on sitä perinkaljaa :D
No siis eilen tein tuuvingin imeltymään ja nyt se on muhinut uunissa jo kohta tunnin. Maistoin sitä ennen uuniin laittoa ja kyllä siihen oli ihan mukava makea tullut. Lisäksi kermaa, suolaa ja voisulaa ja eikun uuniin! Hyvät tuoksut tulvivat jo uunista ulos :)
Meidän joulupöydästä jää uupumaan kuitenkin kinkku, sillä se paistetaan vasta uutena vuotena.
Kun laatikot oli paistettu, niin oli lasten vuoro leipoa joulutorttuja. Teo oli jo koulussa leiponut samaisia leipomuksia ja ei kauan mennyt, kun oli pellillinen torttuja käännelty. Ja löytyi montaa eri mallista :D Milja ei uskonut osaavansa leipoa yhtä hienoja torttuja mutta kyllä niistäkin tuli hienoja ja Miljakin keksi tehdä muutaman ihan omanlaisensa tortun. Alla kuvasarjat Penttisen leipomosta :)
Nyt alkaakin olla tekstiä sen verran, että luistelusta kerron vain kuvissa muutaman sanasen :)
Hyvää joulun odotusta kaikille!
 |
| Miljan taidonnäyte. Milja käy päiväkodin kanssa luistelemassa kerran viikossa läheisellä jäähallilla. |
 |
| Teolla oli kova vauhti päällä. Tässä kuvassa jarrutellaan ettei mennä pitkin laitoja :) |
 |
| Puoli tuntia luistelua ja hauskaa oli! :) |
perjantai 16. joulukuuta 2011
Vieroitusoireita työnteosta!
Tätä se liiallinen työnteko teettää! Kun yrittää pitää enemmän vapaata, niin polla ei lepää ja ajatukset kääntyvät firmaan päin. Että stressaa :( Nelituntiset päivät tuntuvat täysin turhilta, kun oikein mitään ei ehdi tekemään. Eniten harmittaa työkaverin tilanne - pomo otti siltä lomapäiviä pois, että somen saisi siivottua ennen matkamessujen valmistelujen alkua. Pomo se ei ikinä opi, ajattelee aina liian optimistisesti tulevat työt ja lupailee lomia... Sitten kuitenkin olis hommia vaikka kuinka ja paljon... Olen jo päättänyt, että kun seuraavat hiljaiset ajat tulevat, niin työkaveri saa pitää vapaata :)
Noh... Minä nyt en kuitenkaan pysty tekemättömiin töihin mitenkään vaikuttamaan, koska olen asiat hoitanut sovitun mukaisesti. Ja tiedän, että syksyn aikana tein kyllä ihan riittämiin töitä ja nyt niitä ylitöitä pitelen pois. Kun vaan saisi aivot vielä vaihtamaan vapaalle!! Kaveri jo ehdotti, että ottaa lapset hoitoon, niin pääsen kokopäiväisesti töihin.. No siihen en lähtenyt, minä pidän "lomani", kun niin on sovittu :)
Aina joskus päähän sukeutuu ajatus, että vaikka suorastaan rakastan sitä mitä työkseni teen, niin onko tässä mitään järkeä?? Eikö siinä vaiheessa mennä jo metsään, jos työkaverin kanssa pohditaan sellaistakin asiaa, että milloin EI PÄÄSTÄ tulemaan viikonloppuna töihin?? Siis ei päästä tulemaan, kun on omia menoja just silloin, kun voisi olla töissäkin, WHAT!!??..... Kuulostaakin ihan järjettömältä ja kun luen mitä kirjoitan, niin hulluksi tässä itsensä tuntee : / Alkaa hermostuttamaan jo pelkkä kirjoittaminen, joten jätän asian tähän ja pohdin sitä päässäni... Mutta heitän ilmoille vielä kysymyksen - mitä ihmettä voisi ihminen alkaa aikuisena tekemään??
Nyt yritän rauhoittua ja hengitellä syvään ja jatketaan lasten kanssa jouluaskarteluja :)
Noh... Minä nyt en kuitenkaan pysty tekemättömiin töihin mitenkään vaikuttamaan, koska olen asiat hoitanut sovitun mukaisesti. Ja tiedän, että syksyn aikana tein kyllä ihan riittämiin töitä ja nyt niitä ylitöitä pitelen pois. Kun vaan saisi aivot vielä vaihtamaan vapaalle!! Kaveri jo ehdotti, että ottaa lapset hoitoon, niin pääsen kokopäiväisesti töihin.. No siihen en lähtenyt, minä pidän "lomani", kun niin on sovittu :)
Aina joskus päähän sukeutuu ajatus, että vaikka suorastaan rakastan sitä mitä työkseni teen, niin onko tässä mitään järkeä?? Eikö siinä vaiheessa mennä jo metsään, jos työkaverin kanssa pohditaan sellaistakin asiaa, että milloin EI PÄÄSTÄ tulemaan viikonloppuna töihin?? Siis ei päästä tulemaan, kun on omia menoja just silloin, kun voisi olla töissäkin, WHAT!!??..... Kuulostaakin ihan järjettömältä ja kun luen mitä kirjoitan, niin hulluksi tässä itsensä tuntee : / Alkaa hermostuttamaan jo pelkkä kirjoittaminen, joten jätän asian tähän ja pohdin sitä päässäni... Mutta heitän ilmoille vielä kysymyksen - mitä ihmettä voisi ihminen alkaa aikuisena tekemään??
Nyt yritän rauhoittua ja hengitellä syvään ja jatketaan lasten kanssa jouluaskarteluja :)
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Itsenäisyyspäivä 6.12.2011 ja kaunis lumivaippa :)
Itsenäisyyspäivän aattoiltana illastettiin kynttilänvalossa ja Teo alkoi puhella itsenäisyyspäivästä. Koulussa siitä oli puhuttu ja muisti, että Suomi itsenäistyi 6.12.1917. Juteltiin siitä, että se päivä kannattaa muistaa aina, koska se on suomalaisille tärkeä päivä. Sen jälkeen puhe siirtyi Maamme-lauluun ja Teo ilmoitti sen olevan Suomen kansallislaulu ja että se on paras laulu sinä päivänä. Siniristilippua tai Finlandiahymniä Teo ei kuitenkaan tunnistanut.
Teoa kiinnosti kaikki mahdollinen sota-ajasta. Koska käytiin talvisota? Kauanko jatkosota kesti? Onko ketään tuttuja ollut sotimassa? Kuinka paljon sotilaita kuoli? Onko sodista tehty elokuvia? Kysymyksiä satoi niin, että seuraava kysymys oli jo valmiina, kun edelliseen oli vastattu. Vastailtiin niin hyvin kuin taidettiin. Talvisota käytiin 1939 loppuvuodesta seuraavan vuoden maaliskuuhun ja jatkosota kesti reilut kolme vuotta. Sodassa ovat olleet ainakin lasten isopapat Paavo ja Veikko. Jne..jne.. Miljaa asia ei paljon kiinnostanut mutta kovasti kuitenkin ihmetteli asioita, mitä sodassa on tapahtunut. Molempia lapsia myös rauhoiteltiin, että sotaa ei ole kuitenkaan tulossa Suomeen ja voivat olla rauhallisin mielin :)
Kun oli käynyt selväksi, että myös elokuvia oli tehty, niin Teoa heti kiinnosti tietää saako hän katsoa itsenäisyyspäivänä tulevan Tuntemattoman Sotilaan.. Siihen ei vielä lupaa annettu, ei ole sopivaa katsottavaa 8-vuotiaan silmille. Luvattiin, että yläasteella sitten :)
Tällä kertaa en ehdi kirjoitusvirheitä tarkistaa - tunkua koneelle nääs mutta toivottavasti nyt ei ihan hirveästi ole kirotushäröjä :DD
Teoa kiinnosti kaikki mahdollinen sota-ajasta. Koska käytiin talvisota? Kauanko jatkosota kesti? Onko ketään tuttuja ollut sotimassa? Kuinka paljon sotilaita kuoli? Onko sodista tehty elokuvia? Kysymyksiä satoi niin, että seuraava kysymys oli jo valmiina, kun edelliseen oli vastattu. Vastailtiin niin hyvin kuin taidettiin. Talvisota käytiin 1939 loppuvuodesta seuraavan vuoden maaliskuuhun ja jatkosota kesti reilut kolme vuotta. Sodassa ovat olleet ainakin lasten isopapat Paavo ja Veikko. Jne..jne.. Miljaa asia ei paljon kiinnostanut mutta kovasti kuitenkin ihmetteli asioita, mitä sodassa on tapahtunut. Molempia lapsia myös rauhoiteltiin, että sotaa ei ole kuitenkaan tulossa Suomeen ja voivat olla rauhallisin mielin :)
Kun oli käynyt selväksi, että myös elokuvia oli tehty, niin Teoa heti kiinnosti tietää saako hän katsoa itsenäisyyspäivänä tulevan Tuntemattoman Sotilaan.. Siihen ei vielä lupaa annettu, ei ole sopivaa katsottavaa 8-vuotiaan silmille. Luvattiin, että yläasteella sitten :)
Itsenäisyyspäivänä käytiin kylässä myös muksujen serkuilla Padasjoella. Lähdettiin jo hyvissä ajoin, että ei heti tarvi lähteä ajamaan kotiin päin. Hyvin siellä aika kuluikin! Teo ja Milja remusivat Miron ja Sannin kanssa lumen kimpussa ja sisällä heitä odotti pikkuinen Pyry, jolla vauhtia riitti muille jakaa ja joka halusi tietenkin sotkea muiden leikit. Vierailu venähti viiden tunnin mittaiseksi ja pimeäkin jo tuli ennenkuin lähdimme kotiin. Mukaan tarttui myös ulos hylätty Philipsin putkiradio, jonka Jukka sai jo toimimaankin. On se vaan hieno ja sopii täydellisesti vanhan ompelukonepöydän päälle :) Jukka on kyllä taitava käsistään! Kyllä se lähestulkoon kaiken särkimenneen korjaa käyttökuntoon :) Lisäänkin radiosta tunnelmallisen kuvan tähän perään!
 |
| Vanha Philipsin putkiradio, jonka Jukka taitava miehenä korjasi käyttökuntoon :) |
maanantai 5. joulukuuta 2011
Uusi vauva talossa :)
Meille on kotiutunut ihan uusi vauva ja voi kun se on suloinen! Kyseessä on kuningasboa-tyttö. Se on 4kk:n ikäinen ja pituutta on kertynyt n. 70cm. Vaikka pituudeltaan ovat nyt Lyylin (viljakäärme) kanssa samalla viivalla, niin tämä uusi tulokas on huomattavasti paksumpi. Tietysti aikuismitatkin tulee olemaan täysin eri kaliiberia, viljakäärme kasvaa harvoi yli 1,5 metriseksi, kun taas kuningasboasta voi kasvaa 3 metrinen jättiläinen.
Se on varmasti huikean upea ilmestys jo vuoden päästä, kun pituutta voi olla jo silloin kahden metrin verran!
Itse olisin ehkä mieluummin halunnut kuningaspytonin, se ei kasva niin kookkaaksi ja ei ole silloin myöskään niin tarkka vahdittava.
Käärme on kuitenkin Jukan lemmikki - itseasiassa joulupukki oli toimittanut sen jo vähän etukäteen Hyvinkäälle ;)
Jukka sen kanssa touhuaa enemmän, niin ei kai sillä väliä, että onko se mato 1,5 metriä vai 3 metriä??
Se on varmasti huikean upea ilmestys jo vuoden päästä, kun pituutta voi olla jo silloin kahden metrin verran!
Itse olisin ehkä mieluummin halunnut kuningaspytonin, se ei kasva niin kookkaaksi ja ei ole silloin myöskään niin tarkka vahdittava.
Käärme on kuitenkin Jukan lemmikki - itseasiassa joulupukki oli toimittanut sen jo vähän etukäteen Hyvinkäälle ;)
Jukka sen kanssa touhuaa enemmän, niin ei kai sillä väliä, että onko se mato 1,5 metriä vai 3 metriä??
Asiaan vaikutti paljon myös se, että boat on rauhallisia käärmeitä, eikä hyökkäile kuin ihan ääritapauksissa nälissään tai todella ärsytettyinä. Eli ruokitaan ajallaan ja ehdottomasti terraarioon laitetaan lukko, niin lapset ei pääse työntämään uteliaita neniään käärmeen haukattavaksi :)
Nimeä Jukka ei ole käärmeelle vielä keksinyt ja olenkin tehnyt yhden ehdotuksen. Nyt vaan täytyy saada Jukka uskomaan, että se on sen oma ehdotus :DD
Minusta "Rouva" olisi hieno ja vaikutusvaltainen nimi näin hienolle ja suurelle käärmeelle - eihän se nyt vielä näytä Rouvalle mutta ei siihen nyt niin kauan mene. Olisi kiva sanoa, että täytyy antaa Rouvalle ruokaa - eikös kuulostaisikin hienolta ja arvokkaalta? :)
Minusta "Rouva" olisi hieno ja vaikutusvaltainen nimi näin hienolle ja suurelle käärmeelle - eihän se nyt vielä näytä Rouvalle mutta ei siihen nyt niin kauan mene. Olisi kiva sanoa, että täytyy antaa Rouvalle ruokaa - eikös kuulostaisikin hienolta ja arvokkaalta? :)
 |
| Kuningasboa 4kk, naaras |
 |
| Tiukasti puunoksassa kiinni koko 70cm pituudeltaan :) |
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Päivystyslääkärikäynti Teon kanssa.
Pyörähdettiin eilen Teon kanssa lääkäripäivystyksessä Lahden kaupunginsairaalalla. Teon piti mennä kaverinsa Mikon kanssa heiltä suoraan partioon. Poika kuitenkin soitti, että ei voi sinne mennä, kun leuanalunen on taas turvoksissa. Turposi syönnin jälkeen.
Taustaa: Vajaa puoli vuotta sitten lapset söivät iltapalaa ja sen jälkeen Teo alkoi valitella, kun leaunalustaa särkee. Katsoin ja oikea leuanalusta oli turvonnut kaksinkertaiseksi. Soittelin sairaalalle ja kyselin, että miltä kuulostaa, tarviiko syöksyä sinne. Yhdisti sairaanhoitajalle, joka ei vastannut. Keskus jätti soittopyynnön mutta sairaanhoitaja ei koskaan soittanut. Annoin särkyyn Panadolia ja koska turvotus ei aiheuttanut hengenahdistusta, niin päätin katsoa aamuun.
Aamulla turvotus oli melkein kokonaan laskenut ja aloin sitten googlaamaan oireita (kätevää, eikö ;D ) Oireiden perusteella oletin, että kyseessä on leaunalussylkirauhasen tukkeutuminen. Siinä jonkinlainen sylkikivi hiekanmurusen kokoisesta aina peukalonpään kokoiseen mönttiin tukkii sylkirauhasen ja koska sylki ei pääse suuhun, niin rauhanen turpoaa. Ei vakavaa ja yleensä menee ohi itsestään. Jos tukkeuma ei itsestään lähde pois, niin lääkäri poistaa tukkeuman. Esiintyy pääasiassa 25-40-vuotiailla ja on miehillä yleisempi. Lapsilla erittäin harvinainen. Koululääkärillä asiasta mainitsin mutta juuri tuon harvinaisuuden pohjalta tyrmäsi oletukseni ja epäili ehkä flunssaa/angiinaa. Epäilin vahvasti, koska kurkku ei ollut sisältäpäin kipeä, eikä angiina tule heti syömisen jälkeen 2 minuutissa. Mistä lie paperinsa hakenut, ehkä rajan takaa ;)
No - me siis Teon kanssa lähdettiin lääkäriin hakemaan vastausta. Ilmoittautumista vastaanottava naishenkilö mietti ja pohti, että onko tilanne niin akuutti, että tarvitaan lääkäriä. Laittoi meidät kuitenkin ensin sairaanhoitajalle, joka myös tarkistaisi tilanteen. Sairaanhoitaja kävi sitten lääkärin juttusilla ja lääkäri halusi asian tarkistaa.
Lääkärille pääsyä jouduttiin odottelemaan sitten kaksi tuntia ja lääkäri totesi juuri niinkuin olin itse päätellyt. Eli kyseessä on tosiaan lapsilla erittäin harvinainen sylkirauhasen tukkeuma. No eihän lääkäri asialle mitään voinut ja turvotus oli jo muutenkin laskemaan päin mutta olen tyytyväinen, että saatiin vahvistus ja tietenkin myös Teolle rauhallinen mieli. Teokin nyt tietää, että kyse ei ole mistään henkeä uhkaavasta asiasta.
Myös opettajalle laitoin Wilmaan viestiä, että jos tällaisia oireita ilmenee ja jos ei ole kovaa kipua tai muuta vastaavaa, niin ei tarvi ambulanssia alkaa soittelemaan.
Jatkossa jos oireita alkaa tulemaan usein, pitää ottaa yhteys oman alueen terveyskeskukseen, missä pohditaan jatkotoimia. Toivotaan, että tämä olisi nyt tässä.
Että tällainen ilta meillä eilen :)
Taustaa: Vajaa puoli vuotta sitten lapset söivät iltapalaa ja sen jälkeen Teo alkoi valitella, kun leaunalustaa särkee. Katsoin ja oikea leuanalusta oli turvonnut kaksinkertaiseksi. Soittelin sairaalalle ja kyselin, että miltä kuulostaa, tarviiko syöksyä sinne. Yhdisti sairaanhoitajalle, joka ei vastannut. Keskus jätti soittopyynnön mutta sairaanhoitaja ei koskaan soittanut. Annoin särkyyn Panadolia ja koska turvotus ei aiheuttanut hengenahdistusta, niin päätin katsoa aamuun.
Aamulla turvotus oli melkein kokonaan laskenut ja aloin sitten googlaamaan oireita (kätevää, eikö ;D ) Oireiden perusteella oletin, että kyseessä on leaunalussylkirauhasen tukkeutuminen. Siinä jonkinlainen sylkikivi hiekanmurusen kokoisesta aina peukalonpään kokoiseen mönttiin tukkii sylkirauhasen ja koska sylki ei pääse suuhun, niin rauhanen turpoaa. Ei vakavaa ja yleensä menee ohi itsestään. Jos tukkeuma ei itsestään lähde pois, niin lääkäri poistaa tukkeuman. Esiintyy pääasiassa 25-40-vuotiailla ja on miehillä yleisempi. Lapsilla erittäin harvinainen. Koululääkärillä asiasta mainitsin mutta juuri tuon harvinaisuuden pohjalta tyrmäsi oletukseni ja epäili ehkä flunssaa/angiinaa. Epäilin vahvasti, koska kurkku ei ollut sisältäpäin kipeä, eikä angiina tule heti syömisen jälkeen 2 minuutissa. Mistä lie paperinsa hakenut, ehkä rajan takaa ;)
No - me siis Teon kanssa lähdettiin lääkäriin hakemaan vastausta. Ilmoittautumista vastaanottava naishenkilö mietti ja pohti, että onko tilanne niin akuutti, että tarvitaan lääkäriä. Laittoi meidät kuitenkin ensin sairaanhoitajalle, joka myös tarkistaisi tilanteen. Sairaanhoitaja kävi sitten lääkärin juttusilla ja lääkäri halusi asian tarkistaa.
Lääkärille pääsyä jouduttiin odottelemaan sitten kaksi tuntia ja lääkäri totesi juuri niinkuin olin itse päätellyt. Eli kyseessä on tosiaan lapsilla erittäin harvinainen sylkirauhasen tukkeuma. No eihän lääkäri asialle mitään voinut ja turvotus oli jo muutenkin laskemaan päin mutta olen tyytyväinen, että saatiin vahvistus ja tietenkin myös Teolle rauhallinen mieli. Teokin nyt tietää, että kyse ei ole mistään henkeä uhkaavasta asiasta.
Myös opettajalle laitoin Wilmaan viestiä, että jos tällaisia oireita ilmenee ja jos ei ole kovaa kipua tai muuta vastaavaa, niin ei tarvi ambulanssia alkaa soittelemaan.
Jatkossa jos oireita alkaa tulemaan usein, pitää ottaa yhteys oman alueen terveyskeskukseen, missä pohditaan jatkotoimia. Toivotaan, että tämä olisi nyt tässä.
Että tällainen ilta meillä eilen :)
tiistai 29. marraskuuta 2011
Joulu alkaa jo jännittämään...
Huomaakohan aikuiset muissa perheissä lasten käytöksestä, että joulu alkaa jännittämään?? Meillä huomataan. Teo alkaa käymään pikkuhiljaa ylikierroksilla, kun joulu lähestyy. Tämä heijastuu myös suoraan käytökseen!
Ei tarvinnut eilen kuin huomauttaa, että ulkohousut pitäisi muistaa riisua pois jo verannalla, eikä tulla likaamaan sohvaa. Voi jeestas sentään kuinka pienen miehen mielessä kuohahti. Jäi seisomaan keittiöön ja tiuskaisi perääni, että "Sä et rakasta mua!". Minä siihen, että mitä ihmettä sieltä suusta tuli ulos?? Sitten poika hiljeni...
Eipä uskaltanut Jukalle kertoa, mitä oli mulle tiuskassu ja paineli hampaidenpesun jälkeen sänkyynsä. Menin vähän ajan kuluttua perässä keskustelemaan asiasta, että siltäkö oikeasti tuntui ja niin tuntui. Kerroin Teolle, että tuollaiset sanat on sellaisia, jotka loukkaavat, vaikka ne vaan tiuskaistaisi suusta ulos sen enempää miettimättä.
Mutta kun hän vaan ei voi muistaa niitä housuja ottaa pois, kun ei niitä ole ennenkään otettu ja lisäksi minä olin sanonut Teon mielestä liian kovasti.
No asiasta keskusteltiin ja riita sovittiin. Teolle kerroin, kuinka rakas ja ihana poika hän on <3 Sitten puhuttiin, että vaikka kuinka kiukuttaisi, niin silloinkin pitäisi miettiä, ettei ihan kaikkea mieleen tulevaa pidä sanoa, koska voi loukata toista pahasti. Vaikka tiedän, että ei niin todella tarkoita, niin silti se tuntuu pahalta. Lisäksi kerroin, että mekään ei aina voida olla niin ihania mutta on meidän asia huomauttaa, jos joku asia vaati korjaamista. Lupaisin kuitenkin itsekin huomioida puhetyyliäni, ettei tulisi liian kärkkäästi sanottua. Teo sanoi sitten, että tietäisi mikä sattuisi meihin eniten, että jos sanoisi vihaavansa meitä. Mutta sitä ei halua meille sanoa :) Kaupanpäälle halattiin isosti <3
Äkkipikaisuuden taustaksi tuli ilmi iltasuukkojen lomassa jännitys tietystä joululahjasta. Teo on jo muutaman viikon kärttänyt x-boxille peliä, jonka nimi on Skylanders. Se on jonkin sortin tasohyppelypeli, missä on myös jotain ulkoisia hahmoja jne. En ihan tarkkaan tiedä mutta ihan kivalta peliltä vaikuttaa. Hintaa löytyy mukavat 70e ja ollaan Jukan kanssa luvattu sitä harkita mutta ei ennen joulua ainakaan. Teo tietää jo, että me ostetaan lahjat jouluna ja on ihan varma, että sitä ei löydy joulupaketista. Ja se sitten harmittaa.
Yhtä asiaa Teo ei vaan tiedä. Sitä, että kyseinen peli on jo postissa ja olen sitä menossa tänään noutamaan :D
Voi kun sen voisi pojalle kertoa, niin joulun ahdistus ja uhmailu olisi tipotiessään mutta jännitetään yhdessä jouluun asti ;)
Ilmeisesti blogilla on myös uusia lukijoita, tervetuloa lukemaan meidän kuulumisiamme :)
Omaksi ilokseni ja Sinikkaa ja Hanskiakin varten tätä blogia oikeastaan aloin kirjoitella.
Täältä on helppo viikottain lueskella meidän tekemisiä ja ajatuksia. Kun aina ei roikuta puhelimessakaan ja vaikka matka kyläilyyn ei ole pitkäkään, niin aina siinä aikaa välissä vierähtää.
En ole koskaan tykännyt kirjoittaa päiväkirjaa mutta tämä tuntuu aika omalta jutulta. Tämä on niin mukava, kun saa lisättyä valokuviakin :)
Siinä sitten pälkähti mieleeni, että eipä tuonne Jyväskyläänkään päin ole tullut matkustettua aikoihin ja Toini ja Veikkokaan ei meidän elämästä taida tietää juuri sen enempää kuin Hanski on heille kertonut.
Että kyllä tätä blogin linkkiä saa levitellä kaikille tutuille, jos ketä vaan kiinnostaa lueskella :)
Nyt täytyy alkaa töitäkin tekemään, kirjoittelen tätä töiden lomassa.
Ja vaikka olis muitakin asioita vielä, niin taidan tehdä niistä oman kirjoituksensa, tässäkin jo pitkästi tekstiä.
Joten heippa hei! :)
Ei tarvinnut eilen kuin huomauttaa, että ulkohousut pitäisi muistaa riisua pois jo verannalla, eikä tulla likaamaan sohvaa. Voi jeestas sentään kuinka pienen miehen mielessä kuohahti. Jäi seisomaan keittiöön ja tiuskaisi perääni, että "Sä et rakasta mua!". Minä siihen, että mitä ihmettä sieltä suusta tuli ulos?? Sitten poika hiljeni...
Eipä uskaltanut Jukalle kertoa, mitä oli mulle tiuskassu ja paineli hampaidenpesun jälkeen sänkyynsä. Menin vähän ajan kuluttua perässä keskustelemaan asiasta, että siltäkö oikeasti tuntui ja niin tuntui. Kerroin Teolle, että tuollaiset sanat on sellaisia, jotka loukkaavat, vaikka ne vaan tiuskaistaisi suusta ulos sen enempää miettimättä.
Mutta kun hän vaan ei voi muistaa niitä housuja ottaa pois, kun ei niitä ole ennenkään otettu ja lisäksi minä olin sanonut Teon mielestä liian kovasti.
No asiasta keskusteltiin ja riita sovittiin. Teolle kerroin, kuinka rakas ja ihana poika hän on <3 Sitten puhuttiin, että vaikka kuinka kiukuttaisi, niin silloinkin pitäisi miettiä, ettei ihan kaikkea mieleen tulevaa pidä sanoa, koska voi loukata toista pahasti. Vaikka tiedän, että ei niin todella tarkoita, niin silti se tuntuu pahalta. Lisäksi kerroin, että mekään ei aina voida olla niin ihania mutta on meidän asia huomauttaa, jos joku asia vaati korjaamista. Lupaisin kuitenkin itsekin huomioida puhetyyliäni, ettei tulisi liian kärkkäästi sanottua. Teo sanoi sitten, että tietäisi mikä sattuisi meihin eniten, että jos sanoisi vihaavansa meitä. Mutta sitä ei halua meille sanoa :) Kaupanpäälle halattiin isosti <3
Äkkipikaisuuden taustaksi tuli ilmi iltasuukkojen lomassa jännitys tietystä joululahjasta. Teo on jo muutaman viikon kärttänyt x-boxille peliä, jonka nimi on Skylanders. Se on jonkin sortin tasohyppelypeli, missä on myös jotain ulkoisia hahmoja jne. En ihan tarkkaan tiedä mutta ihan kivalta peliltä vaikuttaa. Hintaa löytyy mukavat 70e ja ollaan Jukan kanssa luvattu sitä harkita mutta ei ennen joulua ainakaan. Teo tietää jo, että me ostetaan lahjat jouluna ja on ihan varma, että sitä ei löydy joulupaketista. Ja se sitten harmittaa.
Yhtä asiaa Teo ei vaan tiedä. Sitä, että kyseinen peli on jo postissa ja olen sitä menossa tänään noutamaan :D
Voi kun sen voisi pojalle kertoa, niin joulun ahdistus ja uhmailu olisi tipotiessään mutta jännitetään yhdessä jouluun asti ;)
Ilmeisesti blogilla on myös uusia lukijoita, tervetuloa lukemaan meidän kuulumisiamme :)
Omaksi ilokseni ja Sinikkaa ja Hanskiakin varten tätä blogia oikeastaan aloin kirjoitella.
Täältä on helppo viikottain lueskella meidän tekemisiä ja ajatuksia. Kun aina ei roikuta puhelimessakaan ja vaikka matka kyläilyyn ei ole pitkäkään, niin aina siinä aikaa välissä vierähtää.
En ole koskaan tykännyt kirjoittaa päiväkirjaa mutta tämä tuntuu aika omalta jutulta. Tämä on niin mukava, kun saa lisättyä valokuviakin :)
Siinä sitten pälkähti mieleeni, että eipä tuonne Jyväskyläänkään päin ole tullut matkustettua aikoihin ja Toini ja Veikkokaan ei meidän elämästä taida tietää juuri sen enempää kuin Hanski on heille kertonut.
Että kyllä tätä blogin linkkiä saa levitellä kaikille tutuille, jos ketä vaan kiinnostaa lueskella :)
Nyt täytyy alkaa töitäkin tekemään, kirjoittelen tätä töiden lomassa.
Ja vaikka olis muitakin asioita vielä, niin taidan tehdä niistä oman kirjoituksensa, tässäkin jo pitkästi tekstiä.
Joten heippa hei! :)
torstai 24. marraskuuta 2011
Rauhallisempi joulukuu tiedossa :)
Tänään juttelin pomon kanssa jo aiemmasta ehdotuksestani työskennellä vain puolipäiväisesti joulukuussa.
Olisin töissä vain Miljan esikouluajan 8.30-12.30. Saa sitten Miljakin lyhyempiä hoitopäiviä.
Se olikin itseasiassa toivottavaa, että saan ylityöt pidettyä pois :) Tosi mukavaa!!
Koko syksy on taas ollut niin hektinen, että on mukava viettää kiireettömämpää joulukuuta. Saa valmistella joulua perheen kanssa ihan rauhassa.
Mitä kaikkea sitä keksiikään, kun pääsee töistä niin aikaisin!! Pieniä suunnitelmia on jo... Uimahallissa ainakin käydään useamman kerran kuin normaalisti! Ihanaa pulikoida altaissa ja istua saunassa. Lapset varmaan repeää liitoksistaan ;) Elokuvissakin haluan Teon ja Miljan kanssa käydä, varmaankin joulun alla menee joku jouluisampi elokuva.. Mitähän vielä.. Milja varmasti haluaa tehdä jouluaskarteluja jne.
Koirien kanssa pääsee myös tekemään pitempiä lenkkejä maastoon ja tapaamaan koirakavereita :) Murukin pääsee taas likaamaan juuri pestyn raikkaalle tuoksuvan turkkinsa pyörimällä jossain peuran papanoissa :D
Perjaina on pakko mennä ostamaan ulkovalosarjoja ja ripotella niitä pihalle tunnelmaa luomaan. Ehkä se lumikin sieltä tulee lähiaikoina, niin joulumieli alkaa pikkuhiljaa hiipimään meillekin päin. Kyllä, joulumielen pitää olla kohdillaan jo heti joulukuun ensimmäisenä päivänä :D
Olisin töissä vain Miljan esikouluajan 8.30-12.30. Saa sitten Miljakin lyhyempiä hoitopäiviä.
Se olikin itseasiassa toivottavaa, että saan ylityöt pidettyä pois :) Tosi mukavaa!!
Koko syksy on taas ollut niin hektinen, että on mukava viettää kiireettömämpää joulukuuta. Saa valmistella joulua perheen kanssa ihan rauhassa.
Mitä kaikkea sitä keksiikään, kun pääsee töistä niin aikaisin!! Pieniä suunnitelmia on jo... Uimahallissa ainakin käydään useamman kerran kuin normaalisti! Ihanaa pulikoida altaissa ja istua saunassa. Lapset varmaan repeää liitoksistaan ;) Elokuvissakin haluan Teon ja Miljan kanssa käydä, varmaankin joulun alla menee joku jouluisampi elokuva.. Mitähän vielä.. Milja varmasti haluaa tehdä jouluaskarteluja jne.
Koirien kanssa pääsee myös tekemään pitempiä lenkkejä maastoon ja tapaamaan koirakavereita :) Murukin pääsee taas likaamaan juuri pestyn raikkaalle tuoksuvan turkkinsa pyörimällä jossain peuran papanoissa :D
Perjaina on pakko mennä ostamaan ulkovalosarjoja ja ripotella niitä pihalle tunnelmaa luomaan. Ehkä se lumikin sieltä tulee lähiaikoina, niin joulumieli alkaa pikkuhiljaa hiipimään meillekin päin. Kyllä, joulumielen pitää olla kohdillaan jo heti joulukuun ensimmäisenä päivänä :D
maanantai 21. marraskuuta 2011
Jyväskylä KV 19.-20.11.2011
Nyt on Murun ensimmäinen virallinen näyttely takana ja se meni oikein hienosti :) Toivoin, että arvostelu olisi vähintään ERI (erinomainen) ja se olikin mutta lisäksi tyttö nappasi myös sijoituksen ollen 4. paras narttu!
Siis niin hieno fiilis!
Vaikka seisomista ei juuri ole harjoiteltu, niin se osaa seisoa luonnollisesti ihan oikeassa asennossa, en sitä lähde korjaamaankaan mutta kotona usein riiputtaa häntäänsä ja kehässä hännän pitää pysyä selän päällä.
Joku erilainen fiilis Murulla kuitenkin on noissa mätsäreissä ja näyttelyssäkin nyt, sillä häntä oli reippaasti selän päällä koko ajan, ei ollut mitään ongelmia. Kehäkäyttäytyminen meni muutenkin hyvin, juoksi nätisti, ei temponut eteenpäin ja antoi tuomarin tutkia itseään ujostelematta :)
Tuomarina toimi Kroatialainen Tino Pehar ja kommentit Murusta oli:
Näin hienoin sanoin kommentoi Murusta :)
Jos saan metsästettyä kuvan Murusta kehässä, niin laitan tännekin :)
Oli tosi mukava nähdä myös Murun kaksi siskoa, Ruu - joka lauantaina oli paras narttu mutta sunnuntaina ei sijoitusta taas ollenkaan ja Mao, Murun vaalein sisko, joka oli niin nätti kuin vaniljajäätelötötterö :)
Tuomarilinjat ovat hauskoja viitaten tuohon Ruuhun. Lauantaina siis Ruu oli narttujen paras ja sai SERTinkin mutta tämä sunnuntain tuomari taas piti sitä liian pitkäselkäisenä. Sai se Erinomaisen arvostelun mutta jäi kuitenkin sijoittumatta. Että näin se arvostelukin menee ihan tuomarin mieltymysten mukaan :)
Siis niin hieno fiilis!
Vaikka seisomista ei juuri ole harjoiteltu, niin se osaa seisoa luonnollisesti ihan oikeassa asennossa, en sitä lähde korjaamaankaan mutta kotona usein riiputtaa häntäänsä ja kehässä hännän pitää pysyä selän päällä.
Joku erilainen fiilis Murulla kuitenkin on noissa mätsäreissä ja näyttelyssäkin nyt, sillä häntä oli reippaasti selän päällä koko ajan, ei ollut mitään ongelmia. Kehäkäyttäytyminen meni muutenkin hyvin, juoksi nätisti, ei temponut eteenpäin ja antoi tuomarin tutkia itseään ujostelematta :)
Tuomarina toimi Kroatialainen Tino Pehar ja kommentit Murusta oli:
"Hieman matalajalkainen, todella hyvä pää, feminiininen olemus, hyvänmuotoiset silmät, hyvä pigmentti, todella hyvä etulinja, oikea hännänasento, todella hyvät kulmaukset, todella hyvät liikkeet ikäisekseen."
Näin hienoin sanoin kommentoi Murusta :)
Jos saan metsästettyä kuvan Murusta kehässä, niin laitan tännekin :)
Oli tosi mukava nähdä myös Murun kaksi siskoa, Ruu - joka lauantaina oli paras narttu mutta sunnuntaina ei sijoitusta taas ollenkaan ja Mao, Murun vaalein sisko, joka oli niin nätti kuin vaniljajäätelötötterö :)
Tuomarilinjat ovat hauskoja viitaten tuohon Ruuhun. Lauantaina siis Ruu oli narttujen paras ja sai SERTinkin mutta tämä sunnuntain tuomari taas piti sitä liian pitkäselkäisenä. Sai se Erinomaisen arvostelun mutta jäi kuitenkin sijoittumatta. Että näin se arvostelukin menee ihan tuomarin mieltymysten mukaan :)
tiistai 15. marraskuuta 2011
Talvi hoi, missä olet!!??
Hei talvi, missäs luuraat? Marraskuu on jo puolessa välissä ja ei vaan näy lunta! Säätiedotustakin luin ja melkein koko loppukuu on plussan puolella. Parina hassuna päivänä saattaa olla aste pakkasta.
Tässä oikein turhautuu, kun tekis jo mieli hiihtämään. Koirienkin kanssa olis paljon kivempi ulkoilla, kun ei tassut kuraantuisi.
Koirista puheenollen. Sain kummisedältäni ison läjän hirvenluita ja liharoippeita. Riittää riistalisäksi koirille 4kk, kun jakaa hyvin. Lisäksi siirsin nyt molemmat haukut taas pelkälle lihalle, kun Nalan korvat on taas niin likaset ja haisevat. Ihan uskomatonta, kuinka se haju voi olla niin voimakas koko koirassa! No, se ongelma on kohta takana päin, kun saavat oikeaa ruokaa. Lihaa ja luita se olla pitää :)
Ensimmäistä kertaa hain lihaa ja luita myös tuosta Merosen Lihatilalta. Se on Lahden ja Orimattilan puolessa välissä. Possun lihaisat luut maksaa 0,50€/kg ja oikein rasvainen possunjauheliha 1€/kg. Ei ole hinnalla pilattu.
Otettiin 20kg luita ja 5kg jauhelihaa. Loput lihat on tilattava Kennelrehulta, kalkkunan jauhelihaa, naudanmahaa, maksaa ja raakaa lohta. Kaikkia 5kg. Huimalta määrältä kaikkinensa varmasti kuulostaa mutta rahaa tuohon koko lihasatsiin kuluu n. 55e ja molemmat koirat syövät siitä kuukauden. Jos ostaisin yhtään laadukkaampaa nappulaa koiralle, niin 2x15kg säkkiä kuukaudessa maksaisi helposti 100e. Ja markettiruuallakaan ei tuo juuri alemmaksi pääse.
Lisäksi liha maistuu koirille paljon paremmin, hampaat säilyvät valkoisina ja turkki kiiltää, kun saavat luita ja koirista ulostuleva jäte on minimaalinen :) Ja sehän tässä tietysti piti myös mainita, koska ero nappulaa syöviin koiriin on - en nyt halua sanoa, että käsin kosketeltava mutta hyvin konkreettinen :D
Niin ja arvelen, että Nalan korvat ovat puhtaat n. kuukauden sisällä ruokavalionmuutoksesta ja hajusta ei ole jälkeäkään.
Murulla on sunnuntaina Jyväskylässä näyttely, saan siitä tuomarin diagnoosin :D Onko se nyt sitten kaunis vai ei.. Minusta se on kyllä todella upean näköinen koira :)
Tässä oikein turhautuu, kun tekis jo mieli hiihtämään. Koirienkin kanssa olis paljon kivempi ulkoilla, kun ei tassut kuraantuisi.
Koirista puheenollen. Sain kummisedältäni ison läjän hirvenluita ja liharoippeita. Riittää riistalisäksi koirille 4kk, kun jakaa hyvin. Lisäksi siirsin nyt molemmat haukut taas pelkälle lihalle, kun Nalan korvat on taas niin likaset ja haisevat. Ihan uskomatonta, kuinka se haju voi olla niin voimakas koko koirassa! No, se ongelma on kohta takana päin, kun saavat oikeaa ruokaa. Lihaa ja luita se olla pitää :)
 |
| Nämä lihat on vaan murto-osa, mitä kaadetusta hirvestä saa. Pelkkä lihaosuus tästä ko. sorkkaeläimestä oli yli 200kg. Se on huima määrä se! |
Otettiin 20kg luita ja 5kg jauhelihaa. Loput lihat on tilattava Kennelrehulta, kalkkunan jauhelihaa, naudanmahaa, maksaa ja raakaa lohta. Kaikkia 5kg. Huimalta määrältä kaikkinensa varmasti kuulostaa mutta rahaa tuohon koko lihasatsiin kuluu n. 55e ja molemmat koirat syövät siitä kuukauden. Jos ostaisin yhtään laadukkaampaa nappulaa koiralle, niin 2x15kg säkkiä kuukaudessa maksaisi helposti 100e. Ja markettiruuallakaan ei tuo juuri alemmaksi pääse.
Lisäksi liha maistuu koirille paljon paremmin, hampaat säilyvät valkoisina ja turkki kiiltää, kun saavat luita ja koirista ulostuleva jäte on minimaalinen :) Ja sehän tässä tietysti piti myös mainita, koska ero nappulaa syöviin koiriin on - en nyt halua sanoa, että käsin kosketeltava mutta hyvin konkreettinen :D
Niin ja arvelen, että Nalan korvat ovat puhtaat n. kuukauden sisällä ruokavalionmuutoksesta ja hajusta ei ole jälkeäkään.
Murulla on sunnuntaina Jyväskylässä näyttely, saan siitä tuomarin diagnoosin :D Onko se nyt sitten kaunis vai ei.. Minusta se on kyllä todella upean näköinen koira :)
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Kapatuosian näkötorni, Hollola KK
Koska viikot on kuluneet töissä ja sairastaessa, niin päätettiin Jukan kanssa aamulla lähteä koko perheen voimin jonnekin ulkoilemaan :) Pienen pohdinnan jälkeen söimme aamupalan, pukeuduimme lämpimästi, pakkasimme lapset ja koirat autoon ja suuntasimme kohti Hollolan kirkonkylää, Kapatuosian näkötornille.
Näkymät oli huikeat, vaikka ilma olikin melko utuinen. Miljaa kauhistutti tornin korkeus ja minua kauhistutti, ettei muksut tipahda ikkunoista alas :D Teo oli innoissaan. Kaikki ihasteltiin maisemia!
Näkymät oli huikeat, vaikka ilma olikin melko utuinen. Miljaa kauhistutti tornin korkeus ja minua kauhistutti, ettei muksut tipahda ikkunoista alas :D Teo oli innoissaan. Kaikki ihasteltiin maisemia!
Näkötornilta suuntasimme polkua alas leirikeskukselle päin ja päädyimme hiekkatielle, jota kävelimme takaisin pappilaan. Rannassa lapset tekivät lehdistä ja tikuista veneitä ja laskivat ne järveen. Koirat vähän kahlailivat ja hörppivät järvivettä.
Rannassa oli myös iso puupuomi ja leikkimielisesti harjoiteltiin koirien kanssa agilityä. No eihän se mennyt ihan niinkuin piti. Tai no... Nalalla meni. Nala hyppäsi puomin yli niinkuin pitikin mutta Murulle puomi oli niin korkealla, että sen mielestä piti mennä ali :D
 |
| Näkötorni sijaitsee korkean mäen päällä. |
 |
| Kapatuosian näkötorni |
 |
| Koirat odottivat alhaalla. |
 |
| Upea maisema |
 |
| Isä ja tytär ihailemassa maisemia. |
 |
| Kukkuu!! |
 |
| Tornissa oli tosi jyrkät rappuset! |
 |
| Järvellä uittamassa lehtiveneitä. |
 |
| Teon vene ei vielä ihan valmis. |
 |
| Miljan lehti matkassa :) |
 |
| Nala hyppää yli... |
 |
| ...Muru painelee ali! |
Autolle päin kulkiessa lapset poikkesivat hautausmaan puolelle, Milja halusi ottaa Helmi-mummin haudasta kuvia ja saikin kivoja kuvia. Kamerasta tosin löytyi myös liuta kuvia vieraiden ihmisten hautakivistä :D
Kotimatkalla Milja ikuisti matkan kirkolta kotiin kameralla. Ei tarvi enää karttaa, seuraa vaan seuraavassa kuvassa olevaa vihjettä ja löytää perille.
Kotimatkalla Milja ikuisti matkan kirkolta kotiin kameralla. Ei tarvi enää karttaa, seuraa vaan seuraavassa kuvassa olevaa vihjettä ja löytää perille.
Laitan vielä pari kuvaa, kun lapset juhlivat eilen illalla Halloweeniä. Ei mitään kaverijuhlia pidetty, ihan vain pukeutuivat rooliasuihinsa ja sytyteltiin Halloweenaiheisia kynttilöitä :)
Ja olihan meillä tietysti vähän herkkujakin!
Ja olihan meillä tietysti vähän herkkujakin!
lauantai 5. marraskuuta 2011
Plunssaa, hautajaisia, synttäreitäkin! Niin... ja siivousta..
Nyt ollaan jo marraskuun puolella ja pakkanen ja lumi antavat edelleen odottaa itseään. Olisin kyllä tyytyväinen, jos edes pienen lumivaipan saisi maan päälle. Olisi tuplasti valoisampaa :)
Koko viime viikko on mennyt harakoille! Viime lauantai-aamuna heräilin ääneni kadottaneena ja kuumeisena, 38,2. Ei voinut olla totta! Monta viikkoa oltiin jo valmistauduttu Miljan kummisedän 35v. synttäreille ja nyt olen kipeä!! Hiukkasen otti päähän. Mutta ei voinut mitään, oli pakko soittaa onnittelut sängynpohjalta :/
Koko alkuviikko jatkui samalla meiningillä, ääni poissa ja kuumeisena. Veto poissa. Tutuilla oli hauskaa kiusatessa, että kuinka perhe voi hyvin ja on tyytyväinen, kun äiti ei pysty huutamaan :D Hei, minähän muuten huudan tooosi harvoin ja silloinkin syystä. Aina monta kertaa lapsiakin varoitan ja sitten kun alkaa käämi kärähtämään, niin sanon, että nyt en muuten sitten enää kehoita - seuraavalla kerralla ei ole kenelläkään enää hauskaa. Ja lapset rauhoittuu. Eli kyllä ne on joskus vielä jatkaneet meuhkaamistaan, koska nykyään jo tietävät lopettaa ajoissa ;) Ei ole kenelläkään hauskaa, kun minä hermostun - minullakaan :)
Torstaina oli Helmi-mummin hautajaiset. Oli niin surullista nähdä se arkku : ( Se konkretisoi kaiken... Jukka oli yksi arkkua kantamassa olleista miehistä. Kiitos Jukalle, että otti töistäkin vapaata, että pääsi tuekseni, se merkitsi kyllä paljon <3 Mummikin tykkäsi Jukasta tosi paljon, kutoi sille villasukkia ja lapasia. Aina huolissaan, jos Jukka ei ollutkaan mukana, kun käytiin kyläilemässä, "Jukan kanssahan me ainakin juodaan kahvit!" Ja sitten oli jo kahvinkeitin porisemassa :)
Muru täyttää tänään 1 vuotta. Se on jo niin iso neiti ja suloinen karvakorva <3 Onnea Muru!!
Pitää tänään lähteä pellolle juoksentelemaan sen kanssa, niin saisi 1v. kuvan neidistä ;)
Tänään olen pitänyt hirmuista siivouspäivää. Pitkät työpäivät sekä Jukalla, että itselläni ovat kasvattaneet meidän eteiseen pienen Mont Everestin kaikenlaista roinaa pyykistä cross traineriin!! Nyt on aika alkaa purkamaan läjää ja oikein isolla kädellä olenkin hommiin alkanut! Eteinen on jo raivattu sekä lasten lelulaatikot ja pelikaappi. Myös huonekalut ja terraariot on vaihtaneet paikkaa ja nyt olisi alakerrassa jäljellä enää pikkuroinan järjestelyä :) Mutta ei se siihen lopu - yläkerrassa on samanmoinen pommi räjähtänyt ja siihen isken kiinni viimeistään huomenna.
Että heippa vaan, siivoilemaan : D !
Koko viime viikko on mennyt harakoille! Viime lauantai-aamuna heräilin ääneni kadottaneena ja kuumeisena, 38,2. Ei voinut olla totta! Monta viikkoa oltiin jo valmistauduttu Miljan kummisedän 35v. synttäreille ja nyt olen kipeä!! Hiukkasen otti päähän. Mutta ei voinut mitään, oli pakko soittaa onnittelut sängynpohjalta :/
Koko alkuviikko jatkui samalla meiningillä, ääni poissa ja kuumeisena. Veto poissa. Tutuilla oli hauskaa kiusatessa, että kuinka perhe voi hyvin ja on tyytyväinen, kun äiti ei pysty huutamaan :D Hei, minähän muuten huudan tooosi harvoin ja silloinkin syystä. Aina monta kertaa lapsiakin varoitan ja sitten kun alkaa käämi kärähtämään, niin sanon, että nyt en muuten sitten enää kehoita - seuraavalla kerralla ei ole kenelläkään enää hauskaa. Ja lapset rauhoittuu. Eli kyllä ne on joskus vielä jatkaneet meuhkaamistaan, koska nykyään jo tietävät lopettaa ajoissa ;) Ei ole kenelläkään hauskaa, kun minä hermostun - minullakaan :)
Torstaina oli Helmi-mummin hautajaiset. Oli niin surullista nähdä se arkku : ( Se konkretisoi kaiken... Jukka oli yksi arkkua kantamassa olleista miehistä. Kiitos Jukalle, että otti töistäkin vapaata, että pääsi tuekseni, se merkitsi kyllä paljon <3 Mummikin tykkäsi Jukasta tosi paljon, kutoi sille villasukkia ja lapasia. Aina huolissaan, jos Jukka ei ollutkaan mukana, kun käytiin kyläilemässä, "Jukan kanssahan me ainakin juodaan kahvit!" Ja sitten oli jo kahvinkeitin porisemassa :)
Muru täyttää tänään 1 vuotta. Se on jo niin iso neiti ja suloinen karvakorva <3 Onnea Muru!!
Pitää tänään lähteä pellolle juoksentelemaan sen kanssa, niin saisi 1v. kuvan neidistä ;)
Tänään olen pitänyt hirmuista siivouspäivää. Pitkät työpäivät sekä Jukalla, että itselläni ovat kasvattaneet meidän eteiseen pienen Mont Everestin kaikenlaista roinaa pyykistä cross traineriin!! Nyt on aika alkaa purkamaan läjää ja oikein isolla kädellä olenkin hommiin alkanut! Eteinen on jo raivattu sekä lasten lelulaatikot ja pelikaappi. Myös huonekalut ja terraariot on vaihtaneet paikkaa ja nyt olisi alakerrassa jäljellä enää pikkuroinan järjestelyä :) Mutta ei se siihen lopu - yläkerrassa on samanmoinen pommi räjähtänyt ja siihen isken kiinni viimeistään huomenna.
Että heippa vaan, siivoilemaan : D !
perjantai 28. lokakuuta 2011
Sitä sun tätä, syyslomaa.
Niin se elämä vaan jatkaa eteenpäin, vaikka välillä suru-uutisia tuleekin. Arki rullaa entisenlaisena. Töitä riittää kahdeksalle kädelle, jos vaan jaksaa ja ehtii tehdä! Onneksi messukausi on hiipumaan päin ja voi alkaa tekemään ihan normaalin pituisia työpäiviä. Ja pitääkin hidastaa, koska lapset alkaa jo kysellä, että täytyykö sun äiti taas mennä töihin. Se on merkki - nyt hidastetaan reilulla kädellä :) Eilen vielä tein pitkän päivän, kun lapset ovat Herralassa viettämässä syyslomaa ja ei tarvi murehtia heitä.
Nyt on siis lapsien syyslomaviikko meneillään ja lapset ovat olleet käytännössä koko viikon poissa kotoa. Lauantai-aamuna vein heidät Orimattilaan mummulle ja papalle ja hain tiistaina pois. Otin ihan tarkoituksella keskiviikkovapaan töistä, että lapset saavat olla edes yhden yön ja päivän kotona. Katkaistiin viikkoa.
Lapset hain siis jo tiistaina Orimattilasta kotiin ja lupasin puuhata heidän kanssaan mitä haluaisivat. Teon kanssa ehdittiin jo illan aikana pelata x-boxia ja Miljan kanssa jatkettiin keskiviikkona piirtelyillä. Ulkoillakin ehdittiin ja istusteltiinkin pitkin nurmikkoa kevätkuukien sipuleita. Oli siinä satsissa ainakin krookuksia ja helmililjoja, myöskin jotain kevätsahrameja ja isotähdikkejä. Kahdesta viimeisestä en mene takuuseen :)
Keskiviikkoiltana vein lapset vuorostaan Herralaan mummon ja vaarin luokse. Siellä ovat vieläkin, tänään haen illalla pois. Haluavat käydä siellä saunassa.
Illalla pitäisi käydä pyörähtämässä naapurissa, joka pitää Halloween pirskeet. Ei varmastikaan olla pitkään on päässyt syysflunssa yllättämään. Karita tulee lapsien seuraksi siksi aikaa.
Lauantaina lapset lähtevät sitten taas reissuun, kun meilllä on Miljan kummisedän syntymäpäiväpirskeet illalla. Teo menee Jerrylle yöksi ja Mlja Alexandralle. Kyllä ovat innoissaan. Jerryllä vielä järjestetään Halloween-juhlat, joten lauantai-aamuna pitäisi lähteä kaupoille etsimään Teolle jotain naamiaisasustettakin :)
Sunnuntaina sitten vain ollaan! Tai no ehkä pyykkiä on pakko pestä mutta ei anneta sen häiritä :)
Tähän loppuun lisään vielä iloisen kuvan Miljan leipomista sämpylöistä, kyllä on veikeitä :)
Nyt on siis lapsien syyslomaviikko meneillään ja lapset ovat olleet käytännössä koko viikon poissa kotoa. Lauantai-aamuna vein heidät Orimattilaan mummulle ja papalle ja hain tiistaina pois. Otin ihan tarkoituksella keskiviikkovapaan töistä, että lapset saavat olla edes yhden yön ja päivän kotona. Katkaistiin viikkoa.
Lapset hain siis jo tiistaina Orimattilasta kotiin ja lupasin puuhata heidän kanssaan mitä haluaisivat. Teon kanssa ehdittiin jo illan aikana pelata x-boxia ja Miljan kanssa jatkettiin keskiviikkona piirtelyillä. Ulkoillakin ehdittiin ja istusteltiinkin pitkin nurmikkoa kevätkuukien sipuleita. Oli siinä satsissa ainakin krookuksia ja helmililjoja, myöskin jotain kevätsahrameja ja isotähdikkejä. Kahdesta viimeisestä en mene takuuseen :)
Keskiviikkoiltana vein lapset vuorostaan Herralaan mummon ja vaarin luokse. Siellä ovat vieläkin, tänään haen illalla pois. Haluavat käydä siellä saunassa.
Illalla pitäisi käydä pyörähtämässä naapurissa, joka pitää Halloween pirskeet. Ei varmastikaan olla pitkään on päässyt syysflunssa yllättämään. Karita tulee lapsien seuraksi siksi aikaa.
Lauantaina lapset lähtevät sitten taas reissuun, kun meilllä on Miljan kummisedän syntymäpäiväpirskeet illalla. Teo menee Jerrylle yöksi ja Mlja Alexandralle. Kyllä ovat innoissaan. Jerryllä vielä järjestetään Halloween-juhlat, joten lauantai-aamuna pitäisi lähteä kaupoille etsimään Teolle jotain naamiaisasustettakin :)
Sunnuntaina sitten vain ollaan! Tai no ehkä pyykkiä on pakko pestä mutta ei anneta sen häiritä :)
 | |
| Milja leipoi veikeitä sämpylöitä, koristelussa käytetty kurpitsansiemeniä :) |
torstai 20. lokakuuta 2011
Surullisia uutisia, synkkä mieli :(
En ole juuri jaksanut kirjoitella, kun ajatukset harhailevat jossain kaukana..
Sunnuntaina sain isältäni puhelun.. Mummi oli nukkunut yön aikana pois. Ilman tuskia, ihan vaan nukahtanut.
Tuntuu niin kurjalta.. Ei kuule enää sen ihmisen ääntä, ei voi halata ja sanoa, että nähdään taas :(
Itkettää... Hyvää matkaa taivaankotiin mummi, olet rakas <3
Keskiviikkona sähköpostiini saapuu viesti, otsikkona "surullisia uutisia". Tiedän ketä uutinen koskee, enkä haluaisi avata mailia. Toini-täti on nukkunut pois edellisenä iltana :( Uutinen ei tullut täysin yllätyksenä, koska täti oli kesästä asti sairastanut mutta kuitenkin liian aikaisin. Enkeleitä myös sinun matkallesi täti <3
Toisen tätini Paulan näin keilahallilla, kun haettiin Teo kaverinsa synttäreiltä. Oli hyvä halata Paulaa ja saatiin juteltuakin hieman. Sanoi, että Toinin oli hyvä päästä jo lopulta pois, oli niin kovia kipuja. Olisi ollut kärsimystä elää pidempään. Järjellistä mutta kumpa asiat olisivat menneet toisin..
Tämän enempää en asiasta jaksa kirjoittaa.
Seuraavalla kerralla kuullaan varmasti jo iloisempia asioita.
Sunnuntaina sain isältäni puhelun.. Mummi oli nukkunut yön aikana pois. Ilman tuskia, ihan vaan nukahtanut.
Tuntuu niin kurjalta.. Ei kuule enää sen ihmisen ääntä, ei voi halata ja sanoa, että nähdään taas :(
Itkettää... Hyvää matkaa taivaankotiin mummi, olet rakas <3
Keskiviikkona sähköpostiini saapuu viesti, otsikkona "surullisia uutisia". Tiedän ketä uutinen koskee, enkä haluaisi avata mailia. Toini-täti on nukkunut pois edellisenä iltana :( Uutinen ei tullut täysin yllätyksenä, koska täti oli kesästä asti sairastanut mutta kuitenkin liian aikaisin. Enkeleitä myös sinun matkallesi täti <3
Toisen tätini Paulan näin keilahallilla, kun haettiin Teo kaverinsa synttäreiltä. Oli hyvä halata Paulaa ja saatiin juteltuakin hieman. Sanoi, että Toinin oli hyvä päästä jo lopulta pois, oli niin kovia kipuja. Olisi ollut kärsimystä elää pidempään. Järjellistä mutta kumpa asiat olisivat menneet toisin..
Tämän enempää en asiasta jaksa kirjoittaa.
Seuraavalla kerralla kuullaan varmasti jo iloisempia asioita.
perjantai 14. lokakuuta 2011
Koirataistoa!
Aina vaan käy rajummaksi meidän elämä tai ainakin siltä tuntuu! Jos ei ole käärme kadoksissa tai kissa tipu katolta, niin ainakin koirat keksii tapella keskenään. Ja ei ollutkaan sitten ihan pientä kähinää, vaan ihan tappomeiningillä mentiin.
Lyhyesti kerraten... Lauantai-iltana pistettiin meidän kukoilta päät poikki ja annettiin koirille yksi paloiteltuna. Kummallekin omia paloja, niin ei tullut kähinää. Lauantaina sitten Muru löysi yhden syömättömän siiven nurmikolta ja alkoi sitä kaluamaan. Myös Nala halusi sen ja kävi vanhemman oikeudella (oletetulla) sen Murulta viemässä. Muru oli asiasta eri mieltä ja nappasi Nalaa kuonolle. Nalalla jäi kieli hampaiden väliin verta tirskahtaen ja siitä seurauksena hirmuinen taisto. Nala ei onneksi täysillä painanut päälle, sillä sain sen pidettyä ihan hyvin "kurissa", murina ja ärinä oli valtava ja hampaat kuitenkin irvessä. Mutta mitä pikkuinen Muru?? Jukka piteli sitä käytännössä niin, että sillä ei edes jalat ylettänyt maahan ja silti ihan täysillä kimppuun. Siinä oli lempinimensä "Ruttu" mukaan pieni kuono niin rutussa kuin olla ja voi ja valkoiset hampaat loisti päästääkseen puremaan!
"AUTS! SE OLI MUN JALKA!"... Se olikin seuraava huuto, kun Jukalta hieman lipesi ote, niin Muru hyökkäsi Nalan jalkoihin ja haukkasi minun jalkaani kiinni. Kun koirat oli saatu erotettua toisistaan, Nala tarhaan ja Muru muuten vaan, niin mietiskelin Jukalle, että tulikohan oikein naarmu, kun niin pakottaa...Ulkohousut oli ehjät mutta pohkeen molemmin puolin oli neljän kulmahampaan ja kahdeksan etuhampaan jäljet, kaksi kulmahammasta oli uponnut pohjaan asti tehden pari ikävän näköistä reikää. Toinen rei'istä oli sen verran iso, että laastarit ei verenvuotoa tyrehdyttäneet, joten jouduin laittamaan sideharsotaitoksia ja siteen kinttuni ympärille.
Maanantaina kävin jalkaa lääkärissä näyttämässä mutta ihan sama tuomio oli kuin Miljan hiiri-episodissa... tule uudestaan, jos tulehtuu.
Koirat ovat - ainakin tällä hetkellä, taas parhaat kaverukset. Yöt ovat tarhassa keskenään ja jakavat saman kopin mutta päiväksi olen nyt ottanut Nalan verannalle, niin voin olla varma, ettei kärhämää synny päivän aikana.
Kuka niitä siellä on erottelemassa toisistaan?? Kotiin tullessa toinen olisi vain märkä läiskä :( Nala on kuitenkin Murua reilut 20kg painavampi ja jos saa kunnolla kiinni, niin nirri on pienemmältä pois. Toisaalta... Muru taas ehtii pienenä ja nopeana tikata useamman kerran. Tiedä sitten miten lopulta kävisi, enkä halua tietääkään!
 |
| Viikko puremasta, joten kuva ei tee oikeutta ;) Ei ole pystynyt sheivaamaan! Mutta tuollainen reikä siihen tuli ja on niin kipeä! |
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Työtä, työtä, yötä myöten työtä...
Taas se on viikko vierähtänyt, hieman enemmänkin mutta ei ole ehtinyt kirjoittaa, kun työt painavat päälle!
Olemme Jukan kanssa molemmat nyt aika lailla töissämme kiinni ja ylitöitä pitäisi tehdä hanakasti. Lapsetkin pitäisi hoitaa... Parhaillaankin kirjoittelen tätä töissä ;)
Olemme ratkaisseet pulman niin, että aamulla tietysti menemme ihan normaalisti töihin. Jukka jää ylitöihin suoraan ja minä lähden lasten kanssa kotiin. Teen ruuan samalla, tehdään Teon läksyt ja kuulostelen Miljankin päivän kulkua. Sitten kun Jukka tulee kotiin, niin tapahtuu vuoronvaihto. Minä lähden töihin, kello hiipii sitten puolen yön paikkeille, ennenkuin kotiudun. Ja aamulla alkaa sama ruljanssi.
Näin on menty jo kohta kaksi viikkoa ja varmaan ainakin vielä ensi viikko.
Onhan tässä paljon hommaa mutta kun saa pari tuntia olla kotosalla lasten kanssa, niin ei yhtään väsytä niin paljon, kuin että olisi yhtä pötköä 15 tuntia tuijottamassa tietokonetta. Kättä tosin alkaa jo välillä särkemään, kun napsuttelee koko päivän hiirellä.
Viime viikko kului siis töiden parissa mutta viikonloppuna ehti silti tehdä kaiken näköistä.
Milja lähti perjantaina suoraan hoidosta hoitokaverinsa Alexandran kanssa mökille Sysmään. Lauantaina kävi hetken kääntymässä kotona, kun Axu kävi kaverinsa synttäreillä mutta sitten takaisin mökille. Sillä välin, kun Axu oli synttäreille, me ehdimme käydä uima-hallissa. Olipa mukavan lämmintä vettä, 28 astetta ;) Milja uiskenteli kellukkeiden varassa jo rohkeasti ja Teo sukelteli kovasti. Teon seuraan lyöttäytyi myös varsin puhelias ja reipas tyttö, joka keksi jos jonkin näköisiä vesitemppuja. Teo jo välillä kyllästyi, kun mitään ei voinut tehdä ilman, että tyttö touhusi mukana :D
Sunnuntai oli Virenojalla Match Show, johon suunnattiin Murun kanssa. Kovin paljon se ei enää arastellut muita koiria mutta ei sitä kiinnostanut niihin tutustuakaan. Oli ihan ok, että oltiin vaan kahdestaan :)
Tuomarin antoi koskea hyvin, eikä yhtään ujostellut. Juoksi ja seisoi nätisti mutta jäätiin ilman gloriaa tällä kertaa. Mutta kävi hyvästä harjoituksesta, koska marraskuussa olisi sitten ensimmäinen tosi koitos edessä, nimittäin ihan ihka oikeat kansainväliset koiranäyttelyt Jyväskylässä, mistä sitten saadaan oikein kirjoitettu lausunto Murun hienoudesta. Sillä hienohan se on, sanoo tuomari vaikka mitä ;) Jyväskylään ovat tulossa myös ainakin Murun siskot Ruu, Mao ja Minni.
Miljan hain maanantaina Sysmästä pois. Vaikka oli lämpimässä hallin altaassakin viihtynyt, niin oli sitä läträtty ja uitu ihan järvessäkin. Ihan vain kirjoittaminen järvivedessä uimisesta saa ihoni kananlihalle. Vesi oli ollut + 10 asteista. Saunaan, uimaan, saunaan, uimaan.... kolme tuntia jaksoivat likat mulia päivittäin, huh.
Ja hauskaa oli!
Jukka etsi tänään päivällä taas Lyyliä antaakseen sille ruokaa. Ei näkynyt Lyyliä, ei. No tällä kertaa löytyi kuitenkin terrastaan, kansi on kyllä nyt tiukasti kiinni. Se oli tehnyt tilaa uima-altaansa alle ja nökötti siellä kerällä. Ei vissiin suostunut syömään, on jotenkin vieläkin hermostunut edellisestä reissusta. Tai sitten on vihoissaan, kun jäi kiinni :D
Olemme Jukan kanssa molemmat nyt aika lailla töissämme kiinni ja ylitöitä pitäisi tehdä hanakasti. Lapsetkin pitäisi hoitaa... Parhaillaankin kirjoittelen tätä töissä ;)
Olemme ratkaisseet pulman niin, että aamulla tietysti menemme ihan normaalisti töihin. Jukka jää ylitöihin suoraan ja minä lähden lasten kanssa kotiin. Teen ruuan samalla, tehdään Teon läksyt ja kuulostelen Miljankin päivän kulkua. Sitten kun Jukka tulee kotiin, niin tapahtuu vuoronvaihto. Minä lähden töihin, kello hiipii sitten puolen yön paikkeille, ennenkuin kotiudun. Ja aamulla alkaa sama ruljanssi.
Näin on menty jo kohta kaksi viikkoa ja varmaan ainakin vielä ensi viikko.
Onhan tässä paljon hommaa mutta kun saa pari tuntia olla kotosalla lasten kanssa, niin ei yhtään väsytä niin paljon, kuin että olisi yhtä pötköä 15 tuntia tuijottamassa tietokonetta. Kättä tosin alkaa jo välillä särkemään, kun napsuttelee koko päivän hiirellä.
Viime viikko kului siis töiden parissa mutta viikonloppuna ehti silti tehdä kaiken näköistä.
Milja lähti perjantaina suoraan hoidosta hoitokaverinsa Alexandran kanssa mökille Sysmään. Lauantaina kävi hetken kääntymässä kotona, kun Axu kävi kaverinsa synttäreillä mutta sitten takaisin mökille. Sillä välin, kun Axu oli synttäreille, me ehdimme käydä uima-hallissa. Olipa mukavan lämmintä vettä, 28 astetta ;) Milja uiskenteli kellukkeiden varassa jo rohkeasti ja Teo sukelteli kovasti. Teon seuraan lyöttäytyi myös varsin puhelias ja reipas tyttö, joka keksi jos jonkin näköisiä vesitemppuja. Teo jo välillä kyllästyi, kun mitään ei voinut tehdä ilman, että tyttö touhusi mukana :D
Sunnuntai oli Virenojalla Match Show, johon suunnattiin Murun kanssa. Kovin paljon se ei enää arastellut muita koiria mutta ei sitä kiinnostanut niihin tutustuakaan. Oli ihan ok, että oltiin vaan kahdestaan :)
Tuomarin antoi koskea hyvin, eikä yhtään ujostellut. Juoksi ja seisoi nätisti mutta jäätiin ilman gloriaa tällä kertaa. Mutta kävi hyvästä harjoituksesta, koska marraskuussa olisi sitten ensimmäinen tosi koitos edessä, nimittäin ihan ihka oikeat kansainväliset koiranäyttelyt Jyväskylässä, mistä sitten saadaan oikein kirjoitettu lausunto Murun hienoudesta. Sillä hienohan se on, sanoo tuomari vaikka mitä ;) Jyväskylään ovat tulossa myös ainakin Murun siskot Ruu, Mao ja Minni.
Miljan hain maanantaina Sysmästä pois. Vaikka oli lämpimässä hallin altaassakin viihtynyt, niin oli sitä läträtty ja uitu ihan järvessäkin. Ihan vain kirjoittaminen järvivedessä uimisesta saa ihoni kananlihalle. Vesi oli ollut + 10 asteista. Saunaan, uimaan, saunaan, uimaan.... kolme tuntia jaksoivat likat mulia päivittäin, huh.
Ja hauskaa oli!
Jukka etsi tänään päivällä taas Lyyliä antaakseen sille ruokaa. Ei näkynyt Lyyliä, ei. No tällä kertaa löytyi kuitenkin terrastaan, kansi on kyllä nyt tiukasti kiinni. Se oli tehnyt tilaa uima-altaansa alle ja nökötti siellä kerällä. Ei vissiin suostunut syömään, on jotenkin vieläkin hermostunut edellisestä reissusta. Tai sitten on vihoissaan, kun jäi kiinni :D
maanantai 26. syyskuuta 2011
Käärmejahtia ja tuoretta leipää...
Lauantaina huomasin, että Lyylin terraarion kansi oli siirtynyt paikoiltaan ja kaivoin koko terran läpi, vaikka tiesin etten sitä sieltä löydä. Lyyli oli TAAS ottanut ritolat. Siinä sitten iltamyöhällä aletaan käärmettä etsimään... Lipastojen alta, sohvan alta ja sohvatyynyjen rakosista, pakastimen alta, hiiriterrojen takaa ja joka paikasta, mihin se voisi piiloutua. Piti siis ajatella kuin käärme ;) No ei löytynyt Lyyliä ja oletimme sen ehkä kiemurtelevan esiin, kun nälkä yllättää. Toisaalta pelkäsimme pahinta, sillä Pikachu ja Muru ovat sen luokan saalistajia, että Lyyli olisi ollut pieni suupala vain.
Jukka kiipesi jo ylös nukkumaan ja minä jäin töllöttämään telkkaria. Sammutin kaikki valot ja otin sohvalla hyvän löhöasennon, taisin vähän torkahtaakin. Havahduin taas akvaarion suodattimen pörinään, alkaa olla tukossa, pitää häiritsevää ääntä. Nousin sammuttamaan suodatinta ja akvaarion luona haistoin käärmeen...
En kuitenkaan asiaa sen paremmin noteerannut ja siirryin takaisin sohvalle. Hetken päästä asia kuitenkin alkoi vaivaamaan minua. Sytytin valot ja aloin tutkimaan akvaarion ympäristöä.
Hah, heti löytyi todistusaineistoa käärmeen liikehdinnästä! Se oli luonut nahkansa ja vanha nahka roikkui cd-telineen ympärillä.. Olin ihan varma, että Lyyli olisi pienessä mytyssä cd-levyjen välissä mutta ei.
Sitten silmiini osui oranssi hahmo lasin läpi. Lyyli oli akvaariossa!! No ensin en tiennyt, että oliko se enää edes elossa. Käärmeet ovat kyllä hyviä uimareita mutta minulla ei ollut mitään tietoa, kuinka kauan käärme akvaariossa oli ollut. Oletin sen olevan hengissä, kun näkyi liikettä mutta myös suodattimen aiheuttama virtaus olisi sitä voinut liikuttaa... Ei kun akvaariota purkamaan! Lamppu pois ja peitinlasi pois. Heti, kun nostin lasia, singahti käärme ulos akvaariosta. Oli pakko ottaa kiinni siitä nopeasti ja se tärppäsikin pikkiriikkiset hampaansa etusormeeni kiinni. Ei sattunut ollenkaan, tuntui vain pieni tökkäisy. Lopulta kun sain sen käsiini, niin se kietoutui käteni ympärille kuin turvaa hakemaan. Oletus on varmaankin väärä :) Käteni oli lämmin ja käärmeellä oli silminnähden kylmä ja se tuntuikin todella kylmältä. Siinä käden ympärillä se sitten kuitenkin hetken päästä rauhoittui ja päästin sen terraansa takaisin. Kannen päälle asetin 5kg lisäpainoja ja toivotin käärmeelle hyvät yöt :D
Käärmejahti sai minut sen verran hereille, että unentulo siirtyi ainakin tunnilla. Vilkaisin kelloa, se näytti jo melkein 01.00. Aamulla piti herätä klo 06.00 leipomaan Herralan VPK:n perinteisiin syysmyyjäisiin.. zzz...zzz....
Herätyskello soi aamulla klo 06.00. Ihan pikkusen olis vielä nukuttanut mutta ei auttanut enää nukkua. Tapani mukaan leivoin myyjäisiin leipiä. Tällä kertaa valkosipulileipää ja auringonkukka-kurpitsansiemenleipää sekä lisäksi muutaman pussillisen ihan perussämpylöitä. Ai-ai, kylläpä tuli makoisat tuoksut koko taloon niitä paistellessa :P
Jukka kiipesi jo ylös nukkumaan ja minä jäin töllöttämään telkkaria. Sammutin kaikki valot ja otin sohvalla hyvän löhöasennon, taisin vähän torkahtaakin. Havahduin taas akvaarion suodattimen pörinään, alkaa olla tukossa, pitää häiritsevää ääntä. Nousin sammuttamaan suodatinta ja akvaarion luona haistoin käärmeen...
En kuitenkaan asiaa sen paremmin noteerannut ja siirryin takaisin sohvalle. Hetken päästä asia kuitenkin alkoi vaivaamaan minua. Sytytin valot ja aloin tutkimaan akvaarion ympäristöä.
Hah, heti löytyi todistusaineistoa käärmeen liikehdinnästä! Se oli luonut nahkansa ja vanha nahka roikkui cd-telineen ympärillä.. Olin ihan varma, että Lyyli olisi pienessä mytyssä cd-levyjen välissä mutta ei.
Sitten silmiini osui oranssi hahmo lasin läpi. Lyyli oli akvaariossa!! No ensin en tiennyt, että oliko se enää edes elossa. Käärmeet ovat kyllä hyviä uimareita mutta minulla ei ollut mitään tietoa, kuinka kauan käärme akvaariossa oli ollut. Oletin sen olevan hengissä, kun näkyi liikettä mutta myös suodattimen aiheuttama virtaus olisi sitä voinut liikuttaa... Ei kun akvaariota purkamaan! Lamppu pois ja peitinlasi pois. Heti, kun nostin lasia, singahti käärme ulos akvaariosta. Oli pakko ottaa kiinni siitä nopeasti ja se tärppäsikin pikkiriikkiset hampaansa etusormeeni kiinni. Ei sattunut ollenkaan, tuntui vain pieni tökkäisy. Lopulta kun sain sen käsiini, niin se kietoutui käteni ympärille kuin turvaa hakemaan. Oletus on varmaankin väärä :) Käteni oli lämmin ja käärmeellä oli silminnähden kylmä ja se tuntuikin todella kylmältä. Siinä käden ympärillä se sitten kuitenkin hetken päästä rauhoittui ja päästin sen terraansa takaisin. Kannen päälle asetin 5kg lisäpainoja ja toivotin käärmeelle hyvät yöt :D
Käärmejahti sai minut sen verran hereille, että unentulo siirtyi ainakin tunnilla. Vilkaisin kelloa, se näytti jo melkein 01.00. Aamulla piti herätä klo 06.00 leipomaan Herralan VPK:n perinteisiin syysmyyjäisiin.. zzz...zzz....
Herätyskello soi aamulla klo 06.00. Ihan pikkusen olis vielä nukuttanut mutta ei auttanut enää nukkua. Tapani mukaan leivoin myyjäisiin leipiä. Tällä kertaa valkosipulileipää ja auringonkukka-kurpitsansiemenleipää sekä lisäksi muutaman pussillisen ihan perussämpylöitä. Ai-ai, kylläpä tuli makoisat tuoksut koko taloon niitä paistellessa :P
perjantai 23. syyskuuta 2011
Sainhan viimein räpsittyä kuvia :)
Kovan kaivamisen ja täydellisen savisten vaatteiden jälkeen pikkuisia kaninpoikia löytyi 3kpl. Ihania kämmenelle mahtuvia lumipalloja! Kaksi tyttöä ja yksi poika.
Ihan käsikirjoituksen mukaan ylöskaivaminen ei sujunut. Olin ihan varma, että poikaset ovat niin peloissaan, että pysyttelevät pesän suojissa. Ne olivat suorastaan järkyttyneitä pesään tunkeutuneesta kädestä ja kun sain yhden ulos, niin ampaisivat kaksi muutakin juoksemaan.
Kaksi muuta sain hienosti häkkiin mutta yksi poikanen juoksi suoraan toisen naaraan pesään. Vieras naaras kävi tutkimassa tunkeilijan mutta onnekseen tämä oli urospuolinen, niin ei käynyt mitään haistelua kummempaa. Naaraspoikasen tämä vieras naaras olisi tappanut.
Mutta lopulta sain viimeisenkin poikasen ylös kuopasta ja sisälle häkkiin, emonkin toin sisälle. Ja niin oli koko perhe onnellisesti kasassa.
Tein uusia laskelmia ja nämä poikaset ei ulkonäkönsä, eikä kokonsakaan puolesta voi olla vielä 7vk vanhoja. Ovat vasta n. 3vk eli juuri siinä iässä, kun poikaset yleensäkin lähteä pesästä maailmaa tutkimaan.
Eli saamme nauttia näiden vekkuleiden seurasta vielä 4vk, ennenkuin kaksi niistä lähtee ehkä uuteen kotiin.
Ehkä siksi, että välttämättä niitä ei kukaan halua. Kaneja on näin syksystä liikkeellä mahdottoman paljon.
Yksi tyttöpupu jää kotiin emonsa seuraksi.
Hiiren poikasista nappasin myös yhden kuvan. Hiirivauvoja syntyi 9kpl ja pientä vikinää kuuluu aika-ajoin. Sisu istuu häkin vieressä lipomassa huuliaan, että nam nam, jos saisi yhden maistaa :)
Ihan käsikirjoituksen mukaan ylöskaivaminen ei sujunut. Olin ihan varma, että poikaset ovat niin peloissaan, että pysyttelevät pesän suojissa. Ne olivat suorastaan järkyttyneitä pesään tunkeutuneesta kädestä ja kun sain yhden ulos, niin ampaisivat kaksi muutakin juoksemaan.
Kaksi muuta sain hienosti häkkiin mutta yksi poikanen juoksi suoraan toisen naaraan pesään. Vieras naaras kävi tutkimassa tunkeilijan mutta onnekseen tämä oli urospuolinen, niin ei käynyt mitään haistelua kummempaa. Naaraspoikasen tämä vieras naaras olisi tappanut.
Tein uusia laskelmia ja nämä poikaset ei ulkonäkönsä, eikä kokonsakaan puolesta voi olla vielä 7vk vanhoja. Ovat vasta n. 3vk eli juuri siinä iässä, kun poikaset yleensäkin lähteä pesästä maailmaa tutkimaan.
Eli saamme nauttia näiden vekkuleiden seurasta vielä 4vk, ennenkuin kaksi niistä lähtee ehkä uuteen kotiin.
Ehkä siksi, että välttämättä niitä ei kukaan halua. Kaneja on näin syksystä liikkeellä mahdottoman paljon.
 | |
| Aika pieni palleroinen :) |
tiistai 20. syyskuuta 2011
Vauvauutisia!
Odotetusti mutta maahan piilotetusti meille on ilmestynyt ulkotarhaan leijonanharjatyttö- Tikulle poikasia! Teo eilen koulun jälkeen soitti, että luola on auki ja että siellä olisi ollut ainakin 5 poikasta. Määrä ei ole ihan varma, koska en vielä ole ehtinyt kaivaa vauvoja ylös mutta itsekin näin niitä varmasti 3kpl :)
Oli ne kyllä suloisen näköisiä! Valkoisia pieniä vipeltäjiä ja niillä oli harmaat/mustat korvat. En ihan varmaksi nähnyt, kun livahtivat heti pesäkolon suojiin.
Tänään ne otan ylös sieltä. Näin emon peittävän pesäluolan 31.7. eli poikaset ovat mahdollisesti jo 7vk vanhoja ja valmiita vieroitettavaksi emostaan. Kauan on pitänyt poikasia jemmassa, vaikka varmasti ne öisin ovat jo siellä temmeltäneet. Päivät sitten nukkuneet pesän suojissa.
Viikon päästä ne voisi jo luovuttaa eteenpäin mutta raaskiiko sitä vielä, kun vasta itsekin on ne tavannut :D
Olen myös ajatellut, että tytöt voisin pitää emonsa seurana ja laittaa vain pojat eteenpäin... Nämä ovat niin pieniä, että niitä voisi olla melkein tusina, kun belgianjättejä voisi olla vain yksi ;)
Myös hiiriäiti on toissayönä pyöräyttänyt meille yhdeksän hiirenpoikasta :) Pesästä kuuluu välillä aikamoinen vikinä ja Sisu on heti päivystämässä ja ihmettelemässä houkuttelevia ääniä. Jos sieltä jotain kiinni saisi :)
Täytyy ottaa tänään kaikista vauvoista kuvia ja laittaa tännekin :)
Oli ne kyllä suloisen näköisiä! Valkoisia pieniä vipeltäjiä ja niillä oli harmaat/mustat korvat. En ihan varmaksi nähnyt, kun livahtivat heti pesäkolon suojiin.
Tänään ne otan ylös sieltä. Näin emon peittävän pesäluolan 31.7. eli poikaset ovat mahdollisesti jo 7vk vanhoja ja valmiita vieroitettavaksi emostaan. Kauan on pitänyt poikasia jemmassa, vaikka varmasti ne öisin ovat jo siellä temmeltäneet. Päivät sitten nukkuneet pesän suojissa.
Viikon päästä ne voisi jo luovuttaa eteenpäin mutta raaskiiko sitä vielä, kun vasta itsekin on ne tavannut :D
Olen myös ajatellut, että tytöt voisin pitää emonsa seurana ja laittaa vain pojat eteenpäin... Nämä ovat niin pieniä, että niitä voisi olla melkein tusina, kun belgianjättejä voisi olla vain yksi ;)
Myös hiiriäiti on toissayönä pyöräyttänyt meille yhdeksän hiirenpoikasta :) Pesästä kuuluu välillä aikamoinen vikinä ja Sisu on heti päivystämässä ja ihmettelemässä houkuttelevia ääniä. Jos sieltä jotain kiinni saisi :)
Täytyy ottaa tänään kaikista vauvoista kuvia ja laittaa tännekin :)
maanantai 19. syyskuuta 2011
Saunailtaa, käärme, elokuvia...
Taas on yksi viikko takana! Viikolla ei mitään kummallisia tapahtunut, töitä, Teon partiota, Miljan kaveri kyläilemässä jne.
Viikonloppuna oli suunnitelmia, toiset toteutuivat ja toiset muuttuivat.
Lauantaina oli VPK:n naisten saunailta. Usein ajellaan Ritvan mökille Kuorttiin mutta tällä kertaa jäätiin lähemmäs. Saunominen tapahtui Reinin Merjalla Heinäsuolla. Pääsimme oikein savusaunaan! En ole koskaan ollut ja oli se ihan hieno kokemus. Ensin alkuun silmiä alkoi kirvelemään mutta se meni äkkiä ohitse.
Lisäksi käytiin pulahtamassa uima-altaassa, jonka vesi oli kylmää, suorastaan hyistä, vain 10 asteista!
Koko kesänä en ole käynyt uimassa järven lämpimissäkään vesissä, niin sitten kastautumaan tuonne, HUIH!
Mutta uskalsin kuitenkin :)
Kyllä siellä jo mietittiin, että kun kostealla ja kylmällä nurmikolla paljain varpain vilistettiin, niin kuinka monelle tulee flunssainen olo.. No minulla nyt tuntuu kurkku aika karhealta ja ääni on hieman matalana :( Toivottavasti menee ihan tällä ohi, paljon vain kuumaa juotavaa!
Nähtiin siellä pieni kyykin, tosin hengetön jo. Aika saman kokoinen meidän Lyylin kanssa, ehkä vähän lyhyempi. Naaraaksi veikkaisin, koska häntä kapeni niin nopeasti kloaakkiaukon jälkeen mutta toisaalta meneekö se ihan noin kyykäärmeellä, sitä en tiedä.
Teolla piti olla partion laavuretki sunnuntaina mutta hiukan ennen sitä Jerry soitti ja kysyi Teoa kaveriksi.
Pojilla on ollut reilun kahden viikon tauko leikeissä, kun Jerry oli Thaimaassa lomailemassa kaksi viikkoa.
Nyt pitää sitten olla kuin paita ja peppu taas yhdessä ja päivittää kuulumisia. Jerry ja Teo on kyllä niin kavereita, että Jerry toi Teolle tuliaisiakin Thaimaasta :) Tosi mukava poika se Jerry :)
Ei Teoa kuulunutkaan koko päivänä kotiin, Miljan ja koirien kanssa sitten heitettiin iltalenkki sinne päin ja haettiin Teo kotiin.
Eiköhän niitä laavuretkiä taas tule uudestaankin :)
Miljallakin oli omat puuhansa sunnuntaina. N. klo 12 aikaan jo lähti Iidalle leikkimään ja sen jälkeen lähtivät katsomaan Nalle Puhin elokuvaa :) Elokuva oli mennyt hienosti, leikit ennen sitä vähän kehnommin.
Iidan äidin kanssa siitä juteltiin, että kun tytöt nahistelevat ja väittelevät ihan koko ajan. Samanmoista on meno päiväkodissakin. Kavereita olisi muitakin mutta tytöt hakeutuvat silti toistensa seuraan ja sama väittely jatkuu.
Eiköhän ne taas näin heti maanantaiaamusta ala samaiset touhunsa esikoulussa ;)
Nyt tulevalla viikolla tuleekin lähinnä ravattua siivoilemassa kirpputoripöytää. Varasin kahdeksi viikoksi Lanttilasta pöydän ja toivotaan, että talvitamineet menisi jo hyvin kaupaksi :) Nyt on aika sopiva aika alkaa niitä myymään..
Viikonloppuna oli suunnitelmia, toiset toteutuivat ja toiset muuttuivat.
Lauantaina oli VPK:n naisten saunailta. Usein ajellaan Ritvan mökille Kuorttiin mutta tällä kertaa jäätiin lähemmäs. Saunominen tapahtui Reinin Merjalla Heinäsuolla. Pääsimme oikein savusaunaan! En ole koskaan ollut ja oli se ihan hieno kokemus. Ensin alkuun silmiä alkoi kirvelemään mutta se meni äkkiä ohitse.
Lisäksi käytiin pulahtamassa uima-altaassa, jonka vesi oli kylmää, suorastaan hyistä, vain 10 asteista!
Koko kesänä en ole käynyt uimassa järven lämpimissäkään vesissä, niin sitten kastautumaan tuonne, HUIH!
Mutta uskalsin kuitenkin :)
Kyllä siellä jo mietittiin, että kun kostealla ja kylmällä nurmikolla paljain varpain vilistettiin, niin kuinka monelle tulee flunssainen olo.. No minulla nyt tuntuu kurkku aika karhealta ja ääni on hieman matalana :( Toivottavasti menee ihan tällä ohi, paljon vain kuumaa juotavaa!
Nähtiin siellä pieni kyykin, tosin hengetön jo. Aika saman kokoinen meidän Lyylin kanssa, ehkä vähän lyhyempi. Naaraaksi veikkaisin, koska häntä kapeni niin nopeasti kloaakkiaukon jälkeen mutta toisaalta meneekö se ihan noin kyykäärmeellä, sitä en tiedä.
Pojilla on ollut reilun kahden viikon tauko leikeissä, kun Jerry oli Thaimaassa lomailemassa kaksi viikkoa.
Nyt pitää sitten olla kuin paita ja peppu taas yhdessä ja päivittää kuulumisia. Jerry ja Teo on kyllä niin kavereita, että Jerry toi Teolle tuliaisiakin Thaimaasta :) Tosi mukava poika se Jerry :)
Ei Teoa kuulunutkaan koko päivänä kotiin, Miljan ja koirien kanssa sitten heitettiin iltalenkki sinne päin ja haettiin Teo kotiin.
Eiköhän niitä laavuretkiä taas tule uudestaankin :)
Miljallakin oli omat puuhansa sunnuntaina. N. klo 12 aikaan jo lähti Iidalle leikkimään ja sen jälkeen lähtivät katsomaan Nalle Puhin elokuvaa :) Elokuva oli mennyt hienosti, leikit ennen sitä vähän kehnommin.
Iidan äidin kanssa siitä juteltiin, että kun tytöt nahistelevat ja väittelevät ihan koko ajan. Samanmoista on meno päiväkodissakin. Kavereita olisi muitakin mutta tytöt hakeutuvat silti toistensa seuraan ja sama väittely jatkuu.
Eiköhän ne taas näin heti maanantaiaamusta ala samaiset touhunsa esikoulussa ;)
Nyt tulevalla viikolla tuleekin lähinnä ravattua siivoilemassa kirpputoripöytää. Varasin kahdeksi viikoksi Lanttilasta pöydän ja toivotaan, että talvitamineet menisi jo hyvin kaupaksi :) Nyt on aika sopiva aika alkaa niitä myymään..
maanantai 12. syyskuuta 2011
Herrala Hölkkä
Eilen reippailtiin koko perhe Herrala Hölkässä! Minä ja Jukka lähdimme 9,5km, Teo lähti juoksemaan 3,5km ja Milja käveli mummon kanssa 5,5km, kun ei löydetty ketään seuraksi 3,5 kilometrille.
Jukkahan on liikkunut tasaisen varmasti nyt viimeisen vuoden aikana ja kyllä se kunto onkin kohdillaan, aika tosi hienosti 50min.! Eipä olisi uskonut miehestä, joka kaksi vuotta sitten ei vielä pysynyt Teon perässä ja oli sitä mieltä, että tervejärkiset ei harrasta juoksua :D
Jukka voitti arpajaisissakin monitoimityökalun :)
Teo... Huikean hieno juoksu! Teo juoksi poikien nuorimmassa sarjassa eli P-12 sarjassa ja oli neljäs!
Aika 17.35 ja jäi kolmannesta sijasta vain 20sekuntia. Onneksi Teolla on aikaa kilpailla tuossa sarjassa vielä 4 vuotta ;) Ensi vuonna sarjasta siirtyy isompia seuraavaan ikäryhmään, niin Teokin on jo varmaan palkinnoilla.
Teosta on hauskaa, kun monta vuotta vanhemmat pojat joutuvat tosissaan juoksemaan sitä karkuun.
Teon vauhti siis hurja, 5min./km!
Kokeilepas lähteä mukaan ;)
Teoakin onnisti arpajaisissa ja hän valitsi urheiluvälineen, josta on hyötyä meille kaikille :)
Milja lähti siis kävelemään mummon kanssa 5,5km. Aikaa meni 1.15 mutta maaliin asti käveli. Hyvä Milja :)
Mitallin sai maalissa mutta harmillisesti ei voittanut arpajaisissa mitään. Olisin niin toivonut, että arpajaisonni olisi Miljaa suosinut, koska niin reippaasti käveli koko matkan. Varmaan keksin jotain kivaa ;)
Kotimatkalla tyttö sitten nukahtikin autoon.
Oma lenkkini ei mennyt ihan niinkuin ajattelin. Lähdin kaverini kanssa matkaan ja vaikka kuinka yritin saada hoputettua toista hiukan kovempaa, niin se ei onnistunut.. Kaveri ei saanut hengitystään tasaantumaan tarpeeksi, joten juottopaikan jälkeen 4,5km kohdalla lähdin juoksemaan omia menojani.
Kelloa ei ollut, enkä tiennyt kuinka paljon aikaa oli mennyt mutta 6km kohdalla juna tuli vastaan. Kello oli siis n.12.45, aikaa lähdöstä. En enää ehtisi tuntiin.. Lopullinen aika 1.10. Ei hyvä :(
Lokakuussa on Orimattilassa Kehräämön kymppi, siellä otetaan revanssi ja katsotaan, kuinka se juoksu oikeasti sujuu :D
Hölkän jälkeen kävimme hakemassa Tarjalta 4 kukkopoikaa, jotka majoittuivat leikkimökkiin. Kasvavat vielä hetken ja täyttävät sitten meidän ruokapöytäämme.. Kaksi niistä on oikein hienonkin värisiä mutta kun kaupunkialueella ei voi kanoja pitää, niin ei ne tule meille jäämään. Kukot varsinkin paljastuisivat helposti, kun oppivat kiekumaan :D
Jukkahan on liikkunut tasaisen varmasti nyt viimeisen vuoden aikana ja kyllä se kunto onkin kohdillaan, aika tosi hienosti 50min.! Eipä olisi uskonut miehestä, joka kaksi vuotta sitten ei vielä pysynyt Teon perässä ja oli sitä mieltä, että tervejärkiset ei harrasta juoksua :D
Jukka voitti arpajaisissakin monitoimityökalun :)
Teo... Huikean hieno juoksu! Teo juoksi poikien nuorimmassa sarjassa eli P-12 sarjassa ja oli neljäs!
Aika 17.35 ja jäi kolmannesta sijasta vain 20sekuntia. Onneksi Teolla on aikaa kilpailla tuossa sarjassa vielä 4 vuotta ;) Ensi vuonna sarjasta siirtyy isompia seuraavaan ikäryhmään, niin Teokin on jo varmaan palkinnoilla.
Teosta on hauskaa, kun monta vuotta vanhemmat pojat joutuvat tosissaan juoksemaan sitä karkuun.
Teon vauhti siis hurja, 5min./km!
Kokeilepas lähteä mukaan ;)
Teoakin onnisti arpajaisissa ja hän valitsi urheiluvälineen, josta on hyötyä meille kaikille :)
Milja lähti siis kävelemään mummon kanssa 5,5km. Aikaa meni 1.15 mutta maaliin asti käveli. Hyvä Milja :)
Mitallin sai maalissa mutta harmillisesti ei voittanut arpajaisissa mitään. Olisin niin toivonut, että arpajaisonni olisi Miljaa suosinut, koska niin reippaasti käveli koko matkan. Varmaan keksin jotain kivaa ;)
Kotimatkalla tyttö sitten nukahtikin autoon.
Oma lenkkini ei mennyt ihan niinkuin ajattelin. Lähdin kaverini kanssa matkaan ja vaikka kuinka yritin saada hoputettua toista hiukan kovempaa, niin se ei onnistunut.. Kaveri ei saanut hengitystään tasaantumaan tarpeeksi, joten juottopaikan jälkeen 4,5km kohdalla lähdin juoksemaan omia menojani.
Kelloa ei ollut, enkä tiennyt kuinka paljon aikaa oli mennyt mutta 6km kohdalla juna tuli vastaan. Kello oli siis n.12.45, aikaa lähdöstä. En enää ehtisi tuntiin.. Lopullinen aika 1.10. Ei hyvä :(
Lokakuussa on Orimattilassa Kehräämön kymppi, siellä otetaan revanssi ja katsotaan, kuinka se juoksu oikeasti sujuu :D
Hölkän jälkeen kävimme hakemassa Tarjalta 4 kukkopoikaa, jotka majoittuivat leikkimökkiin. Kasvavat vielä hetken ja täyttävät sitten meidän ruokapöytäämme.. Kaksi niistä on oikein hienonkin värisiä mutta kun kaupunkialueella ei voi kanoja pitää, niin ei ne tule meille jäämään. Kukot varsinkin paljastuisivat helposti, kun oppivat kiekumaan :D
tiistai 6. syyskuuta 2011
Täydellisen kaunis sieni!
Eilen alkoi töissä iskeä väsymys ja päätin lähteä ulkoilemaan. Tuossa hallien välissä on pieni metsäkaistale, johon lähdin "samoilemaan".
Uiiii, sieltä löytyi ihanan täydellinen pieni vauvakärpässieni! Se oli niin kaunis, että oli pakko hakea kamera :D
Oli siellä sitten tattejakin, kävin keräämässä ne kahvitauolla :D
maanantai 5. syyskuuta 2011
Tyrneistä satoa!
Hieno sää oli eilen! Hyvä aika kerätä tyrnejä, joita tänä vuonna tulee PALJON. Yhtään en enää ihmettele tyrnin kallista hintaa, ne on kyllä niin hitaita kerätä! Keräämässä olivat myös äiti ja iskä mutta silti parin tunnin saalis vain n. 3l...
Edellisellä kerralla kerättiin iskän kanssa 4,5l, josta likistin 3l mehua ja tästä satsista meinasin tehdä hilloa.
On hyvää!
Marja on tosi kirpsakka mutta kun saa sokeria mukaan, niin oioi, on niin hyvää. :P
Ja tilkka tyrnimehua vishyveden sekaan, niin vie kielen mennessään!
Tyrneistä eläinmaailmaan...
Hiiriherroista toinen lähti uuteen kotiin ja toiselle on otettu kolme tyttöystävää :)
Yksi niistä on nyt hiiriherran kanssa yhdessä, kaksi muuta saavat tehdä poikasia vasta kahden kuukauden päästä.
Lapset tykkää taas pidellä hiiruja, täytyy pitää parempaa huolta, ettei Pikachu taas pääse herkuttelemaan!
Edellisellä kerralla kerättiin iskän kanssa 4,5l, josta likistin 3l mehua ja tästä satsista meinasin tehdä hilloa.
On hyvää!
Marja on tosi kirpsakka mutta kun saa sokeria mukaan, niin oioi, on niin hyvää. :P
Ja tilkka tyrnimehua vishyveden sekaan, niin vie kielen mennessään!
Tyrneistä eläinmaailmaan...
Hiiriherroista toinen lähti uuteen kotiin ja toiselle on otettu kolme tyttöystävää :)
Yksi niistä on nyt hiiriherran kanssa yhdessä, kaksi muuta saavat tehdä poikasia vasta kahden kuukauden päästä.
Lapset tykkää taas pidellä hiiruja, täytyy pitää parempaa huolta, ettei Pikachu taas pääse herkuttelemaan!
perjantai 2. syyskuuta 2011
Karkuri kotona :)
Niinkuin arvelinkin, että jos jättityttö Jättis on vielä elossa maastossa vietetyn yön jälkeen, niin eiköhän se ilmesty pihapiiriin köpöttelemään. No tulihan se. Oli palannut tarhansa viereen.
Märkä se oli ja hieman järkyttyneessä mielentilassa mutta melko helposti se antoi Jukalle sitten kiinni :)
Koska en vielä eilen löytänyt halpaa asiansa ajavaa verkkoa, majoittui Jättis kellariin isoon häkkiin. Laitoin seuraksi Rumpalin, joten pieniä kaneja saattaa putkahtaa kuukauden päästä!
Ajatuksena lisääntymiselle lähinnä se, että alkaa olla niiden ensimmäisten poikasten aika ja oletuksena, että kun
astutuksen tekee pienempi uros, niin poikasia saattas tulla enemmänkin...
Jää nähtäväksi tuleeko poikasia näin syksyllä ja missä määrissä mennään..
Jättis siis on jäämässä ulkotarhaan talveksi mutta yksin sitä ei voi sinne laittaa, tarvitsee seuraa.
Poikaset toimittaisivat siis seuralaisen virkaa.
Märkä se oli ja hieman järkyttyneessä mielentilassa mutta melko helposti se antoi Jukalle sitten kiinni :)
Koska en vielä eilen löytänyt halpaa asiansa ajavaa verkkoa, majoittui Jättis kellariin isoon häkkiin. Laitoin seuraksi Rumpalin, joten pieniä kaneja saattaa putkahtaa kuukauden päästä!
Ajatuksena lisääntymiselle lähinnä se, että alkaa olla niiden ensimmäisten poikasten aika ja oletuksena, että kun
astutuksen tekee pienempi uros, niin poikasia saattas tulla enemmänkin...
Jää nähtäväksi tuleeko poikasia näin syksyllä ja missä määrissä mennään..
Jättis siis on jäämässä ulkotarhaan talveksi mutta yksin sitä ei voi sinne laittaa, tarvitsee seuraa.
Poikaset toimittaisivat siis seuralaisen virkaa.
torstai 1. syyskuuta 2011
Voi surkeuksien surkeus!
Kyllä se Muru murunen vaan on peto, ei sille voi mitään! Eilen illalla oli koirat vapaana ja jätit aitauksessaan. Ei mitään ihmeellistä.
Mutta pari tuntia myöhemmin lähdin viemään koirille ruokaa, niin Murulla olikin jo mytty edessä. Meidän jättipoika Rusakko oli päässyt aitauksestaan karkuun ja joutunut Murun kynsiin. No se neiti ei kyllä aikaile, vaan oli jo alkanut sitten pupulla ruokailemaan. Nala istui vaan portaiden edessä ja odotti, että koska ruokakupit tulee.
Sitä ei tuntunut koko jänis kiinnostavan.
Plääähhh... Mutta ei sekään riitä, vaan jättityttö Jättis on kateissa. Se on varmaan säikähtänyt ja puikkinut pakoon. Raatoa en ainakaan löytänyt mistään ja turkki päällä olevaa kania ei koirakaan niin nopeasti syö, siihen tarvitaan jo jonkin verran aikaa.
Toivotaan, että tyttö löytää takaisin kotiin, koska muuten se on ketunruokaa :/
Naapureitakin on jo infottu, että valkoinen jänis voi tulla vastaan, ottakaa kiiinni...
Näin siinä käy, kun ei pohjusta häkkiä verkolla ja kanit on niin kesyjä, etteivät koiriakaan pelkää.
Ei taida enää olla jättejä meillä :( Taas nämäkin opit maksoi melkoisen hinnan.
No talveksi en enää uusia jättejä ota, vaihdan jättien tarhaan ranksisPopsin poikasensa kanssa - sitä ennen tosin verkotan pohjan.
Että kuinka harmittaa! Rauha Rusakkopojalle, olit niin suloinen ja utelias kaveri <3
Mutta pari tuntia myöhemmin lähdin viemään koirille ruokaa, niin Murulla olikin jo mytty edessä. Meidän jättipoika Rusakko oli päässyt aitauksestaan karkuun ja joutunut Murun kynsiin. No se neiti ei kyllä aikaile, vaan oli jo alkanut sitten pupulla ruokailemaan. Nala istui vaan portaiden edessä ja odotti, että koska ruokakupit tulee.
Sitä ei tuntunut koko jänis kiinnostavan.
 |
| kateissa oleva jättityttö Jättis |
Toivotaan, että tyttö löytää takaisin kotiin, koska muuten se on ketunruokaa :/
Naapureitakin on jo infottu, että valkoinen jänis voi tulla vastaan, ottakaa kiiinni...
Näin siinä käy, kun ei pohjusta häkkiä verkolla ja kanit on niin kesyjä, etteivät koiriakaan pelkää.
Ei taida enää olla jättejä meillä :( Taas nämäkin opit maksoi melkoisen hinnan.
No talveksi en enää uusia jättejä ota, vaihdan jättien tarhaan ranksisPopsin poikasensa kanssa - sitä ennen tosin verkotan pohjan.
 |
| jättipoika Rusakko <3 |
torstai 25. elokuuta 2011
Arki on alkanut...
Syksy lähenee ja arkikin on palannut normaaliksi.
Teo on aloittanut koulussa toisella luokalla ja Miljakin lähti jo esikouluun. Molemmat ovat innoissaan.
Teokin on huomannut, että toisella luokalla tarvii tehdä läksyjä enemmän. Tänään tuli opettajalta viesti, että
uintikin on alkamassa. Seuraavan neljän viikon ajan talsivat tiistaisin heti aamusta Lahden uimahallille pulikoimaan.
Teo aloitti myös uuden harrastuksen, partion :) Miljan kummitäti Sanna ehdotti sitä hyväksi harrastukseksi, kun puhuin Teoa kiinnostavan mm. nuotion sytyttämisen, retkikeittimellä kokkailun, metsässä kulkemisen jne.
Partio pidetään tiistaisin Launeen kirkolla klo 17-18 kerran viikossa.
Ensimmäinen laavuretkikin on jo merkitty 18.9. klo 13 ja sitä Teo odottaakin innoissaan. Paistetaan makkaraa ja luvassa on jonkinlaista pientä puuhasteluakin :)
Miljan esikoulu on lähtenyt hyvin käyntiin! Tyttö on jo kovasti odotellut läksyjä kotiin, vaikka pääasiassa kirjatehtäviä tehdäänkin vain esikoulussa. Kirjainten opettelu alkaa parin viikon päästä, yksi kirjain viikossa.
Luvassa on myös hieman numeroita ja matematiikkaakin.
Ja saa siellä tietysti myös piirtääkin paljon :)
Teo on aloittanut koulussa toisella luokalla ja Miljakin lähti jo esikouluun. Molemmat ovat innoissaan.
Teokin on huomannut, että toisella luokalla tarvii tehdä läksyjä enemmän. Tänään tuli opettajalta viesti, että
uintikin on alkamassa. Seuraavan neljän viikon ajan talsivat tiistaisin heti aamusta Lahden uimahallille pulikoimaan.
Teo aloitti myös uuden harrastuksen, partion :) Miljan kummitäti Sanna ehdotti sitä hyväksi harrastukseksi, kun puhuin Teoa kiinnostavan mm. nuotion sytyttämisen, retkikeittimellä kokkailun, metsässä kulkemisen jne.
Partio pidetään tiistaisin Launeen kirkolla klo 17-18 kerran viikossa.
Ensimmäinen laavuretkikin on jo merkitty 18.9. klo 13 ja sitä Teo odottaakin innoissaan. Paistetaan makkaraa ja luvassa on jonkinlaista pientä puuhasteluakin :)
Miljan esikoulu on lähtenyt hyvin käyntiin! Tyttö on jo kovasti odotellut läksyjä kotiin, vaikka pääasiassa kirjatehtäviä tehdäänkin vain esikoulussa. Kirjainten opettelu alkaa parin viikon päästä, yksi kirjain viikossa.
Luvassa on myös hieman numeroita ja matematiikkaakin.
Ja saa siellä tietysti myös piirtääkin paljon :)
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Uusi innokas blogisti esittäytyy :))
Kauheasti tekee mieli saada pärstänsä näkyville tai ainakin kavereiden ihmeteltäväksi mutta on niin paljon mahdollisuuksia!
Kokeilussa tällä hetkellä yhdet kotisivut mutta tutustumisjakson päätyttyä sekin muuttuu maksulliseksi.
Olis kivempi, jos pääsis ilmaiseksi ;)
Sitten löysin yhden kaverin, Erikan blogin ja innostuin, että jos tätä kautta.
Suuremmin ei ole käyttöä pelkästään kotisivuille, kun haluaisi kirjoitella perheen harrastuksista mutta blogihan käy tähän tarkoitukseen mainiosti. Kuviakin tänne saa lisättyä mukavasti :)
Eli tervetuloa lukemaan päivityksiäni tästä päivästä alkaen :)
Terv: Jonsu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)